Eetu Huhtalan taidetta Tampereen taidemuseossa. Kuva: Mikko Saari

1

Vuoden nuori taiteilija on kuvanveistäjä Eetu Huhtala. Huhtalan A Pillow Fort & Other Soft Things -näyttely on esillä Tampereen taidemuseossa 15.10.2023 asti. Suosittelen lämpimästi; yleensäkin vuoden nuori taiteilija -näyttelyt ovat olleet näkemisen arvoisia, mutta tämä on yksi suosikkejani.

Huhtalan teokset ovat suuria, usein mekaanisia metallisia veistoksia, joissa on jotain järjenvastaista. Iso, raskas nosturi, joka ei kuitenkaan kykene nostamaan pientä muovipussia; katuvalot, jotka pimenevät, kun niiden kohdalle menee; amme, joka ei koskaan täyty vedellä. Huhtalan taide on helppotajuista, hauskaa ja oivaltavaa; kannattaa mennä katsomaan ja ottaa lapsetkin mukaan.

2

Kulttuuritoimituksessa olikin juuri Päivi Vasaran oiva juttu Pinni47-purkutaidetalosta. Pinni47:ssä kannattaa ehdottomasti vierailla. Näyttely on avoinna 30.7.2023 asti, minkä jälkeen rakennus puretaan.

Pinni47 on antanut taiteilijoille ihastuttavan vapaat kädet käyttää tilaa hyödykseen, ja näitä vapauksia on myös hyödynnetty. Jos taiteeseen sopii tehdä seinään reikä, seinään on tehty reikä.

Purkutaloon valittu taide ei liity mihinkään tiettyyn teemaan. Tekijöitä yhdistää pirkanmaalaisuus, mukana on niin ammattitaiteilijoita kuin enemmän ite-henkisiä tekijöitä. Lopputulos on villi, monimuotoinen, rehevä ja merkittävästi keskimääräistä taidenäyttelyä ilahduttavampi. Lisää tällaista!

3

Daniel Steegmann Mangranen taidetta Kiasmassa. Kuva: Mikko Saari

Kolmas taidepläjäys: Kiasmassa on Daniel Steegmann Mangranén laaja katselmus. Barcelonasta kotoisin oleva, Rio de Janeirossa asuva taiteilija haluaa tarjota katsojille museossa paikan, jossa voi ”pohtia suhdettaan planeettaan uusiksi”.

Näyttelyssä on jonkin verran aivan yhdentekevää, vähän näpertelyn puolelle menevää kerättyjen esineiden ja ruutuvihkoon piirreltyjen kuvioiden esittelyä – tuntuu vähän museotilan täyttämiseltä, jos suoraan sanon – mutta myös todella kiehtovia juttuja. Yksi suosikeistani on videoteos, jossa on kuvattu oksia ja kummitussirkkoja. Tässä teoksessa on jotain todella kiinnostavaa.

Hieno on myös Kiasman ylimpään kerrokseen rakennettu installaatio, jossa ikkunoihin on lisätty siniset värifiltterit luomaan tilaan todella luonnotonta värimaailmaa. Tilaa jakaa kahtia metallilenkeistä tehty verho, joka on esineenä jostain syystä aivan maaginen. Heti tuli mieleen, olisiko tällaisen verhon asentaminen oman olohuoneen poikki mahdollista.

Näyttely on avoinna 10.9.2023 asti.

4

Jotkut musiikkigenret ovat albumivetoisia, toisissa fokus on yksittäisissä biiseissä, mutta lofi on minulle puhtaasti soittolistamusiikkia. En osaa nimetä yhtään suosikkibiisiäni, en oikeastaan edes artisteja – minulle lofi kiteytyy ennen kaikkea soittolistakuraattori ja levy-yhtiö Lofi Girlin, jonka koostamia listoja kuuntelen.

Lofi, pidemmin lo-fi hip-hop on rauhallista musiikkia, jossa yhdistyvät hip hop -henkiset rytmit ja chill-out-musiikin rento tunnelma.

Youtubessa Lofi Girl toi genren tunnusmerkiksi striimit, joissa animetyttö (alun perin Ghiblin Sydämen kuiskaus -elokuvasta, sittemmin tekijänoikeussyistä alkuperäinen luomus) istuu rauhassa opiskelemassa tai lukemassa, samalla kun taustalla soivat lofi-biitit.

Youtubesta Lofi Girliltä löytyy kolme striimiä: lofi-hiphopia rentoutumiseen tai opiskeluun, lofi-hiphopia nukkumiseen tai chillailuun ja synthwavea pelaamiseen tai chillailuun. Spotifystä löytyy myös soittolistoja kuunneltavaksi.

5

Kesä tuo tullessaan kesäjuomat. Minulle se on tänä kesänä tarkoittanut kivennäisveden lisäksi alkoholittomia siidereitä. Niiden osalta valikoima on kaupoissa niukahko, mutta toisaalta tarjolla olevat juomat on mahdollista testata kattavasti.

Toistaiseksi suurin suosikkini on aikaisemmin Yes Yes -nimellä markkinoitu Saimaa Brewing Companyn Apple Dry, joka on miellyttävän raikas ja kirpeä. Mehuisamman juoman ystäville voin suositella Galipetten alkoholitonta siideriä, joka on maukasta hiilihapotettua omenamehua.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua