Pultsiphoto Instagramissa. Kuvakaappaus.

1

Tampereella on tavattu uusi valokuvauksen nousutähti, pultsiphoto. Kuvissaan muusikko-valokuvaaja Vesa Holmala taltioi tyylikkäästi ajan, paikan ja liikkeen. Tutuista kaupungin kulmista löytääkin jonkin uuden yksityiskohdan, urbaani ympäristö saa eksoottista suurkaupungin sykettä ja kuvattavan kasvoista näkee suoraan sieluun.

Kamera on silta syvempään mielenmaisemaan, ja pultsiphoton lahjakkuus tulee esille alati kehittyvissä otoksissa. Valokuva on upea taidemuoto ja taiteilija Holmala arvostetusti sen syvässä päässä. Suosittelen lämmöllä seuraamaan häntä Instagramissa ja Facebookissa [@pultsiphoto].

2

Jos kuuntelen radiota, se tapahtuu yleensä automatkoilla. Oli kyseessä sitten lyhyempi tai pidempi siirtymä, on valintani normaalisti Tampereen paikallisradio Radio 957. Pidän kanavan manselaisesta rennosta asenteesta, musiikkivalinnoista sekä etenkin juontajien hyvästä meiningistä.

Kun saavun pidemmältä reissultani takaisin kotiseudulleni ja radiosignaali nappaa jälleen ”Ysiviisseiskan”, tulee heti olo, että kotona ollaan. Erityismaininta ja kulttuurisuosittelu kanavan Epe 70 -sarjalle sekä erityisonnittelut Vuoden paikallisradio 2020 -palkinnosta, joka jaettiin taannoin Radiogaala 2021 -tilaisuudessa!

3

Liikun usein suoratoistokanavien maailmassa etsien kiinnostavaa katseltavaa niihin hetkiin, kun on oikeasti aikaa jotain katsella. Haluan löytää ohjelman, joka kiinnostaa heti; en halua tuntea, että hukkaan aikaani. Turhaudun, jos en keksi mitään uutta katseltavaa mutta turhaudun myös siihen, jos jälleen katselen samat Sinkkuelämää-jaksot kymmenettä kertaa.

Niinpä tilasin pitkästä aikaa HBO Nordicin, sillä luotan kanavan laatuun. Suosittelen katsomaan palvelusta uuden neliosaisen dokumenttisarjan Exterminate All The Brutes, itselleni uuden tuttavuuden, loistavan Bryan Cranstonin tähdittämän Your Honorin sekä vanhat klassikot, kuten Chernobyl, True Detective, Treme, The Sopranos – sekä tietenkin kaikki Indiana Jonesit.

4

Onpa omituinen ongelma: haluaisin lukea enemmän, mutta en nykyään jostain syystä saa aikaiseksi aloittaa. Ostan mielelläni uuden kirjan, ihailen sen kansia ja selailen sivuja mutta sitten jätän sen lojumaan pöydälle ikään kuin odottaen oikeaa hetkeä aloittaa lukeminen. Voinko siis sanoa rakastavani kirjallisuutta, jos en jaksa edes lukea?

No toki, sillä tällaiselle ”vaikean lukemisen persoonalle” on onneksi olemassa äänikirjat. Äänikirjat ovat parasta juuri nyt, sillä voin kuunnella kirjaa esimerkiksi lenkillä tai puuhaillessani kotona. Pystyn keskittymään paremmin kirjan sisältöön, koska selkeästi olen ennemmin auditiivinen oppija kuin lukemalla asiat sisäistävä persoona.

Mielenkiintoinen huomio on se, että äänikirjaa kuunnellessa saa kokemuksen, ettei ole yksin. Mukava tapa siis helpottaa ajoittaista yksinäisyyden tunnetta. Suositus Piki Verkkokirjaston äänikirjastolle sekä Nextoryn ääni- ja e-kirjapalvelulle!

5

Aloin taannoin kuunnella äänikirjana Delia Owensin romaania Suon villi laulu (suom. Maria Lyytinen, WSOY, 2020; 2018). Kirja on ollut suuri myynti- ja arvostelumenestys Yhdysvalloissa ja muukin maailma näyttäisi ottaneen sen haltuun.

Itse kuulin kirjasta parilta tutultani, jotka kehuivat sitä äärimmäisen kauniiksi ja valloittavaksi lukukokemukseksi, jopa henkäiseväksi. Jos näin kovat kiksit voi kirjasta saada, niin eihän sitä voi jättää kokematta! Siispä Suon villiä laulua kuuntelemaan – tai lukemaan, jos omaa yhtään paremmin keskittyvät silmät kuin itselläni.

Miia Lepola

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua