Karen Pirie -sarjan Lauren Lyle ja Zach Wyatt. Kuva: ITV / Yle

1

Kroppa ja kalmo.

Sanat ovat tuttuja poliisien käyttämästä kielestä ja rikoksista kertovissa kirjoissa. Niitä onkin tullut luettua lapsesta asti!

Ensimmäinen ja mieleenpainuvin oli Scotland Yardin Fabian (Otava, 1961), jota luettiin lapsena veljen kanssa silmät ruvella. Kirjassa Scotland Yardin entinen superintendentti Robert Fabian muistelee uransa merkittävimpiä murhatutkimuksia.

Ei ole unohtunut lääkäri, jonka talon piipusta tuli savua, eikä se mies, joka hävitti vaimonsa ruumiin hapolla tynnyrissä, mutta hampaat jäi…

Kirjan voi yhä löytää antikvariaateista.

2

Ensimmäisen dekkarini luin jo aiemmin, se löytyi isovanhempien kirjahyllystä ja oli Agatha Christien klassikko, nykyiseltä suomenkieliseltä nimeltään Yksikään ei pelastunut. Sittemmin luin lisää Christien kirjoja, Edgar Wallacen suljetun huoneen mysteereitä ja muita, joissa murhattiin useimmiten englantilaisten aristokraattien piireissä. Niitä ahmin paljon ja mielelläni, mutta kovin vahvoja muistijälkiä kirjat eivät jättäneet.

Pian kiinnostuin kodin kirjahyllyyn kertyneistä Georges Simenonin Maigret-dekkareista, jotka ovat nyt minulla ja joita olen myöhemmin löytänyt divareista lisää. Olen lukenut ne niin moneen kertaan, että vaikka en enää aikoihin ole niihin tarttunut, voin yhä kuvitella mielessäni sujuvasti niiden tunnelmia; säätä, Pariisia, komisarion juomaa eli vaimon kotiseudulta saatua calvadosia, Brasserie Dauphinea, josta haettiin kuulusteluihin olutta, Maigret’n vaimoa, tohtori Paulia, Lucasia, Lapointea ja muita.

Simenonin kirjoissa rikokset ja murhat ovat sivuasia. Tärkeämpää on kieli, henkilöhahmot ja miljööt. Niin se on, että tyyli ratkaisee!

On hyllyssäni käynyt paljon muitakin rikosromaaneja ja dekkareita, mutta koska on niin, että kirjahyllyssä ratkaisee tila, siellä voittaa aina tyyli.

3

Vaikka luen nykyään harvemmin dekkareita, uudemmassakin rikoskirjallisuudessa ja dekkareissa on suosikkeja. Timo Sandbergin Lahti-sarja on sellainen.

Kariston julkaiseman kuusiosaisen sarjan tapahtumat on kirjoitettu menneeseen Lahteen ja sen historiaan. Tapahtumapaikat ja historialliset faktat ovat tarkasti kuvattuja ja Sandbergin luomat henkilöt ja heidän tarinansa niin hienosti ja lämpimästi ajateltuja, että koskettavat.

Sarjan ensimmäisessä osassa eletään sisällissodan jälkeistä aikaa, viimeksi ilmestyneen osan (Desantti) tapahtumat sijoittuvat jatkosodan aikaiseen Lahteen.

Lahden Kaupunginteatterin suurella Juhani-näyttämöllä esitetään Sandbergin kahteen ensimmäiseen Lahti-kirjaan (Mustamäki ja Kostonkierre), perustuvaa näytelmää Kostonkierre – tarina jakautuneesta kaupungista. Teokset on näytelmäksi dramatisoinut Aila Lavaste ja ohjannut Tommi Kainulainen.

Liput on ostettu. Entisenä lahtelaislikkana odotan innokkaasti hyvää teatteri-iltaa helmikuun puolivälissä Lahessa!

Kostonkierre Lahden kaupunginteatterissa 25.2.2023 asti.

4

Sarjamurhaajat ovat jokailtaisia vieraita lukemattomien suomalaisten olohuoneissa

Minäkin olen saanut osani siitä valistuksesta ja tiedän alasta enemmän kuin on tarpeellista.

Mitta on tullut täyteen, enkä anna armoa, vaikka kuinka hyvin esitetty psykopaatti murhaisi naisia tai nuoria miehiä true crime -sarjoissa. Silti katson laadukkaita rikossarjoja mielelläni. Niitä, joissa on kiinnostavat miljööt ja melko realistiset henkilöhahmot, joilla on inhimillisiä ominaisuuksia, työkavereita, alaisia ja johtajia. Eikä niiden johtajien tarvitse aina olla väärässä tai mulkkuja. Riittävän kiva työyhteisö ja juonet, niin kelpaa katsoa.

Tämänhetkinen suosikkini Ylen poliisisarjoista on raikas uusi sarja Karen Pirie. Sarjan päähenkilö Karen Pirie, jota näyttelee todellinen löytö Lauren Lyle, on täysjärkinen itsenäinen nuori nainen, joka asuu kimppakämpässä ja elää normaalia arkea. Hänellä on läheisiä ystäviä ja mukavia työkavereita, joita kaikkia esittävät hyvät näyttelijät.

Karen Pirie Yle Areenassa.

5

Monesti tv-ohjelmaa parempi väline kertoa rikoksista on kuunneltava radio-ohjelma tai podcast. Yle Areenasta löytyy Pekka Lehdon sarja Ovi alamaailmaan, jossa on kolmetoista 20–25 minuutin pituista osaa. Sarjassa haastatellaan Aarnion rikoksiin ja niiden tutkintaan ja oikeuskäsittelyyn osallistuneita ihmisiä lain kummaltakin puolelta.

Pääosa sarjassa on Saaraksi kutsutulla Iina Ahosella, jonka ansiosta Aarnion tekemisiä lopulta alettiin tutkia. Ahosen muisti on tarkka ja kertoma loogista, kova elämä välittyy yksitoikkoisesta ja ilottomasta äänestä.

Kiinnostavia ovat myös alamaailman miesten kertomukset. Alamaailman laki on kova ja armoton, se tulee kaunosieluisimmillekin selväksi, kun ammattitappajan periaatteista puhuvat sisäpiirien liivimiehet.

Vaikka olisi perehtynyt Aarnio-tutkimuksiin ja seurannut niitä tarkasti, hyvin tehty sarja kannattaa kuunnella. Minulta solahti korvaan kaikki osat yhdellä kertaa.

Ovi alamaailmaan Yle Areenassa.

Ulla-Maija Svärd

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua