Kuva: Elina Teitti / Seinäjoen taidehalli

1

Millaista on olla eläin? -näyttely on Seinäjoen Taidehallilla esillä 26.8.2020–9.1.2021. En siis tätä kirjoittaessa ole vielä näyttelyä nähnyt, mutta kun tajusin, mihin sen idea perustuu, uskallan jo sitä hehkuttaa.

Näyttelyn teokset pohjaavat tietokirjailija Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? kirjaan (SKS, 2015). Kirja on valtavan tärkeä, ja olen käyttänyt sitä inspiraationa ja lähteenä monessa omassa, eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia käsittelevässä tekstissäni. Telkänranta on ollut mukana näyttelyn rakentamisessa myös muutoin, ja mukaan kutsutut kahdeksan taiteilijaa olivat entuudestaan kiinnostuneita eläinten oikeuksista ja hyvinvoinnista. Taiteilijat ovat Mari Keski-Korsu, Toni Lehtola, Teemu Lehmusruusu, Lotta Mattila, Minna Herrala, Mia Mäkelä, Kati Roover ja Elina Ruohonen.

2

Ajanjakso Etelä-Pohjanmaalla paria vuotta ennen täysi-ikäisyyttäni, 1990-luvulla, oli monin tavoin aikaa, jota ei viitsisi muistella. Kasino-elokuva sen kuitenkin tekee.

Mikko Jokipiin tuottama ja ohjaama elokuva kertoo Kauhajoen Kasino -nimisen nuorten diskopaikan ympärille kiertyvästä arjesta. Tapahtumat sijoittuvat 1990-luvun lopulle, mutta muistan kyllä kyseisen tanssipaikan vetäneen meitä maakuntien nuoria jo kyseisen vuosikymmenen alussa. Ihan bussilasteittain saavuimme kiertämään ympyrää tanssilattialla, lavalla heilui Bad Boys Blue, Kikka tai Tero Vaara.

Toivottavasti nykynuorten viikonloput eivät ole yhtä humalantäyteisiä. Hyi että se Marlin helmeilevä omenaviini oli pahaa! Elokuvassa muuten näyttelee laulaja Irina, joka on kotoisin juuri Kauhajoelta. Leffalla ei ole takanaan suurta levittäjää, joten esityksiä on toistaiseksi tilauksesta, nähtävästi pääasiassa Pohjanmaalla.

3

Patrik Svenssonin Ankeriaan testamentti (Tammi, 2020) on tarinallista tietokirjallisuutta aivan parhaimmillaan. En muista, että olisin pitkään aikaan nauttinut tietokirjan lukemisesta näin paljon. Ei ihme, että ruotsalaiskirjailijan teosta on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle. Kirja muutti paikallislehtitoimittajana työskennelleen Svenssonin elämän; hänestä tuli kirjailija, joka kiertää ympäri maailmaa kertomassa ankeriaista.

4

Palasin eräänä loppukesän iltana autolla jostain ja rämppäsin autoradion kanavia. Valitsin pysähtyi kanavalle, josta kuului Porin murretta. Oli aivan pakko antautua kuuntelemaan nuorten miesten kiihkeää puhetta kahvipöydässä. He keskustelivat, miten päästä bussille ohi ulkona vaanivien laumojen.

En heti ymmärtänyt mistä on kyse, mutta kysehän oli tietenkin Kaikki huutaa Dingo! –radionäytelmästä, jota minulle oli toki suositeltu jo pitkään. Dingon pojat olivat motissa jossain, keikkabussiin pitäisi päästä huomaamatta, tai muuten tytöt repisivät heidät kappaleiksi. Pitäisi nauttia radiokuunnelmia enemmänkin, lupasin itselleni Dingo-dramatisoinnin jälkeen. Kerrassaan mainio toteutus, vaikka jotkut porilaisentusiastit ovatkin sanoneet, ettei murre ole aina ihan autenttista.

5

Oikeasti tämä pitäisi olla Pahinta just nyt -otsikon alla, mutta menköön. Olen tosissani koettanut ymmärtää, mistä on kyse Snapchatissa ja TikTokissa. En ole ymmärtänyt niitä, vaikka varhaisteini on kädestä pitäen näyttänyt. Keski-ikäiseen tajuntaani ei mahdu, mikä on Snapchat-viestien pointti, sillä nähdäkseni niissä ei ole sisältöä eikä varsinkaan informaatiota. Lähetetään kuvia otsasta, lenkkarinkärjestä tai kellonajasta.

TikTok-sovellus saa lapset ja nuoret nykimään kummallisesti aina kun heillä on hivenenkin tylsää – sukujuhlissa nähtyä. Itse TikTok-videot ovat jotain, jota en vain millään käsitä. Kyse ei ole siitä, että vähättelisin näitä viestimuotoja, en vain oikeasti ymmärrä niitä. Olen päättänyt hyväksyä tämän, enkä paheksu tai halveksu näitä uutuuksia.

Toivon silti, että lapset ja nuoret lukisivat yhä myös kirjoja ja kirjoittaisivat kirjeitä. Toivon, että he ymmärtäisivät pitkien tekstien hienouden. Ajattelevatkohan he samalla tavoin meistä, kun snäppäävät ja tiktokkaavat.

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua