Mirella on kertonut huonosta henkisestä voinnistaan. Kuva: Patrik Sundberg
KOLUMNI | Huonosta henkisestä voinnistaan kertoivat vuonna 2025 niin nuorisoidolit, huippuviulistit kuin Youtube-tähdet. Yleisö on vastaanottanut avautumiset ymmärryksellä ja jopa hurmioituneesti, kun homma on koristeltu värikkäästi.
”Ihmisten edessä on vain paljon nopeassa ajassa saanut ihminen, joka kertoo hetkeäkään miettimättä, mistä kiikastaa, ymmärtämättä vielä kunnolla itsekään, mistä todellisuudessa kiikastaa.”
Alkaa olla jo tylsää perua esiintymisiä tai siirtää julkaisuja henkilökohtaisiin syihin vedoten, kun asiat voi sanoa ihan suoraankin. Kenelläkään ei tietenkään ole velvollisuutta avata suurelle yleisölle henkilökohtaista elämäänsä tarkemmin, ja mieluummin puhun itsekin läheisilleni tai terapeutille, mutta nuorisoidoleista lähtien ihailtavan moni on vuonna 2025 kertonut avoimesti ja julkisesti voivansa henkisesti huonosti. Tyylikkäästi toteutettuna omien traumojen avaamisesta tuli loppuvuodesta jopa yllätyshitti.
”Nyt minun pitää ottaa mielenterveyteni esiin. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta en vain pysty tällä hetkellä”, etenkin nuorison laulajaidoli Mirella avautui yleisölle heinäkuussa kesken Wanaja Festivalin keikkansa.
Pelkästään tuo hetki avaa riipivästi, miksi Mirella on niin valtavan ihailtu; itkuisessa purkauksessa ei ole mitään laskelmoitua – ihmisten edessä on vain paljon nopeassa ajassa saanut ihminen, joka kertoo hetkeäkään miettimättä, mistä kiikastaa, ymmärtämättä vielä kunnolla itsekään, mistä todellisuudessa kiikastaa. Hän ei ole etukäteen analysoinut, onko tämä steppi hyväksi hänen uralleen ja kesän keikoilleen. Hän on kuin kuka tahansa, joka sattuu voimaan huonosti.
Mirella vaikuttaa saaneen jaksamisensa kuntoon, ja keskustelu tapauksesta eteni nopeasti oikealle raiteelle eli puheeseen artistien kuormituksesta ja jaksamisesta eikä siihen, että mässäiltäisiin Mirellan henkilökohtaisista asioista. Artisti avasi sitä itse ihan riittävästi.
* *
Toinen valtakunnalliseen uutisvirtaan osunut mielenterveysteko vyöryi loppuvuodesta kaikki yllättäneellä voimalla. Henry ”Weksi” Wekström oli jo ennestään suosittu tubettaja, mutta miljoonien katselukertojen kaksi- ja puolituntinen Youtube-video oli jotain aivan poikkeuksellista, ja yhtäkkiä somet olivat täynnä nuoria ja aikuisia, jotka hokivat kuinka koskettava ja tärkeä Weksin avautuminen rajusta lapsuudestaan ja puhumisen tärkeydestä on.
Ei ole Weksin vika, että kohina menee siihen vaivaannuttavaan pöhinäpisteeseen, jossa Linkedinin tittelihirviökonsultit kertovat liikutuksestaan ja siitä, miten puhe jalkautetaan organisaatioihin. Jos Mirella avautui spontaanisti, Weksin video on puolestaan kallis, ammattitaitoinen ja pitkään hiottu teos. Lähestymistavassa ei ole mitään väärää, kun teoksella saadaan suuri yleisö käsittelemään täysin uudella tavalla sitä, kuinka tärkeää on saada miehetkin puhumaan tunteistaan. Katselukertoja on jo yli 2 miljoonaa.
* *
Indiemusiikin kentällä on useita raa’an rehellisiä artisteja, kuten Litku Klemetti ja Rosita Luu, jotka kertovat avoimesti ongelmistaan ja esimerkiksi keikkatilanteiden vaikeudesta. Heidät livenä nähneet voivat varmasti vakuuttaa, että heidän karismaansa ei ole vähentänyt itsevarmuuden ajoittaisen puutteen paljastaminen – päinvastoin. Fanit pääsevät sosiaalisessa mediassa hyvin lähelle artisteja, ja kun näkee Litkun haltioituneen yleisön suurilla lavoilla, kokee vastaavaa onnistumisen tunnetta kuin joku läheinen ihminen oli edessäni esiintymässä.
Viulisti ja kapellimestari Pekka Kuusisto avautuu Helsingin Sanomissa joulukuun lopussa burnouteistaan sekä siitä, miten läheisten kuolemat ovat vaikuttaneet mielenterveyteen ja työntekoon. Haastattelussa hän kertoo, kuinka olisi tarvinnut jo opiskeluvuosinaan samanlaista keskustelua kuin Ylen 99 valittua -dokumenttisarjassa, jossa hänen kollegansa kertovat ”samoista ongelmista, joita Kuusisto häpesi yksinään”. Haastattelun lopussa hän vielä alleviivaa sitä, miten suurena juttuna mielenterveysasioista puhumista voidaan edelleen pitää ja kertoo ”haluavansa olla enemmän muusikko kuin yksityiselämästään puhuva henkilö”.
Kyllä sinä, Pekka, olet. Niin ovat paljon enemmän kuin vain mielenterveydestään puhuvia myös Mirella, Weksi, Litku Klemetti, Rosita Luu ja kaikki muutkin rohkeat. Te vain sanotte ääneen sen, mitä meistä monelle toisinaan sattuu ja teette sen muille helpommaksi.
Pietari Raekallio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sitkeys on rukiisen leivän hapanjuuri – ajatuksia Tampereen Työväen Teatterin Väylästä
KOLUMNI | ”On vain pakko ajatella ja uskoa siihen, että jaksaa vielä hetken, ja vielä toisen hetken”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.
Syrjäseutu sydän Tympeät tytöt – Riina Tanskasen taideprojekti hehkuu nyt Imatran Teatterissa
ESSEE | Oletko syrjäseudun tyttö? Maalaishiiri kaupungissa? Jos vastaat kyllä, Tympeät tytöt -näytelmä tarjoaa sinulle samastumiskohteen.
Kulttuuriala luo hyvinvointia ja uskoa tulevaisuuteen, mutta jää usein politiikan pelien varjoon
KOLUMNI | Luettuaan Teemu Luukan kirjan Petteri Orposta ja hänen oikeistohallituksensa taipaleesta Aila-Liisa Laurila alkoi pohtia kulttuurialan tilaa kurjistuvassa Suomessa.
Oletko jo kuullut nosteessa olevasta iFusionismista? En minäkään
KOLUMNI | Fenzolini tekee taidetta kuluttajille. ”My own art trend” -ilmiö kertoo enemmän taidemarkkinoista kuin taiteen sisällöstä.




