Kahdeksanhaarainen pitsihuvila Raivolassa. Teoksen Rakas entinen Karjala kuvitusta.

1

Yksi yö, kaksi parinkympin molemmin puolin olevaa sisarusta, kissapuisto, muutama satunnainen ohikulkija ja neonvalojen valaisema Tokio.

Haruki Murakamin romaanin Pimeän jälkeen (2004; Tammi, 2020. suom. Antti Valkama) sisältö on niukka ja tarina viitteenomainen, mutta silti siihen mahtuu monta asiaa ja ajatusta.

Hyvin hitaasti lukija saa vihjeitä, miksi kaunis sisar on vajonnut pitkään prinsessa Ruususen uneen ja miksi introvertti vaatimattoman näköinen pikkusisar vaeltaa kirjansa kanssa Tokion yössä ja solmii satunnaisia tuttavuuksia. Yön suojassa syntyy välillä merkittäviä keskusteluja.

Kirja virittää lukijan unenomaiseen tunnelmaan. Murakamin romaanien tapaan todellisuus lyö kättä fantasialle ja muistot ponnahtavat pinnalle silloin, kun ne haluavat.

Kirjassa on hauska määritelmä muistista: se kasaa lipastoihinsa turhuuksia vaikka millä mitalla, mutta hukkaa arkielämässä merkityksellisiä asioita surutta.

2

Sukkapuikkoja, lankavyyhtejä, lakanoita, kuumaa vettä. Tällaisia olivat enkelintekijöiden eli laittomien aborttien tekijöiden välineet vielä 1960-luvulla. Seuraukset saattoivat olla kammottavia. Sikiönlähdetys vei pahimmillaan sekä sikiön että äidin.

Satu Vasantola punoo romaaninsa Kaikki kadonneet (Tammi, 2020) tämän pitkään vaietun ja vaikean aiheen ympärille. Samalla romaani on kertomus perheestä, joka ei voi hyvin. Kadonneita eivät ole vain syntymättömät lapset, vaan myös perheenjäsenet, jotka katoavat toisiltaan sekä henkisesti että konkreettisesti.

Päähenkilö on Annu, joka lapsena joutuu seuraamaan isänsä laittomia touhuja ja suree kadonnutta pikkusisarta ja äitiä. Aikuisena hän opiskelee naistentautien lääkäriksi. Aikatasot ja niihin liittyvät ihmiset limittyvät ja risteilevät romaanissa. Jännitystäkin romaanissa on, sillä Annu ryhtyy selvittämään, missä on kadonnut pikkusisar Maaru.

Vasantola kirjoittaa raskaasta aiheesta kauniilla ja soljuvalla kielellä. Hän hallitsee myös rakenteen, jossa tarinan palaset aukeavat ja salaisuudet paljastuvat hitaasti kuin sipulia kuorien.

Lue Tiina Nyrhisen Kulttuuritoimitukseen kirjoittama arvio. 

3

Koronapandemia on keskeyttänyt matkat luovutettuun Karjalaan, jonne aikoinaan tehtiin paljon kotiseutumatkoja katsomaan vanhempien tai isovanhempien synnyinseutuja. Löysin kirjastosta sattumalta Olavi Paavolaisen ja Ilmari Pimiän toimittaman valokuvakirjan Rakas entinen Karjala, jonka saatesanat on kirjoitettu vuonna 1942.

Kuvat ovat mustavalkoisia ja osin nuhjuisia, mutta ne antavat aavistuksen siitä, miltä tuntuu, kun Karjala-nostalgia humahtaa rintaan. Järvi- ja vaaramaisemat ovat kauniita, kuvissa näkyy työtätekeviä kansanihmisiä ja kylien yhteisiä juhlia. Kiinnostavinta on kuitenkin arkkitehtuuri. Karjalassa oli upeaa puuarkkitehtuuria, sipulikirkkoja ja pitsihuviloita. Valitettavasti monet niistä ovat kadonneet iäksi. Niitä tuhottiin sodassa ja hävityksen viimeistelivät venäläiset uusrikkaat, jotka ostivat tontteja Kannakselta ja rakensivat rapistuneiden pitsihuviloiden tilalle ökyhuviloita.

Paavolainen ja Pimiä tekivät arvokasta työtä kerätessään valokuvakirjaansa muistoja Karjalasta.

4

Anne Flinkkilä on vuosien ajan tehnyt hienoja keskusteluohjelmia televisioon. Nykyään hän vuorottelee Ani Kellomäen kanssa ohjelmassa Flinkkilä & Kellomäki.

Tammikuussa Flinkkilän vieraana olivat näyttelijät ja laulajat Eija Ahvo ja Susanna Haavisto, jotka ovat runsaat neljäkymmentä vuotta esiintyneet yhdessä musiikkiproduktioissa, näytelmissä ja Unicefin hyvän tahdon lähettiläinä.

Näyttelijät kertoivat, miten valtava tuki toisesta on silloin, kun vastoinkäymiset ravistelevat elämää, miten korvaamaton asia on ystävyys ja miten hengityskin alkaa kulkea samaa tahtia, kun laulajat hyräilevät yhdessä. Hyräily on kuin hyväilisi itseään sisältä päin. Voiko sen kauniimmin sanoa.

Flinkkilä & Kellomäki Yle Areenassa. Ahvon ja Haaviston jakson näet täältä.

5

Itsetehty jäälyhty. Kuva: Sirpa Pääkkönen

Tammikuu toi pakkaset ja innostuin tekemään jäälyhtyjä. Se on helppoa. Vettä astiaan ja kun vesi on osittain jäätynyt, jään pintaan tehdään reikä ja osa vedestä valutetaan pois. Jää jää astian reunoille. Kokeilin tehdä myös kerroslyhtyjä. Asetin pienemmän lyhdyn isomman lyhdyn sisään ja kynttilän sisimpään lyhtyyn. Laitoin myös sisempään lyhtyyn kuihtuneen neilikan koristeeksi. Kaunista tuli.

Sirpa Pääkkönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua