Javier Bardem on Hyvä pomo. Kuva: Future Film

1

Esihenkilökurssit olisivat ajanhukkaa Blancon vaakatehtaan johtajalle Julio Blancolle, koska hän hallitsee luonnostaan konsulttikielen ja puppugeneraattorin tuottaman puheen. Sen, missä esihenkilö osaa sopivasti ilmeillen sanailla milloin yhteishengestä, milloin ”kipeistä, mutta tarpeellisista päätöksistä” vähentää henkilökuntaa.

Espanjalainen elokuva Hyvä pomo valittiin muutama vuosi sitten Euroopan parhaaksi komediaksi, mutta kovin paljon se ei naurata.  Sitäkin enemmän se on mielenkiintoinen tutkielma pienen paikkakunnan suuren työnantajan vanhenevasta omistajasta, joka pitää itseään kaikkivaltiaana.

Pääosaa esittää loistava Javier Bardem, käsikirjoittaja-ohjaaja Fernando León de Aranoan luottonäyttelijä.

Hyvä pomo Yle Areenassa.

2

Minne katosi Antti Järvi (Gummerus, 2023) on tietokirja, jota ei voi jättää kesken – ja miksi pitäisikään. Toimittaja Antti Järvi etsii täyskaimansa ja isoisoisänsä jälkiä ja kertoo siitä selkeästi, kauniisti ja koukuttavasti. Vanhempi Antti Järvi jäi jostakin syystä kotiseudulleen Laatokan Karjalaan, kun muut lähtivät evakkoon ja suvussa vaiettua asiaa alettiin tutkia vasta nyt.

Ei ollenkaan ihme, että teos sai tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon viime vuonna.

3

Lyhytelokuva on ihana keksintö. Voi hetkeksi siirtyä ajatuksissa aivan muualle ja nauttia elokuvista ilman, että mikään muu tekeillä oleva asia keskeytyy kovin pitkäksi aikaa eikä Lutherkaan ehdi hypätä olkapäälle.

Yle Areenassa on näytillä kiitettävä kattaus tuoreita ja vähän vanhempiakin kotimaisia lyhytelokuvia, joita oli hyvä katsella kantarellien ja mustikoiden perkuun välissä.

Hieno on esimerkiksi Risto-Pekka Blomin urheilua ja politiikkaa irvaileva Lasse Virén kaatuu, voi ei! (2023) Se on hauska, absurdi ja herättää paljon ajatuksia; lisäksi Hannu-Pekka Björkman tekee jälleen ihailtavan roolityön.

Monet muutkin näytillä olevista elokuvista ovat katsomisen arvoisia.

4

Saksalaisen Judith Schalanskyn Kadotettujen katalogi (Poesia, 2024) on hämmästyttävä pieni kirja, paljon kokoaan suurempi. Se kertoo kahdestatoista maailmasta hävinneestä asiasta ja on itsessään melko mahdoton kuvailtavaksi.

Ehkä adjektiivi olisi ”monimuotoinen”, mutta sekin on laimea ja valju verrattuna kirjaan – ei kelpaa. Tässä teos, jota lukee hitaasti ja ihmetyksen vallassa; miten joku osaa ja pystyy kirjoittamaan näin?

Schalansky onkin yksi niistä kirjailijoista, jonka työ tulee skottitaiteilija Katie Petersonin hyvin mielenkiintoiseen ja metsäiseen taideteokseen nimeltään Tulevaisuuden kirjasto.

Holmenkollenin lähistölle Norjaan on istutettu tuhat kuusentainta kasvamaan sadaksi vuodeksi. Sadan vuoden ikäisinä ne kaadetaan ja niistä tehdään paperia, jolle painetaan ne sata teosta, jotka Peterson ja hänen jälkeensä asiaan valjastettu taho on valinnut yhden vuotta kohti.

Käsikirjoituksia säilytetään Oslossa kirjastossa, missä ne ovat näytillä, mutta eivät luettavissa ennen vuotta 2114.

Judith Schalansky on yhdeksäs valituista, häntä ennen kunnian ovat saaneet muun muassa Margaret Atwood, Elif Safak ja Karl Ove Knausgård.

5

Verkko on täynnään toinen toistaan houkuttelevampia ruokablogeja. Suosikkini ei ole se kaikkein hienoin, mutta tarjoaa rehellisiä ja autenttisia reseptejä ja kertomuksia niiden ympäriltä sekä Turkista että lähiympäristöstä.

Vidar Bergum on Istanbulissa asuva norjalainen, jonka kiinnostus ruokaa kohtaan on arkipäiväistä, minkä vuoksi ohjeetkin ovat helppoja. Esiteltävät ruoat ovat niitä, joita tarjoillaan ihmisten kodeissa ja jotka ovat kaikille tuttuja, usein sikäläisiä lohturuokia.

Sivusto on osittain ilmainen ja maksamattakin pääsee pitkälle, jos makumatkailu Lähi-itään kiinnostaa.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua