Presidentinvaaleissa politiikka hakee tukea kulttuurilta – eikä päinvastoin

Halla-aho, Haavisto, Stubb, Rehn ja Aaltola Elämäni biisi -ohjelman kuvauksissa. Kuva: Mikko Vattulainen

Kulttuuria ja taiteilijoita pilkataan paljon elämisestä tukien varassa.

Presidentinvaalien alla tilanne on toisin. Ehdokkaat puhuvat kauniisti kulttuuriarvoista. Suomalainen taide saa ylistystä yli aaterajojen.

Tukeakin annetaan. Mutta tällä kertaa on taiteilijoiden vuoro tukea poliitikkoja.

* *

Kulttuuripersoonallisuudet ovat olleet kysytty resurssi presidenttipeleissä vähintään siitä lähtien, kun muiden muassa näyttelijät Sylvi Salonen ja Veikko Sinisalo olivat lähes 42 vuotta sitten valitsijahenkilöinä sinetöimässä Mauno Koiviston nousua valtionpääksi.

Modernin suomalaisen presidenttiyden ja parlamentarismiin pyrkivän kansanvallan aika alkoi juuri silloin, vuonna 1982, vaikka suoraan kansanvaaliin päästiin siirtymään vasta 1994.

Urho Kekkosen aikanakin toki kulttuuriväellä oli roolinsa. Mutta silloin kaikki tukivat Kekkosta. Tai tyytyivät syrjässä olevan toisinajattelijan osaan – lukuun ottamatta Kari Suomalaista. Itsevaltiuskin vaatii hovinarrinsa.

* *

Jos nyt presidentinvaalit ratkaistaisiin taiteilijoiden tuen perusteella, olisi peli selvä ilman äänestyksiä. Valitsijayhdistyksen asettama ja vihreiden tukema Pekka Haavisto marssisi Mäntyniemeen kunniakujaa pitkin.

Hänen puolestaan on nähty istumassa tai puhumassa esimerkiksi näyttelijät Martti Suosalo ja Johannes Holopainen, kirjailijat Sofi Oksanen ja Rosa Liksom sekä muusikot Iiro Rantala ja Pehmoaino.

Mielenkiintoisena havaintona mainittakoon, että aiemmissa presidentinvaaleissa Haaviston tukiyhdistyksen hallituksessakin ollutta muusikko Paula Vesalaa ei ainakaan viikko ennen ennakkoäänestyksen alkua näkynyt edes ehdokkaan kansalaisvaltuuskunnan nimiluettelossa.

* *

Jos lasketaan urheilu osaksi kulttuuria, on kokoomuksen ehdokas Alexander Stubb likimain tasoissa Haaviston kanssa. Varsinaisia taiteentekijöitäkin listalta löytyy, Jaakko Ryhäsestä Eino Grönin ja Osmo Rauhalan kautta Marjatta Leppäseen. Räppäri Signmark tasoittaa hieman tukijoukon yläpainotteista ikärakennetta.

Keskustan tuella presidentiksi pyrkivän mutta muodollisesti valitsijayhdistyksen asettaman ehdokkaan Olli Rehnin listoilta löytyvät oopperan maailmasta tunnetut Lilli Paasikivi ja Jyrki Anttila, kirjailijat Kirsti Manninen ja Taavi Soininvaara sekä kansanedustajuuden viitisen vuotta sitten jättänyt muusikko Mikko Alatalo.

Muilla ehdokkailla ei ollut 11. tammikuuta mennessä verkossa julkaistuja tunnettujen tukijoiden nimiluetteloita, jollei Juhani Tammisen esiintymistä Mika Aaltolan kannattajana lasketa. Vasemmistoliiton Li Andersson näyttää toki edelleen keräävän kampanjatiimiläisiä.

* *

Varsin yleinen ilmiö maailmanlaajuisestikin on, että taiteilijat ovat useammin liberaalien, vasemmistolaisten ja vihreiden poliitikkojen kuin konservatiivien, saati sitten radikaalin oikeistopopulismin puolestapuhujia.

Ei siis ihme, että Suomen vuoden 2024 presidentinvaalien alla perussuomalaisten Jussi Halla-ahon kulttuurikannat ovat erottuneet muusta joukosta.

Kun Taiteen edistämiskeskus Taike järjesti ehdokkaille paneelin marraskuun lopulla, Halla-aho kytki kulttuurin tukemisen pitkälti suomenkielisyyteen. Esimerkiksi elokuvan ja musiikin alalla hän halusi jättää päätösvallan markkinoille. Hän vetosi, kuinka ollakaan, Turhapuro-leffojen saamiin katsojalukuihin suhteessa niiden olemattomiin tukirahoihin.

Oli suorastaan herkkää, miten yleisesti ottaen talousoikeistolainen Liike Nytin Harry Harkimo oli eri mieltä: ”Koko kansahan kuolee, jos kulttuuria ei ole. Paljon on asioita joista voidaan leikata, mutta tästä ei pitäisi leikata”, hän sanoi Helsingin Sanomien mukaan.

* *

Lukuun ottamatta Halla-ahon joitain näkemyksiä ja vaalien alla uusiutunutta hyökkäystä Yleisradion rahoitusta vastaan kampanjat sekä ehdokkaat ovat olleet erityisen kulttuuriystävällisiä. Näin ainakin on pääteltävissä alaan liittyneistä paneelikeskusteluista, joihin ehdokkaat ovat kiitettävästi osallistuneet.

Niitä on pidetty useita, ehkä useampia kuin minkään aiempien vaalien alla. Taiken lisäksi sekä Helsingin kirjamessuilla että Tampereen kirjafestareilla nähtiin ja kuultiin valtionpääksi pyrkiviä poliitikkoja kertomassa lukemistaan teoksista.

Ja kaikkihan me katsoimme Elämäni biisin ehdokasjakson 4. marraskuuta.

* *

Suomen tasavallan presidenteillä on ollut kulttuuriharrastuksia. Sauli Niinistö pitää niin paljon amerikanjuutalaisten kirjailijoiden teoksista, että halusi haastatella kirjakaupassa Paul Austeria tämän Suomen-käynnillä.

Tarja Halonen on todellinen teatteri-ihminen ja esimerkiksi Työväen näyttämöiden liiton kunniapuheenjohtaja. Martti Ahtisaari toi jazzin linnanjuhliin ja Mauno Koivistokin viihtyi selvästi Porin Kirjurinluodossa Stevie Ray Vaughanin keikalla. Urho Kekkonen arvosti melkeinpä kaikkia taiteita ehkä musiikkia lukuun ottamatta.

* *

Millaisen kulttuuripresidentin saamme seuraavaksi? Melkoisella varmuudella jälleen kirjallisen. Ehdokkaista suurin osa on itse kirjoittanut kirjoja. Paneeleissa he ovat puhuneet melkoisella asiantuntemuksella alasta.

Tarinan mukaan toisen maailmansodan aikana Britannian sotavoimien pomot pyysivät Winston Churchilliä siirtämään budjetissa taiteen tukirahat armeijalle. ”Minkä puolesta me sitten sotisimme”, kerrotaan pääministerin vastanneen ehdotukseen.

Annan erityiset pisteet presidenttiehdokkaille siitä, että kukaan heistä ei käsittääkseni ole siteerannut Churchillin suuhun laitettua viisautta, joka olisi täydellinen käytettäväksi perusteena sille, että kulttuuri on tärkeä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavan presidentin tehtäväkenttää.

Niin hienolta kuin anekdootti näet kuulostaakin, siitä ei ole löydetty uskottavaa dokumentaatiota mistään historian arkistoista. Se on siis niin sanottu valeuutinen, jota kyllä on innolla jaettu aitona sosiaalisessa mediassa.

* *

Paras tuore ja kotimainen tiivistys aiheesta löytyykin kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestön Kulta ry:n pääsihteerin Rosa Meriläisen blogista:

”Presidenttiehdokkaiden tiedossa on kulttuurin merkitys henkiselle kriisinsietokyvylle ja henkiselle huoltovarmuudelle. Kulttuuriperintö ja yhteiset elämykset ja kohtaamiset vahvistavat maanpuolustustahtoa. Myös kulttuuriomaisuuden suojelu on osa varautumista, sillä kuten olemme Ukrainassa nähneet, vihollinen iskee kulttuurikohteisiin halutessaan iskeä kansakunnan sieluun. Kulttuuri on siis osa turvallisuuspolitiikkaa.”

Toivottavasti ainakin vaalit voittava ehdokas ehtii lukea Meriläisen tekstin.

* *

Olen sinnikkäästi välttänyt vaaliveikkauksen tekemistä, mutta tässä vaiheessa rohkenen ennustaa, että toiselle kierrokselle pääsee kaksi ehdokasta kolmikosta Haavisto – Halla-aho – Stubb.

Jos Halla-aho on 28. tammikuuta kahden parhaan joukossa, toteutuu se, mitä harva arvasi etukäteen: vaali ratkeaa käytännössä jo ensimmäisellä kierroksella.

Matti Mörttinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua