Tasan vuosi sitten Vanhan kirkon kulmalla Tampereen Keskustorilla. Kuva: Marita Salonen
KOLUMNI | Torstai 24. helmikuuta vuonna 2022. Missä sinä olit, kun Venäjän hyökkäys alkoi? Kulttuuritoimituksen päätoimittaja Marita Salonen kirjoittaa siitä mikä vaikutti alkavan vuosi sitten, vaikka oli alkanut paljon aiemmin.
”Kello 16 on Tampereen Keskustorilla mielenosoitus Ukrainan puolesta. Siihen osallistuminen auttaa vähän. Tänä vuonna sama aika ja sama paikka, ikävä kyllä.”
Tampere, Finlayson, Kulttuuritoimitus. Seisomme tietokoneen ruudun äärellä kuin kirkossa, kun presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin pitävät aamupäivällä tiedotustilaisuutta Suomen kansalle. Sanoja ei ole. On vain valtava halu painaa jarrua, auttaa ukrainalaisia. Lähettää edes jokin viesti ilmaan, että hei, me ollaan teidän kanssanne.
Toimittajan ratkaisu hätätilanteisiin on aina sama: tästä täytyy kirjoittaa. Niin myös Kulttuuritoimituksen tekijät purkavat ahdistustaan torstaina 24. helmikuuta vuonna 2022, kun Venäjän sodanjulistuksesta on kulunut muutama tunti. Me kirjoitamme yhdessä jutun, neljä lyhyttä päälausetta. Siihen tulee kuvia. Teksti käännetään nopeasti kaveriverkoston avulla ukrainaksi, englanniksi ja venäjäksi. Jutusta kasvaa myös video.
Pulinaa puhelimissa ja viestikanavilla: ”Minä hankin venäjänkielisen käännöksen. Kuka tuntee jonkun ukrainalaisen? Englanniksi pitää kääntää erityisellä sydämellä. Minä voin etsiä kuvat. Lähetä tänne, minä teen niistä videon. Kun kaikki on kasassa, julkaisen sen heti kaikilla kanavilla.”
Pieni hälinä ja sinkoilu yksityiskohtien parissa rauhoittaa mieltämme, pitää meidät ihmisinä kasassa. Tämän yhden päivän ajan.
Kello 16 on Tampereen Keskustorilla mielenosoitus Ukrainan puolesta. Siihen osallistuminen auttaa vähän. Tänä vuonna sama aika ja sama paikka, ikävä kyllä.
* *
Ahdistus iskee jokaiseen ihmiseen eri tavalla, ja jokainen hakee omat selviytymiskanavansa tulevina viikkoina ja kuukausina. Heti Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisenä päivänä ymmärrämme, miten virheellistä on puhua sodan alkamisesta. Sehän on ollut Ukrainassa käynnissä jo vuosia, sitten Krimin valtauksen.
Miten me emme ole tajunneet, kuinka lähellä meitä on käynnissä sota? Miksi suljimme silmämme ja painoimme päämme pensaaseen vain toivoen parasta, kunnes tankit vyöryivät kohti Kiovaa? Poissa silmistä, poissa mielestä. Kuinka saatoimme olla näin tyhmiä, me kaikki? Niin media kuin valtionjohtokin?
* *
Ryhdyin hoitamaan omaa ahdistustani tavalla, joka oli pimeä jopa oman puolisoni mielestä. Kun uni ei iltaisin tullut, avasin Yle Areenan ja katsoin sieltä kaikki Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin tähdittämän Kansan palvelija -komediasarjan jaksot. Niitä riittää, kolme tuotantokautta, yhteensä 49 jaksoa.
Tai niitä riitti. Niitä nimittäin riittää enää viikon ajan. Sarjan ensimmäinen kausi poistuu Areenasta 3.3.2023, toinen ja kolmas kausi 31.3.2023. Kansan palvelija jää tietysti lähtemättömästi tv-sarjojen historiaan ja löytynee maksukanavilta.
Sarja on loistava, etenkin ensimmäinen tuotantokausi. Saa nauraa vapaasti tarinalle, miten lukion historianopettajasta tulee vahingossa presidentti. Perhe käyttäytyy kuin Serranon perhe, ja keittiön pöydän äärelle alkaa kokoontua kaveriministereitä. Tuntuu kuin voisi tukea leikkipresidenttinä aloittanutta tosielämän sotajohtajaa arvostamalla hänen työtään näyttelijänä ja viihdyttäjänä. Voi jopa unohtaa sodan hetkeksi!
* *
Katso sarjaa, jos pystyt. Katso ainakin ensimmäinen kausi (23 osaa). Tarina ei jatkokausilla sinänsä parane. Katsoja-ahdistuskin voi astua kuvaan, kun leikkipresidentti pyörii yksin tyhjentyneessä Kiovassa, vaikka ihmiset tarinassa ovatkin lähteneet vapaaehtoisesti.
Katso, jotta tiedät, mistä tulevaisuudessa puhutaan tv-sarjojen historiakatsauksissa.
Marita Salonen
Kansan palvelija Yle Areenassa. Ensimmäinen tuotantokausi 3.3.2023 asti, toinen ja kolmas tuotantokausi 31.3.2023
Ukrainan puolesta, Support Ukraine – Kulttuuritoimitus ottaa videolla kantaa sotaa vastaan
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolme kohtaamista Kirsin kanssa – sohvalta kirkon penkkiin
KOLUMNI | Kirsi Kunnas syntyi 100 vuotta sitten. Mitä jos juhlisimme lauantaina lukemalla kaikki ääneen hänen runojaan?
Älä korva pieni kuule mitä vain – puhutaanpa taas barokkimusiikista
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Kuunnelmia kansalle, tai unohdetun taidelajin ylistys
RADIO | Alkutalven ajanvietteeksi voi suositella sukellusta radiokuunnelmien ihmeelliseen maailmaan. Yle Areenan mahdollistama intensiiviperehdytys herättää ajatuksia tästä ylenkatsotusta taiteenlajista.
Miksi miehet eivät vaivaudu kirjoittamaan lapsille ja nuorille – vai eivätkö he enää osaa?
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.