Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Mikko Manka nauttii kylmän sodan sarjoista ja kylmän kelin harrastuksista.

1

Winter is coming ja hyvä niin. Yksi parhaista asioista, joita talvella voi ulkona tehdä on nauttia maisemista, vauhdista ja seurasta retkiluistimien päällä. Olen viime vuosina hurahtanut hommaan täysin ja luistelu-uskoontulleena tahdon tietysti levittää sanaa myös muille. Suomen Retkiluistelijat järjestää vuosittain tulokaskursseja useilla paikkakunnilla ympäri Suomen – Tampereen kurssi pidetään 21.11.2019 (ilmoittautumisohjeet tulevat seuran nettisivuille). Tulokaskurssin lisäksi turvallisuusasioita ja käytännön harjoituksia sisältävä tulokasretki on pakollinen, mutta näiden kahden suorittamisen jälkeen voikin osallistua seuran retkille, joita järjestetään pääasiassa viikonloppuisin vapaaehtoisvetäjien voimin ympäri Suomea.

Retkillä pääsee turvallisesti paikkoihin, joihin ei muuten tulisi lähdettyä. Harrastus on hauska, koska sitä voi harrastaa hyvin erilaisista lähtökohdista ja taitotasoista käsin ja samalla saada monenlaisia fiiliksiä. Seuran retkiäkin on monipuolisesti eri vauhtitasoille aloittelijasta himourheilijaan. Itse nautin eniten meditatiivisesta menosta, toiset saattavat ottaa asian urheilun kannalta ja heille se suotakoon. Lajikulttuuri on tässä suhteessa mukavan suvaitseva.

2

Kylmän sodan kuumia hetkiä ja DDR:n mielettömyyttä kuvannut vakoojatrilleri Deutschland 83 oli ilmestyessään yksi suosikkisarjojani. Niinpä olin fiiliksissä, kun sen jatko-osa Deutschland 86 tuli Yle Areenaan 2.10.2019. Ensimmäisen osan perusteella sarjan tenho on säilynyt. Vuonna 1986 DDR kamppaili pahojen talousvaikeuksien kanssa ja koetti pelastaa talouttaan muun muassa hämärillä asekaupoilla Etelä-Afrikan rotusortohallinnon kanssa – hallinnon, jonka päävastustaja ANC oli virallisesti DDR:n liittolainen. Tämä hyvien ja pahojen roolien jatkuva sekoittuminen oli edelliskaudella – ja näköjään edelleenkin – keskeinen osa sarjan viehätystä.

Päähenkilö Martinia esittävä Jonas Nay tulkitsee loistavasti nuoren itäsaksalaisagentin sisäisiä lojaaliussuhteiden ristiriitoja, joita voimistaa kuilu itselle kerrotun ja itse koetun todellisuuden välissä: kun kerran valtio on sosialismin eli ”hyvisten” asialla ja näin ollen ”oikeassa”, niin voiko mikään teko silloin olla väärin, vaikka se tuntuisi väärältä? Sarjaan pääsee kiinni, vaikka 83-jaksot olisivat näkemättä, mutta taustojen tunteminen auttaa kyllä tilanteiden seuraamista. Ja herkkua on luvassa lisää: sarjan kolmoskauden, Deutschland 89:n, tekeminen on jo vahvistettu ja tullee ulos vuonna 2021.

3

Gastropub Sohossa kuukausittain järjestettävä perjantaiklubi Klub Tidsmaskin on nerokas keksintö Kulttuuritoimituksen sielunakin vaikuttavalta Antti Lähteeltä eli DJ Antilta. Illan kantavana ideana on soittaa musiikkia aina yhdeltä vuodelta ja nyt on käyty jo läpi useita vuosikymmeniä samalla periaatteella. Pääsin itse pitkästä kuuntelemaan vuoden 2001 ”aikakoneiltaa” ja fiilis oli kuin olisin oikeasti laskeutunut 18 vuoden takaiseen, opiskeluaikaiseen Dorikseen eli nostalgiaefekti oli välitön. Seuraavalla kerralla fiilistellään sitten vuotta 2002 tulevan marraskuun alussa.

4

Nykymaailman pubille viidentoista vuoden ikä on varsin kunnioitettava. Oma kantapubini, Gastropub Soho pääsi viime viikolla tähän rippikoulu-ikään. Sohossa itseäni viehättää etenkin mainio pubiruoka, vaihtuvat hanajuomat ja erinomainen henkilökunta. Ruoasta on myös sanottava, että erilaiset ruokavaliot on huomioitu kiitettävästi. Sohossa ei myöskään välttämättä tarvitse – toki saa – jurottaa itsekseen nurkassa eli paikka toimii ihan oikeasti pubin alkuperäisessä merkityksessä, yhteisön kokoontumispaikkana ja ”olohuoneena”, jossa tapaa tuttuja.

5

Jan Guilloun 1900-luvun historiaa yhden suvun kautta kuvaava Suuri vuosisata -romaanisarja on päässyt jo yhdeksänteen osaansa. Alkuperäiskielellä syyskuussa ilmestyneessä Den andra dödssyndenissä liikutaan Ruotsin 1980-luvulla, lainamarkkinoiden vapautumisen aiheuttamassa kiinteistökuplassa ja juppikulttuurissa – tietysti Palmen murhaa unohtamatta. Kuvasto on varsin tuttua myös suomalaiselle lukijalle, vaikka naapurimaassa ollaankin. Suomeksi juuri ilmestynyt kahdeksas osa, Tapetut unelmat, kuvasi puolestaan voimakkaan poliittista 1970-luvun Ruotsia, jossa keskiössä olivat Vietnam- ja Palestiina-aktivismi, kuten myös Ruotsia järkyttänyt ns. IB-vakoilujuttu. IB-jutusta Guillou sai muuten itsekin vakoilutuomion, joten kirjoittajalla on vahva näkökulma asiaan.

Itseäni kirjasarja on viehättänyt ennen kaikkea hienon historiallisen näkökulman takia. Olkoonkin, että välillä sattumia on vähän liikaa – kuinka kaikki isot historialliset tapahtumat viistävätkin juuri tätä yhtä sukua – ja paikoin tapahtumia yksinkertaistetaan päähenkilöiden sankaritarinoiden mahdollistamiseksi. Kokonaisesitys 1900-luvun historiasta on joka tapauksessa hienosti hallussa. Kirjailijan tapa esittää tapahtumia on kuitenkin selvästi muuttunut, mitä lähemmäksi nykyaikaa on saavuttu: ”puhtaana” historiallisena romaanina alkanut sarja on muuntunut entistä enemmän Jan Guilloun omien, kirjoittajan vapaudella väritettyjen, kokemusten kuvaamiseksi kirjoittajan alter ego -hahmojen, Eric Letangin ja Erik Pontin, kautta. Kokonaisuus ja lukukokemus on kuitenkin erittäin toimiva, joten sarjaa voi suositella jokaiselle 1900-luvun kulusta kiinnostuneille.

Mikko Manka