Enid Blyton (1897–1968) ei ollutkaan mies. Kuva: Wiki Commons
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
”Pelkään, että jos mieskirjailijat katoavat lasten- ja nuortenkirjallisuudesta, sieltä katoavat myös poikalukijat.”
Yksi elämäni suurimmista järkytyksistä tuli eteeni noin 12-vuotiaana. Silloin isosiskoni paljasti minulle vinosti hymyillen, että Enid Blyton on nainen.
Ensin kuvittelin, että se oli vain tavallista julmempaa pilaa. Eihän nainen mitenkään pysty kirjoittamaan niin jännittäviä seikkailuja.
Kun totuus valkeni, pidin sen visusti omana tietonani. Kiitin luojaani siitä, että Tarzanien kirjoittaja alkoi samalla kirjaimella kuin Viisikkojen – olin muka lainaamassa Burrouhgsin kirjaa, mutta sieppasinkin siitä vierestä Blytonin.
Nolo tunnustaa, mutta en pystynyt lopettamaan Viisikoiden lukemista, vaikka tiesin kauhean totuuden.
Olivat niin hyviä.
* *
Kylmän hien yhä otsalle nostava episodi palautui mieleen, kun selasin tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjojen Finlandia-ehdokkaiden listaa.
Kirjoittajana ei ole yhtään miestä, J. P. Ahonen sentään kuvittajana.
Tämä ei ole mitenkään uutta ja yllättävää. Viimeisin miesvoittaja on Esa-Pekka Tiitinen vuodelta 2008. Myös ehdokkaat ovat olleet järjestään naisia: 2020-luvulla heitä on ollut 30, miehiä kuusi.
En väitä hetkeäkään, että raadit olisivat suosineet naisia tai että naiset eivät olisi ansainneet palkintoja ja ehdokkuuksia. Siitä ei ole kyse.
Jotain outoa on kuitenkin tapahtunut.
Kun lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto ensimmäisen kerran jaettiin vuona 1997, palkinnon saivat Alexis Kouros ja Alexander Reichstein.
Ehdolla olivat myös Kari Hotakainen, Jukka Itkonen, Jorma Ranivaara ja Tarmo Väyrynen. Naisista mukaan mahtui vain kaksikko Eppu Nuotio & Liisa Nuotio teoksella Etsivätoimisto Jalka & Lamppu ja ihmeellinen tapaus.
* *
Tärkeä kysymys kuuluu: miksi miehet eivät enää keskity kirjoittamaan lapsille ja nuorille?
Olen aivan varma, että miehetkin yhä osaavat, ovathan hekin olleet lapsia ja nuoria, haavoittuvaisia.
Olisiko kyse ihan yksinkertaisesti siitä, että lasten- ja nuortenkirjailijoita ei arvosteta riittävästi? Meillähän miehet ovat tottuneet saamaan aina naisia enemmän arvostusta tai ainakin parempaa palkkaa – esimerkiksi jääkiekon SM-liigassa miesten kuukausipalkka lienee ainakin 5 000 euroa, naisten liigassa pelaajat joutuvat maksamaan siitä, että saavat pelata.
* *
Entä sitten, kysytte nyt, mitä sen on väliä? Eihän sukupuoli mitään merkitse, vaan kirjan sisältö, tarinat, kuvat? Mutta on niissä eroja, aivan kuten tyttöjen ja poikien kokemuksissa, peloissa, toiveissa, häpeässä, unelmissa. Pelkään, että jos mieskirjailijat katoavat lasten- ja nuortenkirjallisuudesta, sieltä katoavat myös poikalukijat.
Eivät he enää ole niin tyhmiä, että luulevat jotain Enidiä mieheksi.
Matti Kuusela
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuratointia kuratoinnin päälle – XXIX Mäntän kuvataideviikot lähtee kesää kohti sanomalla EI
KUVATAIDE | Kuraattori Krister Gråhn päätti luopua vallastaan ja avata kuratoinnin ideaa ja ilosanomaa suuremmalle väkimäärälle.
”Suomesta rakennetaan häikäilemättä keski-ikäisten ja keskiluokkaisten kuluttajien paratiisia – muista ei ole niin väliä”
KOLUMNI | Matti Kuusela paljastaa suomalaisen median suurimman sankarin sekä sen, missä maailmankolkassa asuisi mieluiten minkäkin ikäisenä.
Euroviisuissa on kyse viihteestä, ei oppitunnista tai moraalipohdinnoista – katso kuvakooste UMK25-finaalista!
KOLUMNI | ”Kun Erika liekehtii, eläin meissä herää. Vaappuvan Unionin äärimmäiseltä itärajalta pesee nyt pelotetta viimeisen päälle”, Anne Välinoro kirjoittaa.
Kalle Jalkanen, Elmo ja Simeon Hyyppä – suksi sujuilevi sukkelaan suomalaisessa kirjallisuudessa
KOLUMNI | Lumi ja hiihtäminen ovat osa suomalaista sielunmaisemaa. Tämä näkyy myös kaunokirjallisuudessa, niin romaaneissa, novelleissa kuin runoissakin.
