Ronja Ryövärintytär saapuu Joensuun kaupunginteatteriin. Kuva: Riikka Hurri / Sari Kaija
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Pasi Huttunen on joutunut sekä palestiinalaiskirjailijan että Anna Kontulan ravistelemaksi, kuunnellut savolaista diskoa ja käynyt turpokäräjöimässä.
1
Adania Shiblin Sivuseikka (Otava, 2024) on niitä romaaneja, joissa kerrotaan valtava tarina poikkeuksellisen kauniisti ja tehokkaasti. Suomentaja Sampsa Peltonen on myös tehnyt upeaa työtä.
Tänä vuonna ilmestyneen suomennoksen ajoitus on sattuva, sillä kirja käsittelee miehityksen alla elävien palestiinalaisten kokemusta. Alkujaan se ilmestyi vuonna 2017. Romaanissa kuvataan ensin kuinka israelilaiset sotilaat raiskaavat ja surmaavat beduiinitytön. Sitten vuosikymmeniä sen jälkeen ramallahilaisnainen huomaa, että tyttö kuoli samana päivänä kun hän syntyi. Havainto piinaa häntä ja johtaa hänet selvittämään tapausta.
Dekkarina tätä ei silti kannata lähteä lukemaan. Mitenkään toiveikas saati hyvän mielen romaani se ei myöskään ole, mutta Shibli ei kauhistele eikä mehustele vaan keskittyy tiukasti hyvin rakennettuun, vetävään kerrontaa.
Lukukokemus on ravisteleva. Saksassa kirjailijaa on syytetty antisemitismistä, mutta minä en sitä kirjasta löytänyt suurennuslasillakaan. Lisähuomiona: tässä ajassa kirjoitetaan paljon valtavan pitkiä romaaneja eikä aina ole helppo ymmärtää, miksi niitä sivuja pitää olla kuudestasadasta tuhanteen. Yhdeksi syyksi on epäilty sitä, että lukuaikapalvelut kannustavat siihen. Shiblin romaani on virkistävä poikkeus myös tässä mielessä.
Lue Kulttuuritoimituksen Leena Reikon kirjoittama arvio romaanista täältä.
2
Ronja Ryövärintytär tulee Joensuun kaupunginteatterissa ensi-iltaan 30.4.2025. Siitä tulee toinen kerta, kun näen Joensuun kaupunginteatterin tulkitsevan tätä klassikkoa, josta pidän kovasti. Tarina on ilahduttavan vapaamielinen, jopa anarkistinen, ja luontosuhdettakin se kannusti pohtimaan jo aikanaan ennen kuin termiä luontosuhde kukaan käytti.
Ensimmäisen tulkinnan tarinasta näin vuonna 1997 nyt jo edesmenneellä Salmisen salilla, jossa kaupunginteatteri oli silloin remonttievakossa.
Ronja Ryövärintytär on tammikuussa työnsä aloittavan ohjaaja Tuomo Aitan ensimmäinen ohjaus Joensuun kaupunginteatterissa. Teatterin näyttelijäkunnan lisäksi mukana on Outokummun Riverian tanssikoulutuksen opiskelijoita.
Lue Kulttuuritoimituksen Kati Eskolan arvio Hämeenlinnan teatterin Ronja Ryövärintyttärestä täältä.
3
Etenkin levyn perinteikkäämpää industrial-junttausta edustava Se mitä et näe on hieno, mutta Turmion Kätilöt näyttää muutenkin jatkavan vakaalla, omalakisella ja omapäisellä linjallaan 25.10.2024 ilmestyvällä Reset-albumillaan (Nuclear Blast).
Reset on bändin yhdestoista levy. Bändin laulaja MC Raaka Pee on kertonut sen olevan ”yhtyeen aikaisempien albumien äpärälapsi, joka on höystetty uusilla mausteilla ja jossa on kaikki, mitä voisi haluta yhtyeeltä ja vielä enemmän”. Uusi maailmanjärjestys lienee siis aluillaan Resetin myötä kun kyseessä tuntuu olevan eräänlainen välitilinpäätös.
Hyvin harvoin Turmion Kätilöitä tulee kuunneltua, mutta ei sitä voi kiistää, etteivätkö kuopiolaiset tekisi laadukasta ja kiinnostavaa, etenkin livenä hyvin toimivaa musiikkia. Tietty säädyttömyys yhdistetään ajoittaiseen kantaaottavuuteen metallia, konemusiikkia ja puhelaulua yhdistelevässä ulosannissa.
4
Joensuussa järjestettiin Paasikivi-seuran toimesta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ruotivat Turpokäräjät 5.10.2024. Paikkana oli Itä-Suomen yliopisto. Turpokäräjät järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi diplomaatti Rene Nybergin pitkään kokemukseen perustuvat näkemykset ja toimittaja Erkka Mikkosen kokemus kirjeenvaihtajan työstä Venäjällä sävyttivät muutenkin hyvää keskustelua.
Joensuuta osuvampaa paikkaa tällaisen tilaisuuden järjestämiseen on tässä maailmanajassa vaikeampi keksiä. Geopolitiikka tuntuu täällä idässä monella aika konkreettisella tavalla. Toivottavasti ensi vuonna turpokäräjöidään uudestaan.
Ja mikä Paasikivi-seura? No, en minäkään oikein tiedä, mutta hyvin kiinnostavia tilaisuuksia seura on viime vuosina järjestänyt. Eri puolilla maata toimivat seurat ovat kansalaisjärjestöjä, jotka järjestävät kokous-, esitelmä-, seminaari- ja keskustelutilaisuuksia, joissa koti- ja ulkomaiset luennoitsijat voivat avoimesti käsitellä kansainvälispoliittisia ja ulkopoliittisia aiheita.
5
Viimeistä kauttaan istuva kansanedustaja Anna Kontula (vas.) harrastaa taas sitä, mitä meillä olisi lupa kaikilta kansanedustajiltamme odottaa. Hän ajattelee selkeästi, perusteellisesti ja julkituo ajatuksensa hyvin ja täsmällisesti. Hänen viimeisin kirjansa Kadonneen järjen metsästys (Into, 2024) puhuu kaiken yhteiskunnallisen tilan täyttäneestä tunnepuheesta, joka uhkaa hukuttaa rationaalisen keskustelun. ”Terapian kieli on valunut yli äyräidensä, yhteyksiin, jotka on aikaisemmin mielletty toisin. Sen ansiosta on tunteista puhuminen sallittua, tunnetaitoja kehitetään ahkerasti ja turvallista tilaa saa vaatia. Terapian kielellä käytetään kuitenkin myös poliittista ja taloudellista valtaa: syntyy itseensä käpertyneiden yksilöiden nopeaa ja pirstoutunutta ymmärrystä”, Kontula muotoilee ongelmaa.
Eikä hän tarkoita rationaalisuudella sitä, mitä klassisesta liberalismista innoituksensa mutta ei sivistystä ammentaneet setämiehet (ilmausta käytetty täysin sukupuoli- ja ikäneutraalisti) tarkoittavat. Hän ei pue omia ennakkoluulojaan rationaalisuuden kaapuun tukahduttaakseen erimielisyyden puhumalla välttämättömyyksistä ja ainoista vaihtoehdoista.
Kadonneen järjen metsästys ei ole samalla viiltävällä tavalla älyllisen pisteliäs kuin hänen aiempi teoksensa Pikkuporvarit [lue arvio], mutta Kontulan tyylin kyllä hyvin tunnistaa.
Pasi Huttunen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.
Belfastin rääväsuut uhoavat miehitysvallaksi kokemiaan brittejä vastaan keskisormi tanassa – arviossa Kneecap
ELOKUVA | Irlannissa puhuttavaa iiriä voimakkaasti puolustava Kneecap on asiapitoisuudestaan huolimatta häröilevän hauskaa katsottavaa.
Draama ihmisistä, jotka ymmärretään väärin – arviossa Michael Francon Memory
ELOKUVA | Meksikolaisohjaajan elokuvassa ihmisten elämään vaikuttavat asiat, joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.