Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin. Kuva: Tuukka Ervasti

1

Kiitos ja kumarrus sille taholle, joka sai Kokkolasta levyn tekoon hymyilevän laulutaitoisen persoonan. Hänen oikea nimensä on Aaro Airola (s. 1996), mutta tunnemme hänet Arppana.

Muusikkona ja näyttelijänä Airola kuuluu sisarusparveen, josta tunnettuja näyttelijöitä ovat Oona ja Anna. Laura on muusikko ja Sara sirkustaiteilija. Kaikkien kantaäiti on toimittaja Outi Airola. Eläköön, Kokkola!

Arpan keikat ovat täysiä ja tasapainoisia konsertteja, joissa välispiikit ovat niukkoja, mutta antoisia. Arpalta on ilmestynyt jo kolme levyä: Laavalamppuja (Arppa Music, 2020), Kinovalon alla (Johanna Kustannus, 2022) ja Valeria (Johanna Kustannus, 2023). Kaikki kolme ovat saatavana myös tai oikeastaan ensisijaisesti LP:nä.

Arppa kertoo, että hän saa ideansa joutenolosta ja sen kuulee letkeistä popkappaleista. Bändi on akustinen trio. Musiikissa soi pop, funk ja jopa jazz, yhdessä tai erikseen. Sanoitukset ovat hauskoja ja eläviä, tarinoiden loput joko toivottuja tai yllättäviä. Vaikka kuinka yrittää valita, Arpan lauluista ei löydä yhtä suosikkia. Sellaisia kun ne ovat suurimmaksi osaksi

Elokuva ja tv-sarjoissa Arppa on esiintynyt jo lapsesta. Leea Klemolan ohjaama ratkiriemukas draama Hopeanuolet (2006) oli Arpan esikoisrooli, kun hän oli 10-vuotias. Uusimpina ovat roolit elokuvissa Skimbagirls (2023) sekä tv-sarjoissa Kakarat ja Maria Kallio. Näytellessäänkin Arppa tekee sen mitä pitää, häntä on helppo katsella ja kuunnella.

2

Joel Haahtela (s. 1972) on suomalainen kirjailija, jolta ilmestyy kirja muutaman vuoden välein. Hän on tunnettu, vaikka kuuluu jonkin verran marginaaliin. Syy voi olla, että osa arvelee häntä lukeakseen tarvittavan tavallista enemmän tietoa historiasta tai taiteesta.

Haahtelan kirjat ovat ensisijaisesti nautinnollisia, niitä lukee hitaasti ja useaan kertaan. Haahtela ei mässäile sanoilla, vaan kertoo herkästi ja ajatuksella tapahtumia ja niihin kuuluvia historiallisia faktoja. Haahtela on kirjoittanut neljätoista romaania. Niiden aiheita ovat elämä, mysteerit, parisuhteet, ihmissuhteet, uskonto tai sen puute.

Aiheiden käsittely on hienovaraista, mutta samalla tarkkaa ja vahvaa.

Joel Haahtela on lääkäri, psykiatri ja vahvasti uskonnollinen. Edes uskonnottomalle ei Haahtelan teksteissä ole mitään mikä olisi selittämätöntä tai vaivaannuttavaa. Päinvastoin, ne käyvät sivutuotteena pieninä osina uskonnonhistoriasta.

Kirjat Elena (2003) ja Katoamispiste (2010) ovat olleet Finlandia-ehdokkaana. On suorastaan outoa, ettei yhdellekään Haahtelan kirjoista ole palkintoa suotu. Se on suorastaan vääryys, niin persoonallista kirjallisuutta Haahtela kirjoittaa.

Haahtelan ajatus kirjoittamisesta ja kirjoistaan liittyy ”selittämättömään, siihen että asioiden takana on jotain monimutkaista ja kaunista, toisin sanoen mystistä”. Haahtelan voi nähdä kirjoittavan kynttilän valossa, tunnelmassa, joka oli ja jota on vaikea enää tavoittaa.

3

Fargo (1996) on Joel Coenin ohjaama ja veljensä Ethanin kanssa käsikirjoittama elokuva, ratkiriemukas mustalla huumorilla kulkeva draama. Elettiin lumisilla seuduilla, jossa joka toisella oli pohjoismaalaiset sukujuuret. Elokuvan pääroolista sai ansaitusti Oscarin Frances McDormand.

Elokuvan tarinaa myötäillen on tehty vuonna 2014 alkanut tv-sarja Fargo, johon on viiden kauden varrella rakenneltu outojen tarinoiden kokoelma. Jokainen tarina on itsellinen ja jokaisessa tapahtuu rikos tai rikoksia, osin elokuvan tyyliin, mutta myös huomattavasti raadollisemmin.

Tv-sarjaa tuottavat Coen-veljekset itse. Tv-sarjojen luojana ja osassa ohjaajanakin on ollut yhdysvaltalainen käsikirjoittaja ja ohjaaja Noah Hawley.

Fargon ensimmäisen kauden tarina on sama kuin elokuvassa. Brittinäyttelijä Martin Freeman jää parhaiten verkkokalvoille epäonnisena vakuutusvirkailijana. Allison Tolman näyttelee naispoliisia, jolle sattuu ja tapahtuu. Eletään vuonna 2010. Kausi ei jää tunnelmissa juurikaan elokuvasta jälkeen.

Toisella kaudella eletään vuotta 1979. Tappaja tappaa vohvelikuppilassa naistuomarin ja sen seurauksena kosmetologia näyttelevä Kirsten Dunst ajaa vahingossa mafiaperheen jäsenen kuoliaaksi. Hänen teurastaja-miestään näyttelevä Jesse Plemons joutuu peittelemään kaiken. Mukana on pikkukaupungin poliisi perheineen ja hänen appiukkonsa (Ted Danson). Sanailua on antoisaa ja vahvaa ja juonenkuljetus nerokasta.

Kolmannella kaudella eletään vuotta 2010. Ewan McGregor näyttelee kaksoisroolissa ehdonalaisvalvojaa ja tämän veljeä. Rahaton veli haluaa takaisin arvokkaan postimerkin ja toinen haluaa jatkaa rikkaana olemista. Rahanlainausoperaation seurauksena paikalle tulee ammattirikollinen (David Thewlis, brittinäyttelijä parhaasta päästä) joukkoineen ja kaappaa firman. Juonenkuljettelu on uskomatona, väkivalta usein sattumanvaraista ja raakaa, mutta myös kekseliästä.

Neljännellä kaudella eletään vuotta 1950. Kansas Cityssä mafiaryhmien välillä on tapana pitää joukkoja kurissa sillä, että vaihdetaan kasvavia poikia keskenään. Chris Rock on mustien pomo ja Jessie Buckley italilaisten. Taustalla on nuori tummaihoinen Elthelrida (Emyri Crutchfield), joka on koulussa syyllinen kaikkeen, erityisesti älynsä ja kauneutensa vuoksi. Ratkaisut ovat taas raakoja ja yllättäviä. Mukana on tosin myös ihmisiä, joille elämä on aarre.

Viidennellä kaudella päästään lähes nykyaikaan eli vuoteen 2019. Pohjoismaiden siirtolaisten asuttamassa kaupungissa June Templen näyttelemä rikas kotirouva kidnapataan Sam Spruellin näyttelemän roiston ja tämän kaverin toimesta. Karkuun nainen pääsee poliisia näyttelevän Lamorne Morrisin avulla. Omaehtoisena seriffinä nähdään Jon Hamm, joka ratkaisee kaiken väkivallalla ja Raamatulla. Perhe-elämä voi olla helvettiä myös anopin (Jennifer Jason Leigh) kanssa. Sivujuonteena kerrotaan, kuinka kaikki on alkanut jo 500 vuotta aikaisemmin Walesissa, Iso-Britanniassa, Sam Spruellin näyttelemän kuolemattoman tappajan elämässä.

Kaikki Fargon kaudet ovat onnistuneita tarinoita rikoksista, joissa mikään ei ole suoraviivaista. Elämässä on liikaa liikkuvia osia. Sarja on nautittavaa katsottavaa joko vähitellen tai kaiken kerralla ahmien.

Kuudes kausi on toivottavasti tulossa, sen on kerrottu ilmestyvän ”mahdollisesti vuoden 2024 aikana”.

Fargo HBO Max -palvelussa.

4

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin, Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen kirjoittaman kirjan pohjalta tehty näytelmä pyörii Kansallisteatterissa Satu Linnapuomin ohjaamana. Kaikki kevään esitykset on myyty loppuun.

Ennakkoluulojen ja omien tiukkojen sääntöjen välissä elävien tyttöjen ongelmat eivät ole mitättömiä, eivätkä liian vaikeita. Vaikeammaksi ne tulevat siksi, että heidän kulttuurinsa meillä Suomessa on uusi.

Pitkään nämä tytöt ja naiset ajattelivat olevansa yksin kaiken keskellä. Ratkaisuksi he keksivät kovasti tutunoloisia tekoja: karkaamisia, puhumattomuutta ja yksinäisyyttä. Elokuvissa voi käydä haaveilemassa mahdollisesta tulevasta.

Näytelmä on erittäin oivallisesti rakenneltu kokonaisuus. Siinä on myös se ulottuvuus, että tarinat ovat totta.

Katsomossakaan ei ole helppoa, mutta antoisaa, osuvaa ja uskottavaa on kaikki se, mitä lavalla nähdään ja kuullaan. Ja kaikkien etu on se, että tämän nautinnon tekivät näyttelijät ja kirjailijat, jotka satavarmasti tietävät mistä kirjoittavat ja puhuvat.

Nuorena päähenkilönä nähdään Safiya Abukar ja aikuisena Emilia Neuvonen.

Esityksiä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 16.5.2024 asti.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua