Parasta juuri nyt (14.10.2021): Ravintola Kairo, Monni Himari, Maa Ilmasta, Vihreää valoa, Vähin äänin

14.10.2021

Kairo on Kotkassa. Kuva: Maria Markus

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Maria Markus on käynyt kapakassa, lukenut arktisista alueista ja Hollywood-tähden elämästä sekä pureutunut luontokatoon taiteen keinoin.

1

Pääsin vihdoin käymään Kotkassa legendaarisessa merimieskapakassa Kairossa. Sen mahdollisti Pelle Miljoonan keikka lokakuun alussa.

Railakas merimieselämä on Kairosta kadonnut, mutta tilalle ovat tulleet konsertit, teatteriesitykset ja muut kulttuuritapahtumat. Esimerkiksi Kotkan kaupunginteatteri on käyttänyt ravintolaa näyttämönään ja ravintolassa järjestetään usein muun muassa jazzkonsertteja.

Eikä seilorimeininkikään ole kokonaan kapakasta hävinnyt, vaikka merimiehet, ahtaajat, lestinheittäjät, laivatytöt ja muu rantaporukka onkin kadonnut. Värikäs historia ja vuosikymmenten kerrokset näkyvät edelleen sisustuksessa, meri- ja naisaiheisissa maalauksissa, seinäkirjoituksissa ja paikallisten polveilevissa tarinoissa.

Kairon tarinahan alkaa jo vuodesta 1879, mutta nykyisessä muodossaan kapakka aloitti toimintansa kieltolain loputtua vuonna 1932, topakan neiti Anna Koskisen ohjaksissa. Koskinen sai muun muassa ylipuhuttua Alkon myöntämään kapakalle oikeudet väkijuomiin, kun sitä ennen merimiehet joutuivat tyytymään viinin litkimiseen.

Käytössä oleva ravintolarakennus valmistui vuonna 1938, ja julkisivu on siitä asti säilynyt samanlaisena. Kairossa alettiin tanssia vasta 1950-luvun lopulla, tanssikiellon päätyttyä vuonna 1948, mutta sen jälkeen tanssittiinkin niin, että tuntui.

Merimiehet pitivät pitkään Kairoa hengissä tuhlaamalla siellä merillä tienaamansa rahat. Nyt meri- ja kulttuurikapakka Kairoa pitää hengissä kulttuuri. Syksyn ohjelmisto pitää sisällään muun muassa Jarkko Martikaisen keikan, Kotkan kaupunginteatterin Korkkarit Goes EuroViisut Song Contest! -esityksen sekä maanantaiset jazzklubit.

2

Lappi- ja erämaahuumaan saa sytykettä bloggaaja-kirjoittaja Monni Himarin kirjasta Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä (SKS, 2021). Kauniiden luontokuvien koristama kirja kertoo siitä, kun elämäänsä turhautunut nainen jättää kaiken taakseen ja muuttaa Pohjois-Norjaan pieneen hirsimökkiin, jossa arjen luksusta on olla käyttämättä herätyskelloa.

Kirjassa seurataan rakkaustarinaa ja omanlaisen elämän etsimistä, ja teosta voikin lukea letkeästi rullaavana kehitystarinana, jossa kaupunkilaissinkku löytää mielenrauhan ja elämänsä rakkauden.

Itselleni kirjan parasta antia olivat kuitenkin pohjoisen, omavaraiseen elämäntapaan pyrkivän elämän kuvailu, matkakertomusten tyyliin rakennetut miljöömaalailut ja ennen kaikkea arktiseen mereen liittyvä tieto, jonka Himari on onnistunut paketoimaan helposti luettavaksi ja juoneen sulavasti solahtavaksi tarinaksi.

Kirja hämmästytti, ihastutti, sai huolen merten tilasta voimistumaan ja ennen kaikkea inspiroi omien pohjoiseen suuntautuvien hitaiden matkasuunnitelmien tekemiseen.

3

Ennakkoluulotonta instrumentaalirockia tekevä Maa Ilmasta on julkaissut levyn Iso yö (Luova, 2021), jonka jokainen kappale on kuin oma fantasian ja todellisuuden rajamaille sijoittuva tarinansa.

Bändin keulahahmo Benjami Koskinen käyttää musiikissaan mieluusti erilaisia ambienssiäänityksiä ja äänimaisemia. Albumin kenttä-äänet on äänitetty aidoissa ympäristöissä etupäässä Keski-Suomessa, sillä yhtyeen juuret sijoittuvat vahvasti sinne.

Esimerkiksi levyn Iso Yö -kappaleessa voi kuulla vaimeaa baarimiljöön ääntä, joka on nauhoitettu Vakiopaine-baarissa Jyväskylän yläkaupungilla. Pönttövuoren tunneli -kappaleen luolaäänet äänitettiin puolestaan käytöstä poistetussa rautatietunnelissa Laukaassa. Yksi albumin kappaleista, Betoniviidakko, sijoittuu pääkaupunkiin, ja sen öiset äänet on nauhoitettu Helsingin Kalasatamassa.

4

Tiedettä ja taidetta yhdistävä Vähin äänin -näyttämöteos vetoaa tunteisiin katoavan luonnon puolesta ja puhuu niiden puolesta, jotka eivät puhu. Teos esitettiin Jyväskylän kaupunginteatterilla tänä syksynä kuusi kertaa. Tammikuussa on Turun vuoro, jossa se esitetään kolme kertaa Manilla-teatterissa (21.1–23.1.2022).

Näyttämöllä kohtaavat Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian dosentti Panu Halme, nykytanssiryhmä Off/Balancen tanssijat, Ruamjai-kuorolaisista koottu vocal ensemble sekä rap-artisti Soul Valpio.

Panu Halmeen sanoin, luontokato ei pysähdy vain lyömällä numeroilla päähän. Myös tunteita on herätettävä.

Siinä Vähin äänin onnistuu.

51155103716 8e664a299d k

Valokuvat: Matti Häyrynen / Ilona Laine; graafikko: Hanna Salomäki / JYU.

5

Näyttelijä Matthew McConaugheyn omaelämäkerta Vihreää valoa (WSOY, 2021) palkitsee lukijansa. Riina Vuokon taitavasti suomentama kirja valottaa karismaattisen oman tiensä kulkijan elämää vauhdikkain kääntein ja pitää sisällään myös oivaltavia ja samalla hauskoja elämän oppitunteja.

Kirjan ääreen kannattaa pysähtyä myös ääniversiona. Äänikirjan lukee näyttelijä itse, ja taitava kun on, vie mukanaan vaikka väkisin.

Ei ihme, että kirja nousi heti ilmestyttyään New York Timesin bestseller-listan ykköseksi, ja The Guardian -lehti valitsi sen yhdeksi vuoden 2020 parhaista kirjoista.

Lue Kulttuuritoimituksen Ilkka Valpasvuon arvio kirjasta täältä.

Maria Markus

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua