Kuva: Pixabay
KOLUMNI | Kiira Korven runokirja Hyppää vaan! ja teoksen aiheuttama keskustelu sai Kirsti Toivosen pohtimaan lajeja, kritiikkiä sekä portinvartijoiden vastuuta.
”Pääsin takaportin kautta kisoihin mutta tuskin tämä romuttaa taitoluistelua lopullisesti.”
Kuvitellaanpa hetki, etten ole väsynyt äiti ja tavallinen konttorirotta. Kuvitellaan, että olen menestynyt ja kansainvälisesti tunnettu runoilija. Olen säihkyvän kaunis ja lisäksi kiinnostava persoona.
Minulla on menossa vaikea elämänvaihe. Olen käynyt lasten kanssa luistelemassa ja se on tuntunut mukavalta. Kellarista pölyn alta löytyneet hokkarit luistavat ihanasti jäällä ja teristä lähtevä karhea ääni rauhoittaa mieltä. Innostun niin, että päätän tehdä luisteluesityksen minua vaivaavasta asiasta – ulkopuolisuuden tunteesta, joka on vallannut minut, kun olen muuttanut maahan ja kaupunkiin, jonka sielua en löydä.
Koreografian työstäminen auttaa minua käsittelemään tunteitani, vaikka temppuni ovat rajalliset. Osaan luistella eteenpäin, sirklata välttävästi sekä tehdä makkarakuviota eteenpäin ja taaksepäin.
Mietin, että luisteluohjelmani voisi tuoda lohtua ja inspiraatiota muille ihmisille. Haluan esittää teokseni mahdollisimman monelle ja ilmoittaudun taitoluistelutapahtumaan. Minut hyväksytään mukaan, koska olen kuuluisa runoilija.
* *
Luistelukilpailut saavuttavat ansiostani katsojaennätyksen. Esitän ohjelmani täydelle katsomolle hieman haparoiden mutta kuitenkin. Taustamusiikki on kaunista ja esitys tulee suoraan sydämestä.
Tuomareilta saan pyöreät nollat pisteiksi. Osa yleisöstä osoittaa minulle suosiotaan ja buuaa tuomareille. Osa arvostelee kisan järjestäjiä, koska he päästivät minut mukaan kuuluisuuteni takia. Valittajat tulivat halliin katsomaan oikeaa taitoluistelua. Nyt he haluavat rahansa takaisin. Osa närkästyy valittajille ja kutsuu heitä kateellisiksi. Jotkut voimaantuvat esityksestäni ja alkavat itsekin luistella.
Kun minulta kysytään kommenttia surkeisiin pisteisiini, sanon, että taitoluistelua on maailmassa monenlaista. Olen teoksestani ylpeä.
* *
Myöhemmin mietin, että onko harrasteluistelun ja ammattilaistaitoluistelun välillä kuitenkin eroa. En ole oikeastaan perehtynyt taitoluistelun sääntöihin, vaikka olen usein katsonut lajia telkkarista. Mielestäni tuomareilla on velvollisuus arvostella panokseni sen lajin mukaan, mihin olen ilmoittautunut. Ilkkuminen ei kuitenkaan ole hyvää käytöstä.
Kisajärjestäjän vastuusta lajin tason ylläpitämisessä pitää voida keskustella. Pääsin takaportin kautta kisoihin mutta tuskin tämä romuttaa taitoluistelua lopullisesti. Hienoa, että taitoluistelu nousee otsikoihin ja siitä keskustellaan. Onko taitoluistelu nyt rappiolla?
– Kyllä on, pelkkää rahastusta, ei mitään kunnianhimoa!
– Eipäs ole. Näkyvyydellä saadaan lisää katsojia ja rahalla useampia kisoja ja osallistujia!
– Mahtavaa, että kerrankin edes puhutaan taitoluistelukäsityksistä!
Luisteluohjelmilleni on selvästi kysyntää. Miksi minun teoksiani pitäisi kutsua, jos ne eivät täytä taitoluistelun kriteerejä? Millä areenoilla minun olisi mahdollista esittää koreografioitani, jos en saa osallistua taitoluistelutapahtumiin?
Näitä kysymyksiä aion käsitellä seuraavassa vapaaohjelmassani, joka on jo työn alla.
Kirsti Toivonen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Sanattomuus on mahdollisuuksien kaivo”
KOLUMNI | Maarit Saarelainen kävi katsomassa Teatteri Telakan tanssiesityksen Ombra, joka herätti hänessä kolme ajatusharhailua.
Kirja kerrallaan kohti jalkapalloyhteiskuntaa
KOLUMNI | Olli Sotamaa arvioi uuden sarjakauden kynnyksellä suomalaisen jalkapallokulttuurin kypsyyttä ja jakaa vinkkinsä parhaista suomenkielisistä jalkapallokirjoista.
Runon ääni repii hiljaisuuden – Väinö Kirstinän äänimaisemat
ESSEE | Anssi Sinnemäen aistit avautuivat Gaston Bachelardin Tilan poetiikkaa lukiessa lukemaan Väinö Kirstinän runoutta aivan uudesta kuulokulmasta.
Pyhän pihlajan varjot runoudessa – karjalaisen kulttuurin jättämät jäljet suomalaiseen lyriikkaan
RUNOUS | Karjalan kielen ja kulttuurin kaiut näkyvät suomenkielisessä modernissa ja nykyrunoudessa. Kieli on kulttuurin ytimessä, se heijastelee ajattelun universumia, ja siksi juuri lyriikka on mitä parhain näkymä karjalaisuuteen.