Utöya on vaatimaton saari Oslon ulkopuolella, mutta kantaa raskasta taakkaa. Kuva: Kari Pitkänen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Kari Pitkänen on katsellut Utöyan tragediasta kertovaa draamasarjaa ja nauttinut lähimetsien laulukonserteista.
1
Vuoden 2011 kesällä Norjassa tapahtui tragedia, jonka syvyyttä ei taidettu koskaan ymmärtää Suomessa. Sekopää fanaatikko, jonka nimi ei ansaitse mainintaa, teurasti kesäleiriläisiä Utöyan saarella räjäytettyään sitä ennen pommit Oslon keskustassa. Noista minuuteista, tunneista ja päivistä kertoo norjalainen 6-osainen tv-sarja 22. heinäkuuta tavallisten auttajien ja osallisten näkökulmasta, antamatta ampujalle yhtään enempää aikaa ja tilaa kuin on tarvis.
Selkäpiitä karmii, kun kamera näyttää hetket sairaalan leikkaussalissa tai tyhjällä saarella, jossa pelastajat tutkivat tyhjentynyttä telttaleiriä hylättyjen puhelimien soidessa ympärillä. Tapahtumat ovat todellisia, henkilöt fiktiivisiä. Enempää ei tarvita sen todistamiseksi, että pahuus elää keskellämme, ja ainoita lääkkeitä sitä vastaan ovat rakkaus ja vastuu lähimmäisestä.
Sarjaa esitetään parhaillaan TV2:ssa, ja koko kattaus löytyy Yle Areenasta.
2
Esityksestä on jo kuukausi aikaa, mutta siitä tuli paras passio ikinä.
Kun koronavirus pakotti peruuttamaan pääsiäisenkin ajan konsertit, eräs näihin pyhiin olennaisesti liittyvä musiikkiperinne oli vähällä katketa: J.S. Bachin Matteus– ja Johannes-passioiden esitykset. Onneksi tenori Tuomas Katajala ja basso Aarne Pelkonen päättivät toisin. He kokosivat kahdentoista hengen muusikkotiimin ja organisoivat Johannes-passion esityksen Helsingin Kallion kirkkoon. Urkuri Markus Malmgren soitinsi teoksen uruille sekä yhdelle viululle, alttoviululle, oboelle ja huilulle. Seitsemän suomalaista laulajaa esitti kaikki kaksituntisen passion aariat ja kuoro-osuudet. Ympärillä oli vain tyhjä kivikirkko.
Tämän lähemmäs ei voi päästä kärsimysnäytelmään olennaisesti kuuluvaa yksinäisyyttä ja tuskaa. Kallion kirkon Johannes-passio on koskettavin, herkin ja samalla oudolla tapaa majesteettisin näkemäni passio-esitys. Se on katsottavissa vielä melkein kahden vuoden ajan Yle Areenassa.
3
Jos kerran laulajia ei saa kuulla konserttisaleissa, keikalle voi suunnata lähimetsään tai kenties kauemmas kansallispuistoon. Muuttolintujen lauluaika on parhaimmillaan, ja joillakin lajeilla se jatkuu juhannukseen saakka. Otollisinta kuunteluaikaa ovat aamu- ja iltahämärät, ja parhaimmillaan pienelläkin metsäkulmalla käy sellainen säksätys, sirinä ja lurittelu, että ihminen ei ikinä moiseen yllä.
Toistaiseksi parhaan kokemuksen tältä keväältä tarjosi laulurastas, joka hallitsi ympäristönsä äänimaisemaa muita korkeamman kuusen latvassa. Siis pois korvanapit ja kuulokkeet – luonnolla on aina jotain tarjottavaa kaikille aisteille.
4
Ruotsalaisen historioitsijan Peter Englundin Pultava ilmestyi ensi kerran jo 1989, ja nyt siitä on saatu toinen, kevyesti uudistettu laitos (Art House, 2020).
Englund on mikrohistorian pioneereja ja tutkii Ruotsin suurvalta-aikaa melkein manttelinnapin tarkkuudella. Pultava on kaupunki nykyisessä Ukrainassa, runsaat 200 kilometriä Kiovasta itään, jossa Ruotsin armeijan (mukana paljon suomalaisia) sotaretki Venäjää vastaan päättyi täydelliseen tuhoon kesällä 1709. Kymmenen tuhatta kuoli, toinen mokoma jäi vangeiksi, ja kuningas Kaarle XII pakeni Turkkiin. Se oli nöyryytys, josta Ruotsi ei enää toipunut, ja joka pohjusti myös Suomen menetystä Venäjälle sata vuotta myöhemmin.
Englund on loistava kirjoittaja: kun hän kuvaa muskettien yhteislaukauksen tehoa jalkaväkirivistöissä, joissa se ”kaatoi meikäläisiä kuin viikate ruohoa”, voi lähes tuntea seisovansa yhtenä tuossa onnettomassa joukossa.
5
Ennen en voinut sietää holittomia oluita. Nyt olen yllätykseksi huomannut, että kaupan hyllyiltä löytyy rutkasti tämänkin sarjan kelpo tuotteita. Maku on jo muutakin kuin sukkapyykin pesuvettä. Sokkotestissä voisi olla jopa vaikea erottaa aitoa IPAa holittomasta vaihtoehdosta. Sopii joka tilanteeseen, saunankin jälkeen, mutta ei väsytä eikä sumenna päätä. Vahva suositus!
Se tosin koskee vain oluita. Alkoholittoman viinin ideaa en kykene ymmärtämään, eikä noita liemiä pitäisi viineiksi saada edes kutsua.
Kari Pitkänen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (18.12.2024): Light Art Museum, Biedermaier, Heydrich Terror Memorial, Fram
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Anne Välinoro on käynyt Budapestissa, Prahassa ja Oslossa.
Parasta juuri nyt (14.12.2024): Lehmä synnyttää yöllä, He selvisivät sodasta, Suliko, Tallinna
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on lukenut kirjoja ja kierrellyt jouluisessa Tallinnassa.