Elias Salonen on Piiritys-sarjan Ilpo Larha. Kuva: Tuomas Jussila

1

Olen täysin koukussa NBA-koripalloon, kiitos Lauri Markkasen. Herään aamuyöstä katsomaan otteluita ja päivän mittaan tulee tuijoteltua kännykän ruudulta koosteita viikon komeimmista donkeista (pallo lyödään koriraudan yläpuolelta alaspäin koriin). NBA on tunnetusti maailman kovin koripallon ammattilaissarja, jossa parhaat pelaajat ovat kuin yksilöurheilijoita – jumaloituja brändejä.

Tämä artistisuus näkyy kentällä muun muassa persoonallisina hiustyyleinä ja kentän ulkopuolella mitä erikoisimpana pukeutumisena tähtien saapuessa otteluihin. James Hardenin joulupäivän look lienee tästä tuorein esimerkki.

Atleettiset NBA-tähdet ovat pääosin afroamerikkalaisia pomppuihmeitä, ja siksikin Lauri Markkasen murtautuminen liigan ehdottomaan eliittiin on kova juttu. Jyväskylän jätin kauden aikana tekemät donkit ovat hämmästyttäneet katsojia ja hänen vähän nörttimäiseen habitukseensa on tullut onnistuneiden suoritusten jälkeen lajiin kuuluvaa machomaista uhoa.

Ron Sheltonin mainio elokuva White Men Can’t Jump (1992) on jäänyt mieleen muun muassa hauskan kökön suomennoksensa vuoksi: Mustat donkkaa tykimmin. Wesley Snipesin ja Woody Harrelsonin tähdittämä komedia on eräänlainen kulttuuriantropologinen tutkielma katukoriksen maailmasta, jossa läppä lentää ja rap soi.

NBA-kausi Ruutu+-palvelussa. Mustat donkkaa tykimmin Disney+-palvelussa.

2

Osallistuin 9.2.2023 Tampereen kaupungin ja Oulu 2026 -kulttuuripääkaupunkisäätiön järjestämään elämystalousfoorumiin (tallenne katsottavissa 23.2. saakka tästä linkistä). Seminaarissa puheenvuoron käytti tuottaja Ilkka Hynninen, joka kertoi aineettomien oikeuksien menestysreseptistä käyttäen esimerkkinä Koskinen-sarjaa.

Sevverta hienosti Hynninen promosi sarjaa, että päädyin katsomaan Koskisen 2. tuotantokauden kaikki kymmenen jaksoa. Seppo Jokisen dekkareista sovitettu tv-sarja on perusvarmaa kerrontaa ja moitteetonta näyttelijäntyötä eikä sellaisenaan puhutellut suuremmin minua. Mutta se kuinka kotikaupunkini Tampere näkyykään kohtausten tapahtumapaikkoina ja kohtausten välisissä kuvituskuvissa on kerrassaan lumoavaa. Kamera suorastaan rakastaa Mansen siluettia ja yksityiskohtia.

Sarjaa on myyty ulkomaille Lakeside Murders -nimellä. Ja jos oikein hyvin myy, niin kannattaa esimerkiksi Kalevassa sijaitsevan Kiinanmuurin asukkaidenkin varautua ns. fiktioturismin kasvuun – sarjaan koukuttuneet turistit haluavat vierailla jaksojen autenttisilla tapahtumapaikoilla. Tämä ihan ilmaisena vinkkinä myös Visit Tampereelle ja muille kulttuurimatkailutoimijoille.

Koskinen Ruutu+-palvelussa.

3

Muistan nuoruudestani 1970-luvun lopulta dramaattisen uutiskuvan, jossa murhattu italialaispoliitikko Aldo Moro makasi kuolleena tipparenun takaluukussa. Uutissensuuri ei totisesti tuolloin ollut vielä niin tiukkaa. Tästä koko Eurooppaa ravisuttaneesta terroriteosta on tehty nyt kuusiosainen tv-sarja, jossa käydään läpi koko traagiseen lopputulokseen päätynyt tapahtumasarja.

Aldo Moron sieppasi Punaiset Prikaatit -niminen vasemmistoterroristien ryhmä. Ääriryhmien terroriteot piinasivat Italiaa koko 1970-luvun ja ajanjaksoa kuvataankin nimellä ”lyijyvuodet” (Anni di piombo). Taustalla oli muun muassa Italiaa hallinneiden kristillisdemokraattien ja kommunistien tulehtuneet suhteet. Kommunisteja ei päästetty hallitukseen osin Yhdysvaltojen painostuksen vuoksi, vaikka heidän ääniosuutensa vaaleissa oli monesti yli 30 prosenttia.

Ääriliikehdintää tapahtui toki myös äärioikeiston toimesta. He olivat muun muassa Bolognan rautatieaseman tuhoisan pommi-iskun takana elokuussa 1980. Iskussa kuoli yli 80 ihmistä. Tämäkin tapahtuma on jäänyt muistiini, osin siksi koska vaihdoin samalla asemalla junaa kaksi vuorokautta ennen tuhoisaa räjähdystä reilatessani ensimmäistä kertaa Euroopassa.

Marco Bellocchion ohjaama Exterior Night (Esterno Notte)on kertakaikkisen vangitsevaa tv-draamaa, jossa näytellään hyvin. Se on italialaiseksi sarjaksi jopa oudon hidas ja antaa näin tilaa näyttelijöiden eleille ja ilmeille. Erityisesti nimiroolissa Fabrizio Gifuni rakentaa sodan jälkeisen Italian poliittisesta suurmiehestä inhimillisen ja tarkkanäköisen henkilökuvan.

Sarjan kaikki jaksot on kuvattu eri henkilöiden näkökulmasta. Vuoronsa saavat niin yksi terroristeista kuin Moron leskeksi jäävä puoliso. Ehdottomasti kiinnostavin on paavi Paavali VI:n jakso, joka avaa hyvin Vatikaanin ja katolisen kirkon keskeistä roolia italialaisessa yhteiskunnassa.

Esterno Notte on virkistävä ei-angloamerikkalainen epookki, jossa on mahdollista myös sohvaperunana harjoituttaa suggestopedisesti italian kielen taitoaan toistelemalla roolihenkilöiden repliikkejä ääneen.

Exterior Night (Esterno Notte) Elisa Viihde Viaplay -palvelussa.

4

Tositapahtumaan pohjaa toinenkin kuusiosainen jännityssarja, kotimainen Piiritys. Kyse on Lahden panttivankidraamasta vuodelta 1994, jossa Ilpo Larha -niminen palkkamurhasta elinkautiseen tuomittu vankikarkuri piti koko Suomea jännityksessä yhteensä 55 tunnin ajan.

Tarina kulkee jäntevästi kahdessa aikatasossa. Vuodessa 1992 pohjustetaan aseista ja räjähteistä patologisen kiinnostuneen nuoren taksikuskin ajautumista mieron tielle. Toisaalla tarina leikkaa panttivankitilanteeseen pari vuotta myöhemmin, kun poliisi käy neuvonpitoa Larhan kanssa.

Petri Kotwichan ohjaama ja Hannu Kontturin käsikirjoittama tarina pysyy erinomaisesti kasassa ensiminuuteista dramaattiseen loppuun saakka. Ilpo Larhaa näyttelee kerrassaan vakuuttavasti Elias Salonen. Suuri yleisö tuntee hänet paremmin Yle Areenassa nähtävästä Aikuiset-komediasarjasta, jossa Salonen näyttelee kalliolaista trenditietoista Arttua. Kontrasti Larhan roolihenkilöön ei voisi olla suurempi, mutta upeasti Salonen ui myös tähän maanis-impulsiivisen päähenkilön nahkoihin.

Piiritys on epookiltaan ehtaa ysäriä Nokia-kapuloineen ja kulmikkaine taksimersuineen. Kiinnostavasti se peilaa myös muutamaa vuotta aiemmin (1986) tapahtuneeseen Mikkelin panttivankidraamaan, jossa poliisin toiminnan oikeellisuutta arvioitiin myöhemmin aina oikeusasteita myöden. Piirityksessä tämä näkyy virkavallan empimisenä – tehdäkö rynnäkkö vai odottaako Larhan antautumista.

Piiritys Ruutu+-palvelussa.

5

Liityin kuukausi sitten Suomen Majakkaseuraan. Majakoissa ja niiden historiassa on jotain myyttisen kiehtovaa. Ne sijaitsevat usein aavalla merellä karuilla kallioluodoilla. Niitä on asutettu aikanaan vuosikymmenet ja kaikki toiminta on tapahtunut ympäröivän meren ehdoilla. Majakat ovat opastaneet maailman meriltä saapuneita laivoja turvallisesti kotisatamiin. Niihin on aina liittynyt vahvaa selviytymisen ja toivon symboliikkaa.

Suomen Majakkaseura ylläpitää muutamaa majakkaa, joista kaukaisin Märket sijaitsee Ahvenanmaan ja Ruotsin välissä. Märketin kallioluoto kuuluu puoliksi Suomelle ja Ruotsille, mutta itse majakka on Suomen puolella. Tarkoitukseni on mennä kesäkuussa viikoksi Märketille majakanvartijaksi yhdessä muutaman muun vapaaehtoisen kanssa.

Märket-reissua odotella olen kuunnellut Yle Areenasta Ääretön meri -nimistä 8-osaista tiedepodcastia. Joka jaksossa aihetta lähestytään eri näkökulmista; miten meri on inspiroinut taiteen tekijöitä merihirviöineen, tai kuinka kaikkien tunteman punapipoisen Jack Cousteaun työryhmän kehittämä hengityslaite mullisti sukelluksen ja sitä myöden koko vedenalaisen kuvauksen.

Toimittaja Emil Johanssonin vilpittömän innostunut ja utelias mieli inspiroi jaksojen asiantuntijavieraita kertomaan elävästi merten salaisuuksista. Niin.., maailman merethän muodostavat 70 prosenttia maapallon pinta-alasta ja suurin osa niistä on edelleen tutkimatta.

Ääretön meri Yle Areenassa.

Jussi Kareinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua