Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Miia Lepola on lukenut kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän elämäkertaa ja pulahdellut avantoon.
1
Satunnaisesta unettomuudesta kärsivänä aloitin tänä talvena jälleen monen vuoden jälkeen avantouinnin. Pakettiin kuuluu luonnollisesti myös saunominen, ja tänä talvena on tullut koettua myös millaista on pulahtaa jäiseen veteen savusaunan lauteilta. Yleisen saunan lauteilla kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä. Saunan lauteilla jokainen saa olla niin kuin haluaa. Hiljaiset kuuntelee ja äänekkäät höpisee. Tällaisen fyysisen ja sosiaalisen shokkihoidon jälkeen kehollinen olotila on raukea ja rentoutunut ja mieli tuntuu tyhjältä. Siispä ainakin itselleni toimiva apu unen saamiseen.
2
Luin joululomallani Miina Äkkijyrkän ja Lamppu Laamasen kirjoittaman elämänkerran Äkkijyrkkä: Jumala ja erotiikka (Johnny Kniga, 2019). Kirjassa käydään läpi rehellisesti ja paljastavasti kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän mielenmaisemaa, lapsuuden perhe-elämää, koettuja vastoinkäymisiä ja traumoja poliiseja kohtaan. Intohimon hetket rakastajien kanssa Miina kuvailee erityisen avoimesti, sillä onhan elämän varrelle osunut kaiketi paljon jumalaista erotiikkaa. Tulisieluisen taiteilijan elämä on värikäs ja arvostan häntä suuresti. Saanko olla isona Miia Äkkijyrkkä?
3
Onneksi Tampereella on niin upea ja sielukas kirjasto kuin Metso. Arvostan ylipäätään kaikkien Tampereen kirjastojen työntekijöitä, mutta Metso sattuu olemaan naapurissani joten käyn siellä eniten. Nousen rappuset ylös, haen kahvin, menen musiikkiosastolle. Katselen kirjoja ja hetken aikaa haaveilen olevani eskapistisessa elämäntilanteessa oleva joutilas, jolla ei ole mitään muuta kuin aikaa. Sitten muistan, että tulin Metsoon tekemään firmani kirjanpitoa. Noh, Metso antaa onneksi turvan ja lämpimän paikan jokaiselle, tilanteessa kuin tilanteessa.
4
Parasta juuri nyt ja aina on itsensä liikkeelle saaminen – silloinkin, kun se tuntuu vaikealta. Juoksemisessa parasta on se, että tuntee olevansa jatkuvassa liikkeessä ja voittamaton. Juoksun aikana kuvittelen itseni vahvaksi, näyttäväksi ja atleettiseksi vaikka todellisuudessa näytän melko lailla samalta kuin Frendien Phoebe lenkkeillessään eräässä jaksossa Rachelin kanssa. Koen itselleni tärkeäksi, että vien kehon äärimmilleen ja maksimisykkeeseen. Silloin tunnen oloni terveeksi ja tasapainoiseksi – niin kehollisesti kuin mielensisäisesti. Pysähtyminen arjen keskellä tapahtuukin liikkeen avulla.
5
Juoksemisen vastakohdaksi olen tänä talvena aktivoinut jälleen joogaharrastuksen. Olen löytänyt sopivan joogaopettajan itselleni, joka käyttää sessioiden rentoutushetkissä myös musiikkia ja äänimaisemia tietoisuuden tilan syventämisessä. Tämä kombinaatio on musiikkiterapeutille erinomainen, sillä siinä saa hetken kokea olevansa itsekin terapeuttisessa tilassa. Joogalla hoidan kehoani ja mieltäni kokonaisvaltaisesti. Juoksun ja liikkeenkin on joskus kuitenkin pysähdyttävä – siihen jooga on hyvä keino.
Miia Lepola