KOLUMNI | ”Suurin osa elämän ilmiöistä tai asioista ei asetu selkeisiin kategorioihin, oli negatiivinen sitten positiivinen tai negatiivinen juttu. Ja kuten sanottua harmaakaan ei yleensä ole vain harmaa tietyssä mielessä”, Hanna Telakoski kirjoittaa kolumnissaan.
Vuosia sitten asuessani Helsinki-nimisessä kaupungissa, minua ilahdutti kovin saamani kirje. Kirje kertoi, että kerrankin negatiivisuudestani on iloa ja hyötyä.
Olin muutamaan otteeseen käynyt luovuttamassa verta ja kirjeen lähettäjä oli Veripalvelu. Minä veriryhmäni vuoksi olin toivottu luovuttaja. Tapa, jolla minua lähestyttiin osui, ehkä jopa liiankin hyvin, realismiin taipuvainen kun olen.
* *
Reilu viikko sitten sain tarpeekseni jo pitempään kestäneestä väsymys- ja päänsärkyoirehdinnastani, lievän hengenahdistuksen tehdessä sille seuraa. Omaolossa olin seikkaillut useaan otteeseen, miettien, että onko tämä nyt koronatestin paikka.
Lopulta jonotin Tampereen terveyspalvelujen neuvontapuhelimeen. Linjalla ilmoitettiin aluksi, että jonossa on edelläni kolme. Tämän jälkeen toistuvin väliajoin kerrottiin, että palvelu on ruuhkautunut ja jos asiani ei olisi kiireellinen, minun tulisi soittaa myöhemmin uudestaan.
En kuitenkaan noudattanut tätä kehotusta vaan odotin. Jonotusmusiikin ja nauhoitteen yhdistelmä oli lopulta minulle teosmainen ja kiintoisa, noin puolen tunnin jonotus ei mikään älytön urakka.
Varustauduin odottamaan tulosta jopa mainitun, maksimissaan neljän päivän ajan. Omaehtoista karanteeniani ehti kuitenkin kestää vain 1,5 vuorokautta, kun jo sain tuloksen puhelimeeni. – Negatiivinen tulos, positiivinen asia, kuten verenikin.
* *
Kielen outoudet ja merkitysten moninaisuus kiehtovat minua. Kun vastakohdat muuttuvat toisikseen ja takaisin se on aina enemmän kuin mainiota. – Tavallaan sama ilmiö kuin pupuankka tai kolmiulotteinen piirretty laatikko, jonka voi nähdä vain yhdestä vinkkelistä kerrallaan.
Tämä kielellinen ulottuvuus on toki täysin loogisesti selitettävissä ja joku nähnee sen penkomisen turhana saivarteluna. Minulle tämä elementti näyttäytyy kutkuttelevana, eikä sen tietty hämmentävyys voi kokonaan poistua. – Negatiivisuus on positiivista ja päinvastoin. Ihanaa!
Perinteisesti juuri laboratoriokokeissa, kun tutkitaan jonkin sairauden mahdollisuutta, on positiivinen tilanne tutkitulle ”negatiivinen”.
Tutkimustuloksen ilmaisu saattaa sekoittua ja sekoittuukin sen perusmerkityksen kanssa, joka positiivisella ja negatiivisella on.
Tämä on väistämättä aiheuttanut varmasti myös järkyttäviä sekaannuksia suuntaan jos toiseenkin. Tuloksesta viestiminen saattaa mennä metsään. Tulos voi olla yksiselitteinen, ymmärrys ei ehkä koskaan.
* *
Ilmaus HIV-positiivinen tarkoittaa HI-viruksen kantajaa. Tämäkin on tietysti sovittu asia (kuten kieli kokonaisuudessaan). Yhtä hyvin se voisi tarkoittaa ihmistä, joka suhtautuu positiivisesti virukseen tai on luottavainen uusien lääkkeiden ja hoitomenetelmien suhteen.
Vakavia sairauksia tutkittaessa on inhimillistä, jos testituloksen saanut tai sitä jännittänyt saattaa ymmärtää tuloksen väärin, kun se ilmaistaan hänelle negatiivinen / positiivinen -ilmaisujen kautta.
Sitten ovat vielä tilanteet, joissa testituloksen negatiivisuus tai positiivisuus määrittyy saajalleen negatiiviseksi tai positiiviseksi uutiseksi kontekstisidonnaisesti.
Näin on yleensä esimerkiksi raskautta testattaessa, jolloin positiivisen tulos tarkoittaa, että testattu henkilö on raskaana.
Jos lapsi on pitkään toivottu, positiivinen tulos on positiivinen uutinen. Jos taas raskaus tulee vaikeaan elämäntilanteeseen tai suunnittelematta, se voi olla negatiivinen uutinen. Järkytys voi tilanteen tasoittuessa tosin kääntyä myös positiiviseen.
* *
Mitkä muut käyttämämme ilmaisut noudattavat samankaltaista kaksinaismerkityksen logiikkaa? On yllättävän vaikea vääntää aivonsa tilaan, jossa ajatuksesta saisi kiinni.
Jollain tapaa analoginen ilmiö on vastinpareissa mustavalkoinen / värillinen. Kun tätä tarkemmin miettii, käsiteparin absurdius vaikuttaisi lähtevän jo siitä, että ovathan myös musta ja valkoinen värejä. Vai ovatko?
Värit sinänsä eivät fyysisessä maailmassa ole edes olemassa. Ne ovat aivojemme tulkitsemia näköaistimuksia, jotka valo ja sen kanssa kulloinkin tekemisissä oleva pinta mahdollistavat. – Lisää pökköä pesään siis!
Teknisesti ottaen valkoinen on yhdistelmä kaikista mahdollisista väreistä. Musta taas on aivojen tekemä tulkinta tilanteesta, jossa pinta heijastaa valoa hyvin vähän tai ei ollenkaan. Tässä mielessä musta on siis värin puuttumista, vaikka maalatessa sitä saadaankin aikaan päävärejä keskenään sekoittamalla.
* *
Sen sijaan harmaa ei ole varsinainen värisävy, vaan se kuuluu värittömiin eli ns. akromaattisiin sävyihin. Se on ”väri ilman väriä”. (Ooh!)
Kielen tasolla harmaalla viitataan usein johonkin tuntemattomaan, jopa näkymättömään, epäselvään. Sillä voi olla myös vaatimaton klangi, ”harmaa hiirulainen”.
Harmaus assosioidaan arkeen ja tylsyyteen ja samalla se on kuitenkin jotain epäselvää ja epävarmaakin. Harmaan talouden väärinkäytöksistä kirjoitetaan harva se päivä.
Harmaalla voidaan määrittää myös vaikutusvaltaista taustatoimijaa, joka toimii ”harmaana eminenssinä”. Toimijalla ei tällöin virallisesti ole valtaa. Hän voi operoida jopa salassa, mutta hänen vaikutusvaltansa on todellisuudessa kuitenkin ilmeinen.
Harmaa on läsnä myös ikääntymisestä puhuttaessa; ihminen harmaantuu. Tähänkin sekoittuu, halusimme tai emme, harmaan muita sisäänrakennettuja merkityksiä yhteiskunnassa, jossa nuoruus ja sen palvonta on monesti kaiken keskiössä.
Vaikka harmaa näin monesti on juuri tylsää, tavallista ja ei-toivottuakin, on se monesti myös määrittelyjen ulottumissa olevaa ja epäselvää, mystistä, jopa kiellettyä tai pahaa. – Yhteiskunta toimii sääntöjen varassa ja epäselvä on uhka, askel pois kontrollista.
* *
Ihmissilmä pystyy tutkimusten mukaan erottaan 32 harmaan eri sävyä. Kokemuksellisesti harmaa muuntunee lukemattomiin variaatioihin.
Harmaan alueen lumo. – Suurin osa elämän ilmiöistä tai asioista ei asetu selkeisiin kategorioihin, oli negatiivinen sitten positiivinen tai negatiivinen juttu. Ja kuten sanottua harmaakaan ei yleensä ole vain harmaa tietyssä mielessä.
Twilight zone ja tietyn epäselvyyden viehkous. Ilmaisun sananmukainen, teknisempi merkitys viittaa siihen syvyyteen, johon valo valtameren pinnasta laskien ulottuu. – Jos tämä ei ole runollisuudessaan viehättävää, ei ole mikään!
Twilight zonesta puhuttaessa voidaan tarkoittaa myös todellisuuden ja fantasian välissä sijaitsevaa mentaalista tilaa.
Twilight zonea on näin pidetty myös surreaalin alueena, jolla asiat ja ilmiöt, joissa ei lähtökohtaisesti vaikuttaisi olevan mitään järkeä, saavat yllättäviä merkityksiä.
Tätä eräänlaista harmaata aluetta on luonnehdittu myös transitionaaliseksi, muuntumisen ja siirtymän alueeksi. Se on iltahämärä, ei yö, eikä päivä, rajatila. Tila tietoisen ja tiedostamattoman välillä. – Kieli jos mikä on alue, jolla tällaiset rajatilan kokemukset ovat alati läsnä.
* *
Lapsuuteni ja nuoruuteni yhtenä olennaisena osatekijänä oli paneutuminen Aku Ankan taskukirjoihin. Jossain vaiheessa minulla oli ne kaikki. Isällä oli aina puutelista mukana, kun hän pistäytyi divarissa.
Muistan hämärästi, että jossain kertomuksessa Aku haaveili pääsevänsä mahdollisimman etelään ja visioi huojuvia palmuja ja rantaelämää.
Lopulta hän pääsikin mahdollisimman etelään, nimittäin etelänavalle. – Etelänapa eli maan eteläisin maantieteellinen piste sijaitsee Antarktiksen jäätasangolla.
Hanna Telakoski
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Miksi miehet eivät vaivaudu kirjoittamaan lapsille ja nuorille – vai eivätkö he enää osaa?
KOLUMNI | Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ovat järjestään naisia. Viimeisin miesvoittaja on vuodelta 2008, Matti Kuusela muistuttaa.
Kiertoilmaisujen sietämätön keveys ja tuska – kolumni pyhäinpäivälle
KOLUMNI | ”Minä en enää varsinaisesti pelkää kuolemaa, mutta kammoan jäähyväisiä. Pelkkä ajatus hyvästeistä elämäni ihmisille pakahduttaa sydämeni”, Maarit Saarelainen kirjoittaa.