Kuva: Kimmo Ylönen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kimmo Ylönen on matkustanut junalla meren ali, lukenut kirjoja ja syönyt mustaa.
1
Olen yhdellä Euroopan unionin keskeisimmistä rautatieasemista. Sen nimi on Bruxelles Midi. Astelen omaa tahtiani tolppien ja nauhojen rajaamaan massojenhallinta-labyrinttiin. Monta mutkaa myöhemmin lasken repun läpivalaisulaitteen hihnalle ja tyhjennän taskut muovikaukaloon. Kävelen portista. Metallinpaljastin vinkaisee. Riisun vyön. Jonotan lyhyesti passin tarkastukseen. Kaikki on hyvin sujuvaa. Odotustilasta siirrytään yhtenä ryhmänä laiturille ja junaan.
Hetkeä myöhemmin Eurostar kiitää lähes kolmensadan kilometrin tuntinopeudella läpi maalaismaiseman kohti kanaalin tunnelin Ranskan puoleista päätä. Aurinko painuu alas. Varjot kasvavat pituutta. Pilvien runsaat kummut kasautuvat rannikon päälle. Valon värissä kuultaa lähestyvä meri. Ja sitten on iso ratapiha ja paljon piikkilankaa. Betoniseinät kaventavat maiseman kouruksi, jota pitkin juna sukeltaa putkeen. Tunnelin jälkeen tullaan tuota pikaa Lontooseen. Brexit tuntuu jotenkin korostetun älyvapaalta tässä ihmeellisessä mannermaata ja saarivaltakuntaa yhdistävässä sukkulassa.
2
Majapaikan pikkuisesta kirjahyllystä löytyy amerikkalainen aarre. Kirjailija Jane Smileyn menestynein teos, A Thousand Acres ilmestyi vuonna 1991. Seuraavana vuonna kirja voitti Pulitzer-palkinnon. Myöhemmin tarina on taivutettu myös elokuvan ja oopperan muotoon.
Vanha isäntä Larry Cook päättää yksinvaltiaan ottein tehdä tilallaan sukupolvenvaihdoksen. Samassa pihapiirissä asuvat tyttäret Ginny ja Rose sekä miehensä ovat viljelijöitä ruotoon asti ja halukkaita jatkamaan edeltävien sukupolvien työtä. Nuorin kolmesta tyttärestä, isossa kaupungissa uraa luova Caroline ei suinpäin suostu vastaanottamaan valtakunnan kolmasosaa.
Valmiiksi sommitellusta kuvakudoksesta purkatuu lankoja. Repeämä ratkeaa pian hallitsemattomaksi syöksykierteeksi. Iowan reunattomalta näyttävällä tasangolla näytellään Shakespearen riimittelemään Kuningas Learin tarinaan perustuvaa draamaa. Taustalla jyllää maatalouden rakennemuutos perhettä elättävästä tilkusta kannattavaksi elintarviketeolliseksi tuotantolaitokseksi. Varsinkin kirjan alkupuolella Smiley kuljettaa henkilöitään kuin antaen pieniä töytäisyjä näiden selkään. Kerronnan edetessä kohti valtakunnan väistämätöntä tuhoa, kun töytäisyistä tulee potkuja perseelle, jännite laskee jonkin verran.
Otava julkaisi tämän hienon romaanin, suomenkieliseltä nimeltään Sydänmailla (suom. Marja Alopaeus), vuonna 1997.
3
Seuraavaksi tartun kaksi kertaa paksumpaan ja 137 vuotta vanhempaan kirjaan. Pikkuisen Cromartyn kaupungin suuri poika Hugh Miller julkaisi omaelämäkerrallisen järkäleen My schools and schoolmasters; or, the story of my education vuonna 1854.
Suvun perinteitä jatkaen Hugh-pojan isä menehtyi merellä. Äidin ja setien kasvattama poika rakastui seurakunnan koulussa kirjoihin ja tarinoihin. Kivenhakkaajan oppipoikana vaatimattomista oloista ponnistanut nuorukainen pätevöityi tuloa tuottavaan ammattiin. Elämänsä varrella hän työskenteli myös kirjanpitäjänä ja sanomalehden päätoimittajana.
Louhoksilla ja vähän vapaa-ajan täyttävillä patikkaretkillä Miller kiinnostui geologiasta. Hän tutki rannikon kiviä ja lohkoi esiin koko joukon ennestään tuntemattomien lajien fossiileja. Intohimoisesta harrastelijasta tuli aikansa etevin skotlantilainen paleontologi.
Viktoriaanisen aikakauden kiemurainen kieli on työlästä luettavaa. Kirjoittaja tekee kaikkensa välttääkseen asioiden suoraa sanomista. Sivun alalaidassa on usein vaikea muistaa, mistä ylhäällä alettiin kertoa. Aiheiden valikoima on uskomattoman rikas, koulupoikien luolaseikkailuista päivän politiikkaan, työväen asiasta kummitusjuttuihin, paikallishistoriasta uskonnollisiin pohdintoihin, eläintieteestä arkkitehtuuriin. Miller kuvaa kaikkea turpeisen nummen ja taivaan väliltä. Uskovan tieteentekijän kirjassa teologia ja geologia kulkevat kiinnostavalla tavalla rinnakkain aikana, jolloin evoluutioteoria oli vasta muodostumassa.
4
Myös seuraavalla saarella asumuksen kirjahylly syöttää lapaan paikallisväritettyä luettavaa. Lewisin saarella syntynyt ja vuosien jälkeen lopun ikäänsä asunut merimies Kenneth Macdonald on kirjoittanut muistiin tarinan, joka vie kauas Kaakkois-Aasiaan ja 1960-luvun lopulle.
Pienen tehtaan kotikaupungissaan omistava vietnamilainen mies joutuu perheensä kanssa pakomatkalle, kun pohjoisesta seudulle valuvat vallankumoukselliset yllyttävät väkeä ottamaan tuotantolaitokset omiin käsiinsä ja pieksemään hallitsevan luokan hengiltä. Karkulaiset taittavat taivalta sissien asejoukoilta ja sekasortoa hyödyntäviltä ryöväreiltä piileskellen.
Viidakosta vaiherikas pakomatka jatkuu joella lautan virkaa toimittaneella kalastuspaatilla kohti Kambodžaa. Rahtilaiva, jolla kirjoittaja seilaa löytää nälkään, ja janoon nääntyvät, myrskyn riepottelemat pakolaiset kaukaa avomereltä. Nuori merimies päättää jäädä kalapaatin ruoriin auttaakseen haaksirikkoiset rannikolle.
Hieman kömpelösti kirjoitettu muistelmateos Three Dark Days avaa järkyttävän näkymän historiaan, ihmisen julmuuteen ja toisaalta kykyyn selviytyä mahdottomalta näyttävissä olosuhteissa.
5
Suomalaissyntyisenä ja pirkanmaalaisperäisenä olen kasvanut tietämään, että Tapola on parasta syötävää mustaa. Olen tullut harhaanjohdetuksi. Parasta suuhun sopivaa mustaa valmistetaan Hebrideillä, Lewisin saarella.
Black Pudding on muodoltaan kuin makkaratanko. Patukasta leikatut viipaleet paistetaan pannulla rapeaksi. Mustan vanukkaan maku on jotain verilättyjen ja mustanmakkaran välistä, mutta parempaa kun kumpikaan.
Yksinkertaiset ainekset, veri, sipuli, kaura ja suola, muuntuvat moneksi. Peruspötkö löytyy ketjumarketin kylmäkaapista ja jokaisessa kyläkaupassa on tarjolla paikallinen tuote. Tähän mennessä maistamistani varianteista paras on ollut Uig Community Shopin komerosta poimittu Stornoway Black Pudding. Kylillä huhutaan, että vielä parempi vanukka löytyy saaren pohjoiskärjestä Nessin kylästä, missä muuan muori valmistaa mustaa käsityönä oman puodin hyllyyn.
Kimmo Ylönen
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.
Parasta juuri nyt (6.11.2024): Ihan tavallinen hirviöperhe, Han Kang, Plevna, tikkipelit, Paletilta-näyttely
Petri Hänninen on lueskellut pukinkonttiin passeleita kirjoja, pelannut korttipelejä, ja vieraillut taidenäyttelyssä Galleria Koppelossa.
Parasta juuri nyt (5.11.2024): Lomittajat, Toni Morrison, 400 kepposta
Maija Kääntän listalta löytyy amerikkalainen romaani, ranskalainen elokuva ja kotimainen dokumenttisarja.