Elina Brotherus: Uima-allas, selin (2018). Yksityiskokoelma. Kuva: Ateneum

1

Juuri päättyneet Tampereen elokuvajuhlat toivat kevätauringon mukana toiveikasta festivaalitunnelmaa kaupunkiin. Elokuvia oli tarjolla todella, todella paljon ja harmittikin, että ehdin osallistua rientoihin vain yhtenä päivänä.

Onnistuin kuitenkin satunnaismetodilla päätymään näytäntöön, jossa esitettiin parhaan dokumentin palkinnon saanut tunisialaisen Lotfi Achourin Angle Mort. Se oli järisyttävä kertomus sorrosta ja äidinrakkaudesta. Pidin suunnattoman paljon myös kolumbialaisen Mónica Taboada-Tapian lyhytdokumentista Two-Spirit, joka kertoi alkuperäiskansaan kuuluvan transnaisen, Georginan tarinaa.

Iloitsin myös siitä, että ystäväni Anssi Kasitonnin leffa Le Saboteur sai Tampereen palkintoehdokkuuden European Film Awards 2022 -kilpailussa. Anssi on monitaiteellinen visionääri ja toivon hänen töidensä tavoittavan mahdollisimman laajan yleisön, sillä ne juhlistavat innostumista, leikkisyyttä ja empatiaa – elämän tärkeimpiä asioita.

Festivaalin visuaalinen ilme oli myös todella upea tänä vuonna, ei vähiten siksi että se oli rakennettu Inka Hannulan ja Teemu Raudaskosken hienon maalauksen ympärille!

2

Ukrainassa käytävän sodan tiimoilta on järjestetty lukuisia keräyksiä ja tukitapahtumia ja hyvä niin. Ilokseni sain olla viime viikolla järjestämässä yhtä tällaista, Apua Ukrainaan -konserttia Telakalla. Järjestimme tapahtuman yhteistyössä Pispalan Musiikkiyhdistyksen kanssa ja hyvin nopealla aikataululla paikalle saatiinkin runsaasti esiintyjiä, kuten Pauli Hanhiniemi, Kielo Kärkkäinen, Pekko Käppi, Mikko Alatalo ja Heikki Salo. Rahat onkin jo siirretty Lääkärit ilman rajoja -järjestön käyttöön!

Ukrainaan avustusta kerääviä tapahtumia on Tampereella lähiaikoina myös 16.3. Tampere-talossa ja 1.4. Tuomiokirkossa. Kriisi on vasta alkanut, joten apua tullaan tarvitsemaan vielä pitkään. Toivottavasti esimerkiksi Tampereelle tulleille pakolaisille saataisiin mahdollisimman nopeasti palkattua tulkki.

3

Olen suhtautunut melkoisella varauksella Kanye Westin touhuihin jo vuosikausia. On ilmeistä, että hän on tuottajana ilmiömäinen visionääri mutta omista kaunoistaan valittavat miljardöörit eivät ole ehkä tekstintekijöinä kaikkein kiinnostavimpia.

Siksi olikin valaisevaa nähdä Coodie Simmonsin tekemä kolmiosainen dokumentti jeen-yuhs. Simmons ystävystyi Kanyen kanssa vuonna 1998 ja seurasi tämän uraa kameroineen jo kauan ennen menestystä. Palava into ja valtava työmoraali yhdistettynä rajattomaan itseluottamukseen ovat kiehtova yhdistelmä ja dokumentin alkupäästä muistaa, miksi musiikkimaailma innostui Kanye Westistä niin valtavasti.

Dokumentin syvintä antia on Kanyen ja hänen äitinsä poikkeuksellisen läheisten suhteiden kuvaaminen, Donda West tuntui olevan poikansa majakka showbisneksen ja mielenterveyden haasteiden myrskyissä. Edelleenkään en osaa muodostaa kattavaa mielipidettä Kanye Westistä, mutta lieneekö tuo tarpeenkaan. Joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen dokumentti monitahoisesta hahmosta, joka on vaikuttanut populaarikulttuuriin mittaamattoman paljon.

Katso jeen-yuhs Netflixissä.

4

Luin taannoin Mark Kurlanskyn kirjaa Suola – eräs maailmanhistoria (Like, 2008), joka nimensä mukaisesti käsittelee maailmanhistoriaa suolakaupan ja suolantuotannon kautta.

Moni maailman vanhimmista kauppareiteistä ja kaupungeista on rakentunut ”jumalaisen aineksen” hankinnan ympärille. Kirjan kiehtova havainto onkin, että jokainen aika määrittyy sen mukaan, mitä se pitää arvokkaana. Vuosisatojen ajan se oli suola, joskus kulta ja olipa Hollannissa 1600-luvulla tulppaanimaniaksikin kutsuttu aika, kun sipulikasvi arvioitiin satumaisen arvokkaaksi.

Tämä kaikki saa tietysti miettimään omaa aikaamme, jossa arvokkaana on pidetty öljyä. Tätä tullaan varmasti hämmästelemään vaikkapa 200 vuoden päästä.
Kirjassa on myös rutkasti rakastamiani anekdootteja, eräs hupaisa esimerkki liittyy lihakarjaan. Egyptiläiset kesyttivät siat maatalouseläimiksi jo 6 000 vuotta sitten, mutta kenties porsaanlihassa helposti ilmenevästä trikiinistä johtuen porsasta ei haluttu käyttää ravinnoksi ja siankasvattajia pidettiin vastenmielisinä. Sen sijaan egyptiläinen yläluokka oli kiinnostuneempaa kesyttämään muita eläimiä lihakarjaksi, eksoottisimpana esimerkkinä kenties hyeena!

Suola on siitäkin hyvä kirja, että joskus on aiheellista pysähtyä miettimään millaisen kulttuurihistoriallisen matkan arkemme peruselementit ovat kulkeneet ennen päätymistä esimerkiksi sirottimeen. Olemme aina jollakin historian kiertokulun kiehtovalla väliasemalla.

5

Kävin talvilomalla Helsingin Ateneumissa katsomassa valokuvataiteilijoiden Elina Brotheruksen ja Hanna Rantalan teoksia esittelevän Vuoropuhelua-näyttelyn.

Näyttelyssä on esillä töitä, joita taiteilijat ovat tehneet toisiltaan saamiensa viestien tai tehtävänantojen perusteella. Tehtäviä on annettu runouden ja Fluxuksen hengessä. Lopputulokset ovat odotettavasti vaihtelevia, mutta hyvin kiehtovia. Ylipäänsä tilaustyön luonne taiteessa on kiehtova konsepti.

Näyttelyssä on nostettu esiin myös arkistojen uumeniin unohtuneita naisvalokuvaajia, taiteilijat ovat halunneet käydä vuoropuhelua myös heidän kanssaan. Itselleni pysäyttävin kuva teoksessa oli Edith Södergranin 20-vuotiaana ottama valokuva Omakuva mittanauhan kanssa – näin siinä paljon tulkinnan tasoja ja kuva jäi kutkuttelemaan mielen perukoille, kuten hyvän taideteoksen kuuluukin!

Janne Laurila

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua