Tatu & Patu -elokuviakaan ei syntyisi ilman julkista tukea. Kuva: Dionysos Films
KOLUMNI | Antti Selkokaria kammoksuttaa hallituksen budjettiriihestä ilmi käynyt aie leikata elokuvan saama julkinen tuki ”yritystukena”.
”Taide, kulttuuri, kirjallisuus, musiikki ja elokuvat ovat ainoita asioita, jotka voivat luoda suomalaista identiteettiä.”
Ei sitä millään jaksaisi. Alkaa vääntää rautalangasta, miksi ja mihin Suomessa tarvitaan julkisista varoista tuettuja elokuvia tai taidetta ylipäätään. Nyt tuntuu olevan pakko.
Suomessa kotimaiset elokuvat ovat yleensä nousseet katsotuimpien elokuvien tilaston kärkeen, mikä tarkoittaa, että ne ovat taidetta, joka saavuttaa yleisönsä helposti. Useimmissa tapauksissa ne ovat olleet kaikki myös Suomen elokuvasäätiön SES:n tukemia teoksia.
* *
Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas (2017) sai elokuvateattereissa yli miljoona eli tarkkaan ottaen 1 024 485 katsojaa. Taneli Mustosen ohjaama Luokkakkokous (2015) sai 505 432 katsojaa, Dome Karukosken Mielensäpahoittaja (2014) 500 934 katsojaa, Tiina Lymin Myrskyluodon Maija (2024) 472 440 katsojaa.
SES ei tue yksinomaan ”taidehörhöilyä”, vaan kotimainen yleisö ottaa omakseen monenlaisia elokuvia, joita ei tehdä missään muualla kuin Suomessa. Näillä leikkausehdotuksilla, joita on tullut julki, ei Suomessa tehtäisi enää lastenelokuviakaan.
* *
Jos joku nyt tahtoo viisastella sillä, ettei kotimaista elokuvaa pitäisi tukea ensinkään, vaan yleisön pitäisi antaa lompakoillaan päättää, millaiset elokuvat ovat tekemisen ja katsomisen arvoisia, niin siitä tulisi äkkiä tylsää, koska silloin muita elokuvia ei tehtäisikään kuin vain tiukasti suurimman yleisön maun mukaisia.
Vähänkään vaikeammat tai kokeilevammat elokuvat ovat tärkeitä sen takia, että ne voi rinnastaa ”tuotekehittelyyn”, jolla etsitään uudenlaisen tekemisen ja taiteellisen ilmaisun tapoja.
* *
Ilman uudenlaisia ilmaisutapoja elokuvataide, siinä missä kaikki muutkin taiteen lajit, kuolevat pystyyn, jähmettyvät vain yhdenlaisen taiteen jatkamiseksi. Sellainen muistuttaa liikaa naapurimaassa aikanaan vallalla ollutta sosialistista realismia käydäkseen uutta luovasta rohkeasta taiteesta.
Kansainvälisesti suomalaisista elokuvista eniten mainetta ovat saaneet Aki Kaurismäen elokuvat sekä suomalaiset dokumenttielokuvat, joiden tekijöistä Pirjo Honkasalo on suuresti kunnioitettu taiteilija. Kaurismäki ja Honkasalo ovat osaltaan luoneet Suomelle mainetta sivistysmaana, joka tukee lahjakkaita taiteilijoitaan.
* *
Taide, kulttuuri, kirjallisuus, musiikki ja elokuvat ovat ainoita asioita, jotka voivat luoda suomalaista identiteettiä. Sitä eivät tee talous, urheilu tai teollisuus, eivätkä varsinkaan poliitikot.
Nyt kun meillä on vallassa hallitus, joka tahtoo lopettaa elokuvataiteilijoidensa tukemisen, niin se saa miettimään sitäkin, mahtavatko Suomen nykyiset kumppanit pitää Suomea länsimaisena sivistysmaana laisinkaan. Ranska, Ruotsi ja Iso-Britannia eivät ikinä romuttaisi kulttuuriaan Suomen tapaan.
Jos Suomi tuhoaa oman kulttuurinsa tehokkaammin itse kuin yksikään ulkoinen vihollinen sitä tekisi, kannattaako liittolaistenkaan sellaista maata hädän tullen puolustaa ja auttaa?
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Marja Skaffari -museo leikittelee minuudella – voimautuminen sai kriitikon irvistämään
TEATTERI | Teatteri Telakalla nähty esitys on neljättä seinää rikkova komedia, jossa irvaillaan minuuskäsityksille, taiteilijamyyteille ja esikuville.
Runoelma joesta, josta valaan laulu katosi – arviossa Niillas Holmbergin Naarattu
KIRJAT | Niillas Holmbergin Naarattu on täynnä lohen kaipausta ja tuskaa kelottuneesta joesta. Runoteos on yksi kymmenestä Runeberg-palkinnon saajaehdokkaasta.
Nimitysuutinen: Lissu Veittikoski aloitti Kulttuuritoimituksen kumppanuuspäällikkönä
KULTTUURITOIMITUS | Kulttuuritoimituksen ylläpitotiimi vahvistuu kokeneella yrittäjällä ja tapahtuma-alan ammattilaisella.
Thessalonikin elokuvafestivaalin parasta antia oli Jim Jarmuschin elokuva Father Mother Sister Brother
ELOKUVA | Kultaisen leijonan voittanut Father Mother Sister Brother jätti jälkeensä sellaisen epämääräisellä tavalla hyvän olon kuin parhaat elokuvat yleensäkin tekevät.