Kaupungin menneisyys voi olla kiehtovampi kuin nykyisyys. Kuva: Anne Välinoro

1

Jäänveisto on oma taito- ja taiteenlajinsa, mutta jäälyhdyn tekoon ei tarvita kuin ämpäri ja vettä. Kaada ämpäri vettä täyteen ja jätä jäätymään yön yli ulos. Sisäosa on aamulla vielä sulaa ja voit teräaseella varovasti reiän tekemällä jääpinnan keskelle valuttaa veden siitä pois. Kuumaa vettä ämpärin pintaan ja jäälyhty muljahtaa muotistaan ulos. Syntyneeseen onkaloon käyvät palamaan joulun kynttilänjämät, tuikku tai led-lyhty.

Jäädyttämällä vettä pullollaan olevia kirurginhanskoja, ilmapalloja ja kakkuvuokia jäälyhtyvalikoima rikastuu karnevaalihenkiseksi. Pianhan laskeudutaan paastoon!

Jäälyhdyillä saa mökistä kuin talosta juhlavalaistun. Kuva: Anne Välinoro

2

Punainen soppa syödään ennen vihreää soppaa, hernekeittoa. Härkäviikkojen – joka suomalaisessa kansanperinteessä viittaa loppiaista seuraaviin työteliäisiin, ehjiin viikkoihin ennen seuraavaa juhlapyhää – aikana syödään maltillisesti.

Läpileivät, selkäviikot ja ympyriäiset pernat, kuten Eräjärvellä sanotaan. Nyt se juhlapyhä sattuu olemaan laskiaissunnuntai 14.2.2021, jossa laskeudutaan kohti ortodoksisen kirkkokunnan suurinta vuotuisjuhlaa pääsiäistä.

Punainen soppa voi olla vaikka Fasolada, kreetalainen keitto. Siihen riittää kaksi purkkia tomaattikastikkeeseen säilöttyjä valkoisia papuja, purkki tomaattimurskaa, pari sellerinvartta paloina, kuorittu peruna ja sipuli lohkoina, laakerinlehti ja tölkillinen vettä. Loraus oliiviöljyä ja etikkaa, teelusikallinen suolaa ja valkopippuria maustaa keiton. Keitellään tunti ja nautitaan tonnikala- tai mätitahnalla sivellyn tuoreen vaalean leivän kanssa. Kalimera!

Tummanpunainen soppa on tietysti bortsi, johon voi upottaa rosollinjämien lisäksi kaikki juurespalat kaali kaiken vartijana. Etikkapunajuurista saat värin ja pikantin terän. Kuullota kasvissuikaleet ja keittele massaa veden kera vaikka koko päivä. Suolaa ja maista. Kolaa päälle smetanaa ja pure hapankurkkua. Härkäviikot 10.1.–14.2.2021.

Kohta laskeudutaan paastoon. Mutta sitä ennen härkäviikoilla syödään punaista soppaa. Kuva: Anne Välinoro

3

Kannattaa katsoa katua kuin kaatua ja katua, ettei katsonut katua. Tämä viisaus on ollut fraktuuralla kirjattuna äitini wc:n ovessa lapsenlapsen taiteilemana.

Nyt on varovaisuuden aika, niin koronan suhteen kuin katuliukkaudessa. Koronan perkele vaatii vielä pitkään etäisyyttä, käsihygieniaa ja kasvomaskeja. Jaksetaan! Niillä pääsee jo pitkälle ja niiden teho on todistetusti huomattava koronavirukselta suojautumisessa. Itse en poista enää kaupassa nahkahansikkaita lainkaan kädestäni. Hansikaskädet voi myös desinfioida.

Mutta katuun! Vanhat kunnon jääpiikit vahvalla kumilenkillä sopivat kenkään kuin kenkään. Kyllä narskuu! Sisätiloihin mennessä joutuu tietysti voimistelemaan ja poistamaan lisät, mutta kumartelu on vain hyväksi.

Jääpiikkilisäkkeet sopivat kenkiin kuin kenkiin. Kuva: Anne Välinoro

4

Kaupunki, kauppapaikka on Suomessa vielä nuori. Turkua ja Helsinkiä lukuun ottamatta muut kaupungeiksi kutsutut olivat vielä 1900-luvun alussa muutaman tuhannen asukkaan pikkukyliä.

Niin Savonlinnakin. Vuonna 1896 sen väkiluku oli reilut 2 000 asukasta. Silti kaupunkiin valmistui Pyhän Olavin kylpylä nykyiselle Kasinonsaarelle, ja Seurahuonetta laajennettiin hotelliksi kaupunkiin kesäisin tulvivien satojen matkailijoiden käyttöön.

Haislahden reunalle oli kohonnut komea kivinen tuomiokirkko ja satama-alueelle kaupparakennuksia.

Savonlinnan menneisyyteen uppoutuu Ville Vilenin kirja Kadonnutta Savonlinnaa etsimässä (Savonlinnan maakuntamuseo, 2020). Vilen, Ylen luovien alojen johtaja, on kotoisin Savonlinnasta – siitä kiinnostus oopperakaupungin menneisyyden tallennukseen.

Tarinat nivoutuvat runsaan kuvamateriaalin ympärille. Kuvaajista tarkkasilmäisimpiä oli Signe Brander.

Puukaupungin kauneus on häkellyttävä. Onneksi Kasinonsaaren kauneus ei ole täysin nykyrakentamisen tyrmäämä. Nykyinen Savonlinna-sali on rakennettu Wanhan Kasinon yhteyteen.

Ota tästä sukset maun ja ikäluokan mukaan. Kuva: Anne Välinoro

5

Suksi ei luista mihinkään, varsinkaan jos ei niitä ole ollenkaan. Sukset on pakko olla. Sukset ristissä ollaan ensin, sitten ei niistä luopuisi ollenkaan.

Menin mökille.

Muistin monot, mutta unohdin sukset. Serkun kanssa löysimme vanhasta ladosta kymmenet nahkaremmi-lylyistä rotanloukkujen kautta salomoneihin, porkkiakin punotuista muovikolmioihin. Tour de Puruvedellä tuli sääli testistä toiseen rimpuilevia kisamenijöitä.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua