Mandalorian-sarjassa nähdään pikkuinen Yoda. Kuva: Disney+

1

Etenkin nyt kun Yhdysvalloissa on heti vuoden alkuun koettu Trumpin kannattajien vallankaappausyritys, voi taas miettiä, kuinka hienosti George P. Cosmatos kiteytti konservatiivisen mielenmaiseman elokuvassaan Cobra (1986). Sylvester Stallone näyttelee poliisia, joka tietää, että sääntöjä noudattamalla ei pahaa voiteta, koska pahikset ovat ilkeitä anarkisteja. Leffassa myös määritellään rikolliset sairaudeksi, joten heidän täydellinen tuhoamisensa on välttämätöntä. Cobra siis tappaa kaikki.

Saahan siitä etenkin näin vuosikymmenien patinoimana viihdyttävän leffan, mutta ei siitä tarvitsisi ottaa mallia yhteiskunnan pyörittämiseen.

2

Ruotsalaisen Åsa Wikforssin Vaihtoehtoiset faktat (Aula Co, 2020) on tässä ajassa tärkeä kirja. Se muistuttaa, että faktat ovat edelleen yhteiskunnallisen toiminnan perusta ja että valhe on valhe, eikä vaihtoehtoinen fakta. Samalla Wikforss ryöpyttää ruotsalaista koulujärjestelmää tavalla, joka herättää tärkeitä ja kiinnostavia kysymyksiä myös suomalaisesta koulujärjestelmästä. Samalla saadaan myös muistutus siitä, että filosofia on itse asiassa aivan kriittisen tärkeä tiede.

3

Anne Applebaumin kirja Demokratian iltahämärä (Siltala, 2020) valottaa hyytävällä tavalla, kuinka autoritaarisuus on jatkuvasti kasvattanut suosiotaan Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Monet samoista ihmisistä, jotka aiemmin olivat vapauden ja demokratian lipunkantajia, ovat nyt samalla innokkuudella murentamassa niitä. Kirjan sävy on synkkä, mutta ei toivoton.

Applebaumin mukaan Valko-venäjällä käynnistyneet massamielenosoitukset osoittavat, kuinka suuri vetovoima demokratialla ja lakiin perustuvan yhteiskunnan ihanteella yhä on. ”Toivon tämän inspiroivan myös maita, joissa kansanvalta on otettu itsestäänselvyytenä”, Applebaum totesi haastattelussa Helsingin Sanomille.

4

Mandalorian vastaa siihen toiveeseen, että tuo koko Tähtien sota -juttu sopii loppujen lopuksi aika paljon paremmin sarjan kuin pitkien elokuvien muotoon. Animaatioinahan sarjoja on tullut, mutta mieluummin katson eläviä hahmoja, vaikkakin sitten etupäässä vihreän seinän edessä kuvattuja ja tietokoneella koristeltuja.

Sarja on sinänsä ihan yhtä laadukas, viihdyttävä ja tyhjänpäiväinen kuin leffatkin, mutta isojen juonikaarien ja ison spektaakkelin venyttäminen sarjamittaan käy järkeen oikein hyvin. Itsessään Mandalorian ei välttämättä ole mikään poikkeuksellinen helmi, mutta sarjamuodossa tuosta maailmasta saa enemmän irti. Pidän kehityssuuntaa suotavana.

Mandaloriania esittää Disney+

5

Homman ekologisuus on vähän kyseenalainen ja lisäksi se vie kaikki rahat, mutta laskettelu lienee parasta, mitä voi housut jalassa tehdä. Esimerkiksi kirjallisuuden tai musiikin parissahan ei tarvitse housuja, mutta siellä rinteessä käy aika kylmä viima. Se tunne, kun syöksyt alas mäkeä taitosi rajoilla on huumaava ja mikä parasta, taitonsa rajat voi saavuttaa olipa taitotaso mikä vain. Lisäksi se automaatista valutettu Tazzan kuuma kaakao maistuu rinnekahvilassa taivaalliselta.

Tiettävästi joku on joskus juonut sitä muuallakin, mutta siitä en tiedä. Huvipuistolaitteet eivät minua oikein koskaan kiinnostaneet. Rinteessä kiidät vaarallisesti, mutta omilla ehdoillasi ja taidoillasi, etkä johonkin koneeseen sidottuna.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua