Roomassa aurinko on maalareista ykkönen. Kuva: Anne Välinoro

1

Esa Leskisen Ensimmäinen tasavalta -näytelmä Kansallisteatterissa on onnistunut kooste ja tyylipuhdas tulkinta Suomen kasvusta demokratiaksi. Kuka oli K.J. Ståhlberg, maamme ensimmäinen presidentti?

Suomussalmen papin poika valmistuu tuomariksi, kasvaa parlamentarismin, oikeusvaltion ja itsenäisen Suomen rakentajaksi aikana, jolloin Suomi on osa Venäjää, Bobrikov murhataan, Mannerheimista kammetaan presidenttiä ja henkilökohtainen elämä on täynnä tragediaa.

Juro, pidättyvä, mutta äärimmäisyyteen saakka tahdonvoimainen Ståhlberg tulee valituksi maan presidentiksi hetkeä ennen kansalaissotaa ja luotsaa Suomen mitä vaikeimpien tilanteiden kautta omilla jaloillaan seisovaksi tasavallaksi.

Vastavoimat ovat vahvat koko Ståhlbergin uran ajan.

Vaikka presidentin pesti päättyi vuonna 1925, Ståhlberg koetaan uhaksi vielä kansanedustajana ja Lapuan auto muiluttaa K.J.:n puolisoineen Joensuuhun asti tavoitteena toimittaa tämä Neuvostoliittoon.

Ståhlbergin hahmossa Vesa Vierikko tekee rakastettavan luonneroolin. Jo istumalla tietyllä tavalla Vierikko rakentaa pienin keinoin itsepäisen jurrikan, joka omaperäisesti kosii toista puolisoaan Ester Hällströmiä. Ensimmäisen puolison varhainen kuolema kun jätti Ståhlbergin kuuden lapsen yksihuoltajaksi.

Leskisen ohjauksessa Jussi Tuurnan elävä kosketinmusisointi antaa kolmituntiselle ryhdin ja koskettavan ambientin. Videoprojisoinnit ovat kokonaisuuden vahvin vastanäyttelijänä arkistofilmipätkineen, jotka on editoitu uuteen materiaaliin ja leikattu livestriimauksiin.

Tästä combosta on harmillisesti tullut myös loppuunmyydyn esityksen jännitysmomentti. Näytöksiä on jouduttu useaan kertaan keskeyttämään videotoimintojen pettäessä. Milloin laitteisto on ruvennut päivittämään kesken kaiken, milloin muu tekninen virhe on estänyt projisoinnit.

Viimeksi viikonloppuna koko esitys jouduttiin päättämään vartin alun jälkeen.

Oma kokemukseni marraskuun alussa oli myös keskeytetty show. Jussi Tuurna helpotti breikkiä laulattamalla yleisöllä Gaudeamus Igituria uusien ylioppilaiden kunniaksi.

Mutta jotain tarttis nyt tehdä ja kunnolla, että keskeytysmokat eivät rassaisi upeaa esitystä enää keväällä.

Kansallisteatterin Ensimmäinen tasavalta kertoo K.J. Ståhlbergin pysäyttävän tarinan. Kuva: Kansallisteatteri

2

Käväisin Roomassa lokakuussa. Ikuiseen kaupunkiin sattui intiaanikesä ja sain nauttia taukoamattomasta paisteesta viikon.

Lomakuvissa aurinko kultaa ja vahvistaa niin Fontana di Trevin suihkulähteen pisarat, Pietarinkirkon aukion pylväspyhimysten sädekehät kuin Trasteveren arboretumin puutarhat.

Valo on voima, jota suomalainen kaamokseen huputtautuja imee henkensä hädässä muilla mailla vierahilla mis sypressit tuoksuvat talvellakin.

Jouluun on helpompi valmistautua katsomalla vielä kerran Rooman säteissä kylpevät nähtävyydet. Kun isäntäni, arkkitehti Fausto Gacchi ajoi minua metroasemalle autollaan, lauloimme läksiäisiksi O sole mion.

3

Työkeikallani Savonlinnassa kävelin viehättävän Kasinonsillan yli ja päädyin teatteriin.

Savonlinnan teatteri on toiminut viime vuodet Savonlinnasalissa Kasinonsaaressa upean ja historiallisen, vuoden 1928 palolta säästyneen goottilaistyylisen puukasinon kyljessä. Savonlinnasalissa on paljon muitakin toimintoja, konsertteja, tapahtumia ja virallisia tilaisuuksia. Onhan se käytännössä kaupungin suurin salitila Olavinlinna poislukien.

Suurin. Niin. Teatterille, jonka näytöksistä istuu välillä 30 ihmistä, 400-paikkainen sali on hillitön. Konserttitoiminnan tarpeisiin vuonna 2002 valmistunut täysin puurakenteinen sali on etupäässä tarkoitettukin.

Savonlinnan teatteri tarvitsisi ehdottomasti teatterille soveltuvat yhtenäiset tilat. Nyt ne on hajautettu seitsemään eri rakennukseen kaupungissa.

Ehkä uusi, keväällä valittava teatterinjohtaja saa tämän juntattua läpi.

* *

Nykyisen teatterijohtaja Jouni Rissasen ohjaus Tukholma on selkeä ja loppua kohti vahvana tulkintana maaliin kirmaava jännäri ja psykodraama.

Mika Ripatin yritys -ja juoksunäytelmä onnistuu limittämään bonusbuustauksen, henkilökohtaiset kriisit ja juoksuhulluuden kaikki tasot kahteen ja puoleen tuntiin.

Kokonaisuutta tukevat pelkistetty, huoneennurkka-lohkoina kieputettava lavastus ja projisoinnit Tukholman maratonilta.

Juho-Paavo Rantonen, Anneli Mahlamäki, Pekka Johansson, Maija Yrjölä, Mikko Leinonen ja Aino Mankonen ovat koko Savonlinnan teatterin näyttelijäkunta.

On sykähdyttävä nähdä, miten antaumuksella he pelaavat yhteen tällä juoksumatolla.

Jouni Rissanen on tehnyt psykologisesti nappiratkaisun keksiessään ohjelmistoon näytelmän, jossa kaikilla on päärooli.

Juho-Paavo Rantonen tekee yhden Savonlinnan Tukholman kuudesta pääroolista, ja hienosti tekeekin.

4

Hiukset ovat varsinkin talvella tarpeen. Jos niitä ei ole, voi turvautua peruukkiin. Peruukkeja on nykyään niin monenlaisia ja tyylikkäitä, että puhutaan jo asusteista.

Yhtä hyvin mies kuin nainen voi kohentaa ulkonäköään hiuslisällä.

Kustaa H.J. Vilkunan Liiat hiuxet -kirja (Teos, 2022) on fantastinen sukellus karvoihin ja peruukkeihin.

Mies ei ollut mitään ilman tuhtia peruukkia 1600–1700-luvulla. Muodinmukainen peruukki oli peruukkimestarin luomus ja elinkeino. Peruukkimestareita riitti joka lähtöön.

Kun mies halusi olla poliittisesti vakuuttava ja persoonana uskottava, hän hankki useita puuteroitavia peruukkeja. Ne sitten odottivat peruukkitukeilla oikeaa hetkeä.

Kun peruukit menivät muodista 1800-luvun alkupuolella hallitsijoiden toimiessa siinäkin edelläkävijöinä, tuhannet peruukkimestarit joutuivat työttömiksi. Ammattikunta kärsi kolauksen ja letistään luopujat menettivät palkkionsa.

Vilkunan kirja on mitä herkullisinta luettavaa. Se ei kerro vain 5/100-millimetrin paksuisesta osasta päätämme, vaan kaikesta miehiseen kuontaloon liittyvistä lisäosista.

Toisen näkökulman hiuksiin antaa Mona Eidin toimittama Kiharoita – Kirjoituksia hiuksista (S&S, 2022), jossa kuuluu ruskeiden tyttöjen ja naisten ääni. Miten hiuksilla voi hallita, nöyryyttää, vaientaa tai tuottaa sivullisen olon?

Kirjan aloittaa kerrassaan pysäyttävä Olivia Kallanmaan Mandartania-proosaruno hiusten vaikutuksesta kokonaispersoonaan.

Teoksen kirjoitukset koonnut Mona Eid on THL:n antirasismihankkeen erikoissuunnittelija.

5

Anna Englundin Lautapalttoo (Siltala, 2022 ) on kuvaus 1930-luvun arkkuverstaan työntekijöistä Pohjanmaalla. Englund näyttää esikoisteoksessaan taitavasti alueen ihmisten mentaliteetin, sisäisen sykkeen ja erityisen ammatin vaatimukset.

Verhoilijana taitava Elena on ompelijanakin mestari ja saa asiakkaakseen omaperäisen naisen Helsingistä. Sen jälkeen mikään ei ole ennallaan. Rakkaus alkaa versoa kalmanhajua ja solmittua liittoakin uhmaten.

Englund kirjoittaa lempeydellä, kaunista kieltä ja aiheesta, joka pysäyttää. Joku valmistaa meille viimeisen leposijan, mutta miten?

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua