Siiri Solalinna elokuvassa Pahanhautoja. Kuva: Andrejs Strokins
KOLUMNI | Yhdysvaltain isoimpiin kuuluvalla elokuvafestivaalilla tammikuisin pidettävällä Sundancella on maine mestari- ja hittihautomona, minkä takia alle kymmenentuhannen asukkaan Park City repeilee juuri nyt niin Hollywood-eliittiä kuin karvalakkikansaakin. Tänä vuonna mukana on kolme suomalaista elokuvaa.
Vuonna 1978 perustettu Sundance Film Festival pyrkii suojelijanaan, emo-organisaationaan ja varsinaisena järjestäjänään toimivan Sundance Instituten tavoin tuomaan esille uutta taidetta. Festivaalin pohjimmaisena pyrkimyksenä on tuoda julki uusia taideteoksia ja saada niille yleisöä.
Sundancen elokuvafestivaali pidetään aina tammikuussa Kalliovuorten kupeeseen syntyneessä entisessä kaivoskaupungissa, nykyään hiihtoturismista elävässä Park Cityssä, Utahin osavaltiossa. Festivaali pitää tarkoituksenaan tuoda yleisön nähtäväksi etenkin isojen Hollywood-yhtiöiden ulkopuolella tehtyä independent-elokuvaa.
* *
Alun perin pääpaino oli amerikkalaisissa indie-elokuvissa, mutta nyttemmin mukaan on otettu myös muun maailman, Euroopan ja muidenkin maanosien elokuvia, sillä niitä voi vaivatta pitää Hollywood-studioiden ulkopuolisina elokuvina. Amerikkalaisille Sundancen merkitys on siinä, että siellä saattaa nähdä tulevaisuuden mestariohjaajien ensimmäiset elokuvat. Niin kävi esimerkiksi vuonna 1985, jolloin festivaalilla nähtiin silloin vielä täydellisen tuntemattomien Joel ja Ethan Coenin esikoiselokuva Blood Simple.
* *
Steve Buscemi (vas.) ja Harvey Keitel elokuvassa Reservoir Dogs.
Sundancen maine tähtien ennustajana perustuu voimakkaimmin yhteen elokuvaan. Joskus maailmassa oli aika, kun kukaan ei ollut ikinä kuullutkaan esikoisohjaajasta nimeltä Quentin Tarantino.
Hänen Reservoir Dogs -elokuvansa (1992) on malliesimerkki siitä, mitä ja millaista elokuvaa Sundancesta etsitään pikkukaupungin kujilla hortoilevien tuhansien isojen levitysyhtiöiden, Hollywood-firmojen, tv-kanavien, suoratoistoyhtiöiden ja muiden elokuvafestivaalien ohjelmistohankkijoiden sekä muutamien sekaan eksyneiden leffafanien voimin.
Koko touhua suojelee Sundancen perustajiin kuuluva näyttelijä-ohjaaja ja kansalaisaktivisti Robert Redford.
* *
Uusi täysosuma, josta kukaan ei ole kuullutkaan, pönkittää Sundancen omaa sekä siellä kävijöiden mainetta uusien menestyksien haistajana. Reservoir Dogs ei voittanut pokaalin pokaalia Sundancesta, mutta katsojat intoilivat siitä niin paljon, että elokuvasta tuli sen vuoden puheenaihe.
Vaikka kaikki eivät uusia Tarantinoja olekaan, joskus tarpeeksi omaperäisen teoksen esiintulo riittää.
* *
Jälkeenpäin katsoen myöhemmällä urallaan suuren vaikutuksen tehneisiin Sundance-ohjaajiin kuuluvat muun muassa Bryan Singer (Epäillyt, 1994), Steven Soderbergh (Seksiä, valheita ja videonauhaa, 1989) Christopher Nolan (Memento, 2001) ja Jim Jarmusch (Muukalaisten paratiisi, 1985).
Muutakin tähteyttä on kuin ohjaajuus. Siitä todistaa vuoden 2010 Sundance-voittaja Debra Granikin Winter’s Bone. Se nosti esiin silloisen 20-vuotiaan aloittelevan näyttelijän Jennifer Lawrencen, jolla olivat vielä kaukana edessäpäin The Hunger Games -elokuvat, Oscar-ehdokkuudet ja -voitto.
* *
Eleonoora Kauhanen, Linnea Leino) ja Aamu Milonoff elokuvassa Tytöt tytöt tytöt. Kuva: Ilkka Saastamoinen
Loistokkaimman jälkimaineen saavuttanut eurooppalaiselokuva Sundancessa lienee Mike Newellin Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994).
Kukaan ei vielä tiedä, miten Sundancessa tänä vuonna esillä ovat suomalaisteokset, Hanna Bergholmin kauhuelokuva Pahanhautoja, Alli Haapasalon draama Tytöt tytöt tytöt sekä Tania Andersonin mormonidokumentti The Mission, pärjäävät. Sen voi arvata, että helppoa niillä ei ole, sillä samasta huomiosta kilpailijoita on määrättömän paljon.
Mutta ainakin suomalaiselokuvilla on mahdollisuus. Pienetkin myönteiset maininnat voivat osoittautua isoiksi voitoiksi.
Antti Selkokari
Sundance Film Festival jatkuu 30.1.2022. Seuraa tapahtumia festivaalin Youtube-kanavalta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tuomo, Markus ja Verneri matkaavat aavikoitten ja vuoristojen halki ihmisten ilmoille – arviossa Music for Roads
LEVYT | Amerikkalaisuus on ollut innoittajana Tuomo Prättälän, Markus Nordenstrengin ja Verneri Pohjolan albumin äänimaiseman luomisvaiheessa.
Korttihuijarien matkassa sata vuotta sitten – arviossa Kari Koskelan Kolmen kortin heitto
KIRJAT | Kari Koskela on perehtynyt huolella 1910- ja 1920-lukujen korttihuijareihin ja kertoo yksityiskohtaisesti, miten maalaisisänniltä ja kotimaahan palanneilta siirtolaisilta vietiin rahat korttitempuilla.
Opintiellä näyttelijän ammattiin tai hyväksi harrastajaksi – Suomen Teatteriopisto 30 vuotta
TEATTERI | Tampereen Sukkavartaankadulla Juhlatalo Hovissa opetellaan äänen käyttöä, laulamista, liikuntaa, tanssia ja miekkailua.
Parasta juuri nyt (7.4.2025): Hannu Mäkelä, Anne Tyler, Tiina Raevaara, Markku Soikkeli, Tuula Niskanen & Virpi Jussila
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Heli Mustonen on lukenut kirjoja, kirjoja ja kirjoja.