Uppsalan tuomiokirkossa ei pitkästy. Kuva: Anne Välinoro

Loma on yhtä kuin ulkomaat, mielen, aistimaailman ja kielen poikkeus Suomeen. En yleensä halua lähteä kesällä Suomesta mihinkään, mutta Ruotsi on ollut joskus osa Suomea vai miten se meni?

Kun Ruotsi on nyt nöyrästi ja kunnioittavasti seurannut meitä Nato-polulla ja tunnustanut heiveröisyytensä myös jääkiekossa, suuntasimme autolla viikoksi länsinaapuriin, aaltojen läpi.

1

Finnlinesin rahtilaiva Finnswan oli aivan uusi miellyttävä kokemus. Naantalista Kapellskäriin keinuimme kahdeksassa tunnissa ja saa kai sanoa halvalla, koska satasen matkaan sisältyivät kahdet menoliput ja auto sekä neljä ateriaa. Aalloilla kellui lopulta täysiä vatsoja ja hyvä mieli. Ahvenanmaan väylillä edetessämme ymmärsimme hyvin, miksi mursu erehtyi. Noilla ahtailla reiteillä pitää olla navigaattori.

Rahtilaivan etuja ovat meri, asiallinen lasti ja vielä kerran meri. Ei karaokea, tansseja tai kylpylöitä. Mutta sauna löytyy!

2

Kukas se siinä? Katso katafalkkeja välillä jalkapohjista. Uppsalan tuomiokirkossa on nähtävää myös oudoista näkökulmista. Kuva: Anne Välinoro

Nokka kohti Uppsalaa! Sinne on matkaa Kapellskäristä vain 80 kilometriä. Nyt unohdamme kokonaan Tukholman ja kaivaudumme vanhaan Ruotsiin. Onneksi saamme silti pysyä saman Mälarenin rannoilla.

Uppsala näyttää kaukaa katsottuna lakeudelle pykätyltä liikekeskukselta. Keskustassa vasta paljastuu kaupungin viehätys Fyris-joen varsineen ja vanhoine taloineen. Pekka Töpöhäntä lymyää luukussaan eikä Maija Maitopartakaan nyt suostu jättämään poikastenhoitoaan.

Uppsala on tietenkin tuomiokirkon kaupunki. Se on Pohjoismaiden suurin kirkko ja sieltä voi bongata Kustaa Vaasan haudan. Hauta on komea kuin mikä, marmorinen sarkofagi, jonka reunoilla komeilevat Ruotsin 1500-luvun maakuntien vaakunat, kuten Suomen, Karjalan ja Hämeen.

Tässä kirkossa viihtyy, sillä siellä on vähän kaikkea. Leikkipaikka lapsille, taivaita hipomaan kohoavia pilareita ja holviston kasviornamentteja, jotka muistuttavat, miten temppelit saivat alun perin muotonsa juuri puiden lehvästöistä.

Kappas, Uppsalan, yliopistokaupungin tieteen isä, parantavien kasvien tutkimuksella aloittanut ja kasvien luokittelujärjestelmän kehittänyt Carl von Linnekin on haudattu tänne.

Ajatukset lentävät vuosisadasta toiseen ja vanhaan Uppsalaan kuninkaiden kumpuineen. Sieltä Ruotsin kirkon keskus siirtyi 1200-luvulla tähän pyhäkköön.

Linnen puutarhoissa ja kotimuseossa ehtii miettiä vaikkapa sitä, miten suurmies kohtelee poikaansa ja syö aamupalansa. Kuva: Anne Välinoro

3

Mutta mennään vielä vanhempaan Ruotsiin, mennään Sigtunaan. Pikkukaupungin pompöösin Stora Gatanin reunoilta löytyy ehjä kokoelma 1700-luvun puutaloja, joista myös Elsa Beskow on satuillut. No tuossahan se on, Täti Ruskean kahvila!

Pyhän Olavin kirkon raunioilla voi hengähtää ja tähytä riimukiviä ja Raatihuonetta. Jälkimmäinen on mitä sympaattisin muistutus siitä, miten tuomiovaltaa aikoinaan käytettiin ja miten pieniin tiloihin se mahtui.

Riimukiviin ei voi olla törmäämättä näillä main. Niillä on viesti tuhannen vuoden takaa. Tässä lepää viikinki Peloton, joka sai surmansa puolustaessaan kunniaansa sitä sun tätä vastaan. Riimut ovat kirjoitusta, joka kiemurtelee parimetristen kivien etupinnoilla. Riimukiviä on Ruotsissa kaikkiaan 3 000, siis käytännössä hillitön määrä mykistävän taidokkaita kiveen taottuja elämäkertoja.

On häkellyttävää törmätä riimukiveen vaikkapa uimarannalle vievällä polulla. Siinä se pönöttää, ei mikään ledeillä ehostettu mainostaulu, vaan ehta lohkare.

Sigtunassa on Täti Ruskean kahvila. Kuva: Anne Välinoro

4

Upplanti on kuninkaiden maakunta, jossa linnoja riittää. Bernadotte-suvun linnoja on kaikkiaan 11, joista Rosersbergin linna sijaitsee juuri tällä alueella. Se on käytännössä jo lähellä Arlandaa.

Rosersberg on myös ympäri vuoden avoinna oleva hotelli. Linnaan voi tutustua kesäisin.

Ja taas kerran suomalainen tuijottelee silmät suitsirenkaina suuren Ruotsin kultaa, kimallusta, taideaarteita ja käsinmaalattuja tapetteja muistamatta, että naapurin suuruus luotiin meidän ja muiden sotiin puskettujen selkänahasta. Suomen maakunta kärsi, köyhtyi ja väestö kutistui sotien seurauksena.

Rosersbergin linnaa ympäröi viehättävä puistoalue idyllisine rantapolkuineen. Täällä voi pulahtaa uimaan ja kadota rotkoluolaan. Kauriskin tulee vastaan kuin sadussa.

5

Skoklosterin Linnassa niska taittuu. Katoissa riittää ihailtavaa. Kuva: Anne Välinoro

Ja sitten vielä pakollinen kohde, Euroopan suurin barokkilinna Skokloster ja sen 77 huonetta.

Sotamarsalkka Carl Gustav Wrangelin yltiöpäisyydessään rakennuttama linna jäi kesken, kun Wrangel kuoli kesken 30-vuotisen sodan 1676. Linnan peri hänen tyttärensä Margareta Juliana, joka nai Nils Brahen. Brahe-suvulla linna säilyikin vuoteen 1930, jolloin se siirtyi perintönä von Essenin perheelle. Ruotsin valtio otti linnan haltuunsa vuonna 1967.

Skokloster on oiva kohde niille, joita kiinnostavat vanhat aseet ja erikoisuudet. Linnan kattokerroksessa on Wrangelin, Brahen ja Bielken asekokoelmat ja kuriositeetteja pallokalasta omituisiin maalauksiin, kuten hedelmistä ja vihanneksista koottuun Giuseppe Arcimboldon maalaamaan Rudolf II:n muotokuvaan.

Anne Välinoro

Kuka maalasi hallitsijan näin? Kuva: Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua