Jaakko Simola ja Leena Kirstinä. Kuva: Pekka Mustonen

1

Pirkanmaan pienillä paikkakunnilla tehdään paljon kulttuuritekoja. Joskus niitä on vain todistamassa hämmentävän pieni yleisö. Jotakin sellaista tuli mieleen tällä viikolla itsenäisyyspäivänä, kun ajelin Pälkäneelle kunnan järjestämään juhlaan.

Kun miinustetaan esiintyjät sekä kunnanjohtaja ja kirkkoherra, yleisöä oli tasan yhdeksän henkilöä.

Ei siinä mitään, mutta juhlapuhujana oli emeritusprofessori Leena Kirstinä, nainen loistavan Kirsi Kunnaksen elämäkerran takaa. Kirstinän kirjoittama elämäkerta Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa julkaistiin vuonna 2018.

Leena Kirstinä ja Kirsi Kunnas olivat ystäviä ja perhetuttuja, mutta se ei näy mitenkään heikentävästi kirjassa, joka ansaitsee kaikki kiitoksensa.

Kiitokset ansaitsi myös emeritusprofessorin maanantainen puhe. Hän muisteli Kunnasta suomalaisen lastenrunouden uudistajana ja Aikamme aapisen tekijänä.

Vuonna 1968 julkaistu Aikamme aapinen on tällä hetkellä keski-ikäisten eniten himoitsema vanha koulukirja. Sitä etsitään antikvariaateista silmät palaen ja hyväkuntoisesta pulitetaan mukisematta 40–50 euroa.

Eikä se mikään ihme ole. Retrovuosien aapisessa pienelle koululaiselle puhuttiin tavalla, jota lapsen oli helppoa ymmärtää.

2

Pälkäneellä järjestetty itsenäisyysjuhla toi esiin myös runoilija Väinö Kirstinän. Hän ja puolisonsa Leena Kirstinä ”pakenivat” Helsingin hälyä ja hintatasoa maaseudun rauhaan Luopioisten Puutikkalaan 1960-luvun lopulla.

Pälkäneen Luopioinen valikoitui pariskunnan kesäparatiisiksi melko sattumanvaraisesti. Runoilija oli tykästynyt hämäläisiin maisemiin. Hän etsi kesäpaikkaa yhden tai korkeintaan kahden tunnin junamatkan päästä Helsingistä.

Sattumanvaraisuus johti yli 40 vuoden asumiseen Mäkelän mäkituvassa, ensiksi ympärivuotisesti ja myöhemmin vain kesäisin.

Kirstinän pariskunnan kesäparatiisi esiteltiin juhlassa. Se on yksi osa videosarjaa nimeltä Ikkunoita kotien historiaan. Videosarjassa kurkistetaan viiden vanhan pälkäneläisrakennuksen taustoihin ja tarinoihin. Sarja on nähtävissä YouTubessa.

Ankara suositteluni vanhojen rakennusten ystäville. Ikkunoita kotien historiaan on mukavasti toteutettu videosarja, jonka takaa löytyy Jaakko Simola.

3

Myönnän, että nyt ahdistaa. Pimeys, pakkanen ja somemaailman besserwisserit ovat uuvuttava yhdistelmä. Ihan jo siksi saatan tänään lampsia Valkeakosken pieneen elokuvateatteriin katsomaan tuoretta West Side Storya.

Steven Spielbergin ohjaama uusintaversio on saanut ylistävät arvostelut. Siinä on arvioiden mukaan komeita puvustuksia ja lavastuksia sekä onnistuneita roolisuorituksia.

Moitettakin on kuultu. Klassikkomusikaalin uusintaversio ei joidenkin kritiikkien mukaan anna mitään uutta ja on kaikesta huolimatta tehty huonommin kuin 1960-lukulainen alkuperäisversio.

No, ihan sama. En minä oikeastaan sinne pienen elokuvateatterin uumeniin West Side Storyn takia mene.

Menen ennen kaikkea siksi, että Valkeakosken tapaisilla pienillä paikkakunnilla on yhä oma elokuvateatteri. Se on ansiokkaasti pitänyt itsensä pystyssä myös läpi vaikean korona-ajan. Toivottavasti se pysyy paikkakunnalla ikuisesti.

Nuutajärven lasikylän Puukonttori. Kuva: Mari Patja

4

Jos uusi West Side Story ei tuo elämääni tarpeeksi valoa, Nuutajärven lasikylä tuo.

Ennustan, että jos lasikylän kehittäminen ja markkinointi menevät tätä tahtia eteenpäin, siinä on yksi ensi kesän pirkanmaalaisista pienistä ihmeistä. Siellä on nimittäin erittäin kova tekemisen halu.

Paikkaan kannattaa tutustua näin talvellakin. Tulevina viikonloppuina lasikylä tarjoaa muun muassa vanhojen rakennustensa upean ulkovalaistuksen. Sen on suunnitellut valotaiteilija Kari Kola.

Nuutajärvi Lux järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Mukana on valotaidetta Kari Kolalta ja Jussi Kamuselta sekä lasitaidetta Markku Salolta ja Johannes Rantasalolta. Lisäksi avoinna on useita muita näyttelyitä ja pajoja. Nähtävää on niin sisällä kuin ulkona.

Harva muuten tietää, että ilman Nuutajärven lasikylää ei ehkä olisi ollut Stockmannin tavarataloakaan. Vuonna 1852 lyypekkiläinen Heinrich Georg Franz Stockmann saapui Suomeen Nuutajärven lasitehtaan kirjanpitäjäksi ja kassanhoitajaksi.

Seitsemän vuotta myöhemmin Nuutajärven lasitehdas avasi puodin Helsingissä ja puodin esimiehenä oli sama mies. Kolme vuotta siitä eteenpäin hän perusti Stockmannin tavaratalon.

5

Tänään on Kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 10.12.1948.

Tänä vuonna puhutaan ihmisoikeusperustaisuudesta paikallishallinnossa ja ihmisoikeuskaupungeista. Niissä ihmisoikeuksien kunnioittaminen on kaiken toiminnan keskiössä.

Suomessa ei ole vielä yhtään ihmisoikeuskaupunkia ja sen kyllä huomaa. Voisin jopa väittää, että Suomessa on lukemattomia kaupunkeja, joissa esimerkiksi vammaiset ihmiset saavat tasavertaisuutta ja täysiä ihmisoikeuksia niin vähän kuin se lain suosituksia räikeästi oikomatta on mahdollista.

En tiedä, mikä kulttuurinen pläjäys auttaisi juuri tänään ymmärtämään, miksi sivistysvaltio tekee niin. Olisiko kaivettava kirjahyllystä Pentti Haanpään romaani Tuuli käy heidän ylitseen, Frans Emil Sillanpään Enkelten suojatit vai Maria Jotunin Arkielämää, kaikki sata vuotta sitten 1920-luvulla julkaistuja.

Tai ehkä vain katson uudestaan kehitysvammaisten koripallojoukkueesta kertovan espanjalaisen draamakomedian Champions, jonka Javier Fesser ohjasi muutama vuosi sitten.

Palkittu ja kehuttu komedia näyttää elämän ja vammaisuuden juuri sellaisena kuin me tämän ajan ihmiset haluamme. Hauskana ja vähän sankarillisenakin esimerkkinä taviksille. Huh, taidan olla menettänyt huumorintajuni.

Heli Mustonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua