Calpen hiekkarannan näkymiä. Kuvat: Saana Saarinen ja Kati Korhonen

Kuinka paljon ja millä tavoilla kirjoitusympäristö vaikuttaa luovaan kirjoittamiseen? Minkälaiset kirjoitusympäristöt innostavat ja tukevat luovuutta eniten? Onko ulkomailla parempi kirjoittaa kuin kotimaassa?

Kirjoittaminen mielletään usein yksilölliseksi ja sisäiseksi työksi, mutta harvoin se tapahtuu tyhjiössä. Huoneet, liike, valo, maisemat ja ympäröivän kulttuurin virikkeet asettavat ehtoja kulttuurisisältöjen luomiselle – joskus myös mahdollisuuksia. Kokemus kertoo, että kirjoitusympäristö ei ole vain tausta, vaan aktiivinen osa luovaa prosessia.

Kirjoitusympäristö ei siis ole yhdentekevä. Eri ihmiset reagoivat eri ympäristöihin vaihtelevasti, mutta joitakin yhdistäviä tekijöitä epäilemättä on. Niitä lähdin tutkailemaan omakohtaisesti sekä kyselemään myös kolmelta kollegalta. Heidän yksilöidyt vastauksensa löytyvät tämän artikkelin lopusta.

Jos pidät kirjoittamisesta, minkälaisessa ympäristössä sinä kirjoitat mieluiten? Oletko harkinnut joskus lähtemistä talvella kirjoitusretriitille, esimerkiksi Välimeren rannoille? Kirjoittamisesta kiinnostuneelle ympäristön merkitys herättää väistämättä kysymyksen siitä, missä kirjoittaminen sujuu parhaiten.

Luonto ja kauniit näkymät kohottavat mielialaa

Ensimmäisen romaaniyritelmäni kirjoitin 10-vuotiaana perheemme rakkaalla kesämökillä järvenrannalla luonnonrauhassa. Se oli innostavaa ja jännittävää, lopputuloksesta huolimatta, ja toimi hyvänä kirjoitusympäristönä vuosikymmeniä. Viime vuosina olen tullut yhä tietoisemmaksi siitä, miten suuri merkitys irtautumisella tutuista ympäristöistä on ollut kirjoittamiseeni.

Yhä useammin valitsen kirjoittamiseen aisteja hellivän ja mieltä virkistävän ympäristön. Mieluiten olen kirjoittanut luonnon ja meren äärellä. Turkoosi Välimeri ympäristöineen, rantoineen ja vuorineen on toistaiseksi vienyt voiton kirjoitusympäristönä. Sen dramatisoimilla auringonnousuilla sekä meren ylle nousevalla kuulla ja tähdillä on epäilemättä ollut vaikutusta ympäristönvaihdoksiini. Näkymien hurmaavuus on Välimeren äärellä kohottanut mielialaa niin, että kirjoittaminen on sujunut tavallista paremmin.

Uusi, sattumalta löytynyt Suomen talven kylmimmän ajan kirjoituspaikkani on täyttänyt monet sellaisetkin kirjoittamiseen liittyvät toiveeni, joita en ole aiemmin tiedostanut. Nyt ymmärrän yhä paremmin myös eläkeläisten kollektiivista joukkopakoa talvella Etelä-Espanjaan, Kanarian saarille ja muihin lämpimiin eteläisiin kohteisiin.

Ympäristön näkymillä ja tunnelmilla ja niiden herättämillä assosiaatioilla on ilmiselvä vaikutuksensa myös sisäisyyteen, joka saattaa hyvinkin muuntaa ne kirjoitetuiksi sanoiksi.

Kaipuu irtautumiseen kotiympyröistä

Ympäristö näyttää merkitsevän paljon myös niiden muiden kirjoittajien kokemuksissa, joiden kanssa olen aiheesta puhunut. Haastattelin tätä tekstiä varten muutamaa kirjailijakollegaa ja kyselin heidän kirjoitusolosuhteistaan ja toiveistaan ympäristön suhteen. Vastauksissa toistui yllättävän paljon keskenään samoja elementtejä, vaikka kirjoittamisen lajit vaihtelivat tietokirjallisuudesta kaunokirjalliseen fiktioon.

Rauha, hiljaisuus ja keskeytysten puuttuminen nousivat esiin kaikilla. Kirjoittaminen hyötyy tilasta, jossa ajatus saa kulkea ilman aikataulun painetta ja/tai ulkoisia häiriöitä. Luonnon läheisyys näyttäytyi tärkeänä erityisesti keskittymisen ja ajattelun selkeyden kannalta. Näkymä ulos, kävelyt tauoilla ja maiseman rauhoittava vaikutus auttoivat kollegoitani jäsentämään tekstiä ja palaamaan siihen uusin silmin.

Kirjoittamisen peruspaikka on useimmille koti, mutta vastauksissa toistui myös kaipuu irtautumiseen. Talvinen Espanja mainittiin useammin kuin kerran, erityisesti valon, lämmön ja levollisen rytmin takia. Vieras ympäristö voi olla inspiroiva, vaikka tärkeintä onkin tunne siitä, että kirjoittamiselle on tilaa ja lupa.

Luonnonrauhan etuja

Nuorena yksinolo mökillä inspiroi kirjoittamista, mutta iän karttuessa on ollut innostavaa kirjoittaa myös kollegojen kanssa. Kotimaasta löytyy monia kelvollisia kirjoituspaikkoja luonnosta, rantakahviloista, näköalapaikoilta ja miksei vaikka kirjastoista. Vain talven kylmyys ja pimeys Suomessa on rajoittanut kirjoittamisen iloani ja intoani. Kaipaan talvisin luonnon vihreyttä, monimuotoisuutta, lämpöä ja avoimia vesiä. Halajan myös mahdollisuutta kävellä pitkiä matkoja tarvitsematta joka askeleella pelätä liukastumista.

Suomalaisten suosimat etelän tutuimmat kohteet saattavat olla nykyisin jopa liiankin täyteen rakennettuja ja kansoitettuja. Pari vuotta sitten kiinnostuinkin aiemmin tuntemattomasta Espanjan rannikon talvipakopaikasta, Calpen kaupungista, erityisesti sen inspiroivien maisemien, rauhallisen sijainnin ja hyvien kävelyreittien perusteella. Myös alueen taiteelliset ilmentymät lisäsivät luovuuden kipinää. Sekin ilahdutti, että paikalliset ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia, mikä loi hyvää tunnelmaa.

Näkymät majoituspaikkani parvekkeelta Calpen Platja de la Fossa -rannalle sekä 900 metrin päässä sijaitsevalle Ifach-vuorelle.

Calpen noin 36 000 asukkaan kokoinen rannikkokaupunki sijaitsee Espanjan itärannikolla, Alicanten maakunnassa, lentokentältä pohjoiseen reilun tunnin ajomatkan päässä. Suomessa Calpe on vähemmän tunnettu matkakohde. Näköalat saivat minut ihastumaan Calpeen heti ensimmäisinä tunteina. Myös kolmeksi viikoksi hiekkarannan viereisestä talosta kollegani kanssa vuokraamamme asunto vaikutti valintaan, sillä siihen oli helppo ihastua.

Ifach-vuori inspiroi

Calpen kaupungissa on kaksi pitkää hiekkarantaa. Kaupungin vilkas keskusta sijaitsee rannan eteläisemmällä puolella. Kaupungin korkean keskuskukkulan laella on kiehtova, taidetta hohkaava vanhakaupunki.

Pohjoisempi hiekkarannan osa, jossa vuokraamamme asunto sijaitsi, Platja de la Fossa, on rauhallinen alue, jossa on mukavasti palveluja, mutta vähemmän liikennettä ja väkeä. Näköala huoneistosta rannalle ja vuorelle sai minut koukkuun alta aikayksikön. Kirjoittamispaikkanani se on ollut kokemuspiirissäni tähän asti melkeinpä ylivoimainen. Viihtymisen tunne ja vaikutus inspiroivuuteen ei aina selity järjellä, mutta joskus tunne riittää päättämään valinnoista.

Ifach-vuori kuvattuna sen alarinteiden luonnonpuistosta päin.

Näköala pohjoiseen Ifach-vuoren rinteeltä, noin 200 metrin korkeudesta.

Kahden eri suuntiin osoittavan pitkän hiekkarannan puolittaa niemi, jota hallitsee katseenvangitsijana vedestä nouseva 332 metriä korkea, 56 miljoonaa vanha Ifach-vuori. Loivine alarinteineen se muodostaa luonnonpuiston nimeltään Parc Natural del Penyal de Ifach.

Ifach-vuoren dramaattinen ilmestys on järeä kuin maasta kohonnut muinaisolento. Se ulottuu avomerelle päin lähes puolitoista kilometriä. Tuo vaikuttava taivaisiin kurkottava niemeke on valloittanut sisäisyydessäni jonkin uuden alueen. En usko aiemmin valinneeni kirjoitusalueekseni vuorta. Sen alarinteen luonnonpuistossa kirjoittaessani sanat tuntuivat soljuvan paperille kuin itsestään. Sen luokse kävellessäni mieli lähti omille teilleen kehittelemään seuraavaa romaaniaihetta.

Majapaikan viihtyisyys tukee kirjoittamista

Platja de la Fossa -rannan pohjoispäässä sijaitseva majoituspaikka täytti ja jopa ylitti kaikki toiveeni kirjoittamisympäristöstä. Näkymät merelle, rannalle ja Ifach-vuorelle sekä läheltä lähtevät luontopolut innoittivat luovuutta huomattavasti paremmin kuin lumi, jää, kylmyys ja liukastelu.

Ylimmässä kerroksessa sijaitsevan kahden kerroksen huoneiston rannan suuntaiset näköalaparvekkeet suorastaan kutsuivat kirjoittamaan. Meren turkoosi välke ja aaltojen kohina sekä virkisti että rauhoitti ajatustyötä. Huoneiston parvekkeelta oli inspiroivaa katsella rannalla käveleviä ja uivia ihmisiä, pyöräilijöitä sekä ihmisten kanssa kulkevia koiria, jotka myös selvästi nauttivat ympäristöstään.

Parveke kutsui luokseen heti varhain aamulla auringon noustessa merestä. Kaikki keltaisen ja oranssin sävyt virittävät tunnelman taianomaiseksi ja vaikuttavuudellaan herättävät yöunilta tehokkaammin kuin espresso. Rantaan asti ulottuva oranssin ja kullanvärinen auringonsilta vangitsi katseen. Turkoosinsinisen veden yllä toistuva värielämys veti puoleensa myös uimareita polskuttelemaan sulassa kullassa.

Auringonnousu vuokra-asunnon parvekkeelta kuvattuna. Joka päivä hieman erilainen ja joka kerran upea.

* *

Lumoavat maisemat vapauttavat kirjoittamista

Kivipenkit Ifachin luonnonpuistossa kirkkaaseen meriveteen päättyvällä jyrkänteellä on kuin luotu kirjoittamiseen. Uteliaat linnut kävivät välillä katsomassa, mitä raapustan. Kaikki polkua pitkin ohitseni kulkevat kävelijät tervehtivät, mikä Suomessa ei ole tavanomaista. Tervehtiminen toi yhteisöllistä tunnetta ja viritti kirjoittaessa hyvää mieltä.

Calpen alueella olen kirjoittanut välillä tietotekstiä, välillä kaunokirjallista, ja usein olen uppoutunut katsomaan ympäröiviä maisemia euforian ja inspiraation vallassa. Päivittäin olen kävellyt rannalla ja Ifachin alarinteillä, välillä vastakkaiseen suuntaan kohti pohjoista pitkin rantapolkua.

Kotimaassa kävelylenkkini talviaikaan jäisillä poluilla jäävät murto-osaan Calpen rannikoilla kävelemisestä. Siellä olen yllättänyt itseni usein hymyilemästä pelkästä ilosta nähdä aurinko ja kokea lämpö. Kotimaassa talvella kävellessäni yllätän itseni, jos saan kokoon yli varttitunnin lenkin.

Ifachin alarinteeltä etelän suunnassa näkyvä Calpen venesatama ja keskustan alue.

Rantabulevardi kirjoittamisen rytmittäjänä

Platja de la Fossan rantabulevardilla on sopiva valikoima ravintoloita, baareja, kauppoja ja kahviloita, joissa ei ainakaan talvikuukausina ollut tungosta. Niissä oman gastronomisen kulttuurinsa luovat herkulliset ruoat, joissa pääosaa näyttelevät tuoreet luonnontuotteet, paikalliset kalat ja äyriäiset, lukemattomat kasvikset ja hedelmät. Ravitseva, herkullinen ruoka on sujuvan aivotoiminnan edellytys, mikä on puolestaan kirjoittamisen kannalta olennaista. Hyvä ruoka voi kirvoittaa äänettömiä runollisia ylistyslauluja seudun antimille. Veikkaanpa, että tuoreista, terveellisistä ruoka-aineista koostuva espanjalainen ruokakulttuuri edesauttaa kirjoittamista. Joskus myös maukas viini voi tehdä samoin. Hyvässä seurassa maistuvaisen ja hyvinvointia lisäävän syömisen edut tuplaantuvat.

Eri puolilta Eurooppaa Calpeen saapuneiden ihmisten näkeminen rantabulevardeilla, sekä ja paikallisten asukkaiden luovat ideat ovat myös omiaan tukemaan kirjoittamista tarjoamalla uusia ajatus- ja toimintamalleja. Rannikkoseudun monet näköalapaikat ja historialliset kohteet puhuttelevat kirvoittaen ylistystä luonnon ja ihmisten kohtaamiselle.

Rantapolulta voi poiketa suosittuun ulkoilma-kahvila-ravintolaan, joka sijaitsee omalla pienellä niemellään.

Kirjoittamisten välillä teki hyvää kävellä rantabulevardeja pitkin kaupungin vilkkaaseen keskustaan. Matkan loppupäässä oli jännittävää käydä Suitopia-hotellin 29. kerroksen ulkobaarissa 110 metrin korkeudessa ihailemassa huimia näköaloja kauas merelle ja mantereelle. Sieltä Ifach näyttäytyy aivan toisen muotoisena kuin Platja de la Fossan rannalta. Alhaalla uimarannalla ihmiset näyttivät miniatyyrinukeilta. Kun näkee ympäristön yhtäkkiä eri näkökulmasta kuin aiemmin, syntyy jälleen uusia assosiaatioita ja ideoita kirjoittamisen hyödyksi.

Ifach-vuori Calpen keskustan puolelta, Suitopia-hotellin 29. kerroksen näköalabaarista kuvattuna.

Suitopian kattobaarista näkee hyvin myös vuoren maiseman jakajana sekä suolatasangon laguunin, jossa flamingot asustelevat.

Taidetta keskustan kukkulalla

Calpen keskustan kukkulan laella sijaitsevassa vanhassa kaupunginosassa kukoistavat kulttuuri ja monenlainen taide. Vanhojen värikkäiden talojen kirjavoimilla kujilla on muraaleja, hauskasti maalattuja ja koristeltuja taloja, veistoksia, kukkia ja kansantaidetta. Alue tuntuu ulos luodulta taidegallerialta. Melkein joka mutkan takaa löytyy jotakin kaunista, jännittävää ja yksilöllistä kuva- ja veistostaidetta. Talojen seinät toimivat kanvaaseina, joissa on kuvattu paikallisen kulttuurihistorian inspiroimia tapahtumia ja ilmiöitä.

Veistos Calpen vanhan kaupunginosan laella.

Kaupungin laen tuntumasta pääsee kiipeämään vielä korkeammalle näköalapaikalle, josta voi ihailla idässä siintävää rannikkoaluetta. Sillä viihtyvien kyyhkysten kujerruksen säestyksessä voi kokeilla myös, inspiroiko näköala kirjoittamista paikan päällä. Juu, kyllä inspiroi.

Matkimalla kyyhkysen ääntä sain paikalle kauniin kyyhkysystävän, jonka kanssa pulputtelimme paikallista lintuespanjaa tovin jakaen toistemme kanssa uusia aatoksia.

Muraalit ja muut vanhojen kujien taideteokset koristavat Calpen keskustaa. Niistäkin saa alitajunta virikkeitä kirjoittamiseen.

Espanjalaiset portaat maan lipun väreissä tuovat värikkyyttä porraskujaan.

Flamingot ovat kiinnostavia myös talojen koristeluissa.

Platja de la Fossan rannalta päin otettu kuva nousevasta täysikuusta Morairan kaupungin yllä. Kuu on sama kuin Rooman vallan aikana, mutta maailma hyvinkin eri.

Jo muinaiset roomalaiset asettuivat Calpeen

Ajatus kirjoittamisesta osana vuosituhantista inhimillistä sanallisen ilmaisun jatkumoa konkretisoituu Calpessa erityisesti. Matkalla Calpen keskustaan ja sieltä pois voi pysähtyä ihastelemaan vanhaa Rooman-aikaista arkeologista nähtävyyttä. Jo Rooman vallan aikaan, 200 vuotta eea noin vuoteen 400 asti Calpen rannikolla käytiin kauppaa ja rakennettiin taloja rantadyyneille.

Rantareitin varrella meressä sijaitsevat suuret hiekkakiveen louhitut altaat tunnetaan yleisesti ”maurien kuningattaren kylpylöinä”. Tutkijat arvelevat, että rannikkokallioon louhittuja altaita käytettiin aikoinaan myös elävien ruokakalojen säilyttämiseen.

Paluumatka takaisin Platja de la Fossalle kannattaa kulkea mantereen puoleista autotien laitaa kävelytiellä, Las Salinas de Calpen eli Calpen suolatasangon kautta. Järven kokoinen rannikkoallas on näkemisen arvoinen luonnon muovaama entinen laguuni. Kun laguunin yhteys mereen vuosisatojen aikana umpeutui, silloiset asukkaat pääsivät käyttämään allasta kuivuneen meriveden jättämän suolan keräämiseen. Suolaa saatiin sekä omiksi tarpeiksi että myytäväksi muualle.

Rannikkoaltaassa asustaa nykyisin luonnonvarainen flamingoyhdyskunta, jollaiset ovat Euroopassa harvinaisia. Laguuni on kuin vapaa lintueläintarha, jossa asustaa myös muita vesilintuja, kuten harmaahaikaroita, erilaisia lokkilajeja, merimetsoja ja Suomessa erittäin harvinaisia pitkäjalkoja.

Calpen suolatasangon laguunissa asuu Euroopassa harvinainen flamingoyhdyskunta. Sekin innosti tämän artikkelin kirjoittamiseen.

Voiko vuori kannustaa kirjoittamaan?

Kun vieressä nousee satojen metrien korkeuteen jylhä Ifach, ei kannata luistaa kirjoittamisesta. Sen voi kuvitella sanovan: ”Kirjoita! Se on tärkeä tapa luoda ajatustenvaihtoa, tiedostaa omaa sisäisyyttä, tutkailla ihmiskuntaa ja ympäristöä sekä siirtää tietoa ja ajatuksia tuleville sukupolville. Ja muista kertoa myös minusta. Rinteilleni mahtuu uusia ystäviä.”

Mieluisin kävelykohde kirjoitusaikana oli juuri Ifach ympäristöineen. Sen luokse askeleeni veivät minua päivittäin. Ties kuinka monet sukupolvet ovat muinaisina aikoina ylistäneet kivitauluilla ja pergamenteilla vuoren rinteiden muusaa samankaltaisen innoituksen vallassa.

Ifachin alarinteillä on pensaita, matalia puita ja polkuja, jotka ovat paikoin jyrkähköjä, mutta alempana helposti kuljettavia. Parinkymmenen metrin korkeudella kulkevilla rantapoluilla on penkkejä, joilla istuen voi ihailla merta, Calpen rantaa ja itse vuorta, ja vaikka kirjoittaa. Paperi ja kynä kulkevat helposti mukana. On kuin istuisi vuoren sylissä saaden kirjoittamiseen inspiraatiota ympäröivästä, alati välkehtivästä merestä, kasveja rönsyävästä kellanruskeasta maasta ja taivaasta, joka sytyttää öisin kaukaiset, tutunnäköiset valonsa pimeyteen.

Läpikuultavan turkoosi Välimeri tarjoaa monia harrastusmahdollisuuksia.

Ylhäältä katsottuna vuoren alarinteellä näkyy arkeologinen alue, keskiaikaisen Pobla d’Ifac -kaupungin rauniot ajan hiomine puolustusmuureineen, taloineen, kirkkoineen ja varastorakennuksineen. Vuorella on myös vanhempia merkkejä asutuksesta, kuten iberialainen asutuskeskus 3. ja 4. vuosisadalta eaa.

Ympäristö tarjoaa liikkumavaraa sisäisyydelle

Ehkä kirjoittajan paratiisi ei lopulta ole tietty paikka kartalla, vaan tilanne, jossa ympäristön elementit alkavat kannustaa tuottamaan inspiraatiota sanoiksi. Toiselle elementti on keittiönpöytä, toiselle junan jyske, kolmannelle Ifachin suojaama ranta ja meren toistuva rytmi tai lauma jännän näköisiä vaaleanpunaisia lintuja. Calpe on yksi esimerkki paikasta, jossa maisema antaa luvan pysähtyä, monta kertaa. Kun ulkoinen tila avartuu, myös sisäinen tila saa liikkumavaraa, ja sanat löytävät tiensä paperille.

Rantakävely virkistää. Taustalla Ifach-vuori.

Huoneisto lempinimeltään ”Täysosuma”

Calpesta pohjoiseen kulkee rantaa myötäilevä kilometrien pituinen rakennettu rantapolku, jonka tarjoamat merimaisemat houkuttelevat jatkamaan aina vain pidemmälle. Liikunta ylös ja alas luontopoluilla oli hyvää vastapainoa tietokoneen äärellä kirjoittamiselle, tarjoten joka mutkan takaa uusia maisemia ja uusia ideoita sekä parempaa verenkiertoa kirjoittajalle.

Työhuoneesta talon 8. kerroksessa. Kuka tietää, mitä kaikkia ideoita tämä näkymä on huoneistossa kirjoittaneiden mielessä herättänyt.

Iltapalan aikaan olohuoneelta parvekkeelle päin. Ruokaa ja maiseman tarjoamaa silmänruokaa.

Onnellista kävelyä rantapolulla, taustalla Ifach.

Jos aiheestani ”ympäristön vaikutus kirjoittamiseen” haluaa tehdä jonkin kiteytetyn johtopäätöksen, on se mielestäni seuraava: Ihmisen luova mieli, kyky luoda kirjallisesti mielen sisältöjä, saa ”ravintoa” kaikesta ympäröivästä. Käytäntö opettaa, vaikuttaako ympäristö omaan kirjalliseen tuotantoon ja jos, niin millä tavoin. Kokeilemalla erilaisia ympäristöjä kirjoitettaessa saanee käsitystä siitä, minkälaisissa ympäristöissä kirjoittaminen luontuu parhaiten ja miten se vaikuttaa lopputulokseen. Se selviää vain kokeilemalla.

Saana Saarinen, teksti
Kuvat Saana Saarinen ja Kati Korhonen

* *

Kolmen kirjoittajan kokemuksia

Näin kertoivat kolme kollegaani, joilta kysyin ympäristön vaikutuksia heidän kirjoittamiseensa.

Kati

1. Mitä kirjoitat?

Kirjoitan tieteellisiä tutkimusartikkeleita, jotka vaativat keskittymistä ja luovaa ajattelua.

2. Missä pääsääntöisesti kirjoitat?

Kirjoitan useimmiten työhuoneessa, mutta parhaiten pystyn keskittymään rauhallisissa ja hiljaisissa muissa ympäristöissä, kuten kirjastoissa ja Helsingin Musiikkitalossa.

3. Missä kirjoitat mieluiten?

Kirjoitan mieluiten paikassa, jossa on levollinen tunnelma ja jossa on hiljaista ja näkymä ulos luontoon. Haluaisin kirjoittaa luonnonläheisessä työtilassa, jossa mieli lepää ja ajatus kulkee vapaasti.

4. Millä tavoin kirjoitusympäristö vaikuttaa kirjoittamiseesi?

Luonnonläheinen ympäristö rauhoittaa ja selkeyttää ajattelua, mikä parantaa tekstin rakennetta ja syventää tieteellisiä oivalluksia. Lisäksi iltapäivätauoilla kävelyt kauniissa maisemissa virkistävät mieltä ja lisäävät luovuutta sekä auttavat näkemään tekstin uudesta näkökulmasta. Tauko ulkona palauttaa keskittymiskyvyn ja ehkäisee henkistä väsymistä, jolloin kirjoittaminen pysyy tuoreena ja selkeänä.

5. Mikä on tähän asti ollut mieluisin kirjoittamispaikka?

Mieluisia kirjoittamispaikkoja ovat olleet ne, joissa on ergonomisesti hyvä paikka kirjoittaa ja samalla näkee kauniita maisemia. Esimerkiksi talviaikaan Espanjan Calpessa sijaitseva työhuone, josta on näkymä suoraan vuorelle.

Raili

1. Mitä kirjoitat?

Kaunokirjallista: fantasiaa ja jännitystä.

2. Missä pääsääntöisesti kirjoitat?

Kotona läppäri sylissä, koira vieressä.

3. Missä kirjoitat mieluiten?

Kotona kerrostaloasunnossa, makuuhuoneessa sängyn päällä, tai työpöydän ääressä. Ulkona omalla pihalla omenapuun alla kesän lämmössä (kun vielä asuin omakotitalossa).

4. Millä tavoin kirjoitusympäristö vaikuttaa kirjoittamiseesi?

Vieras ympäristö voi olla innostava, hiljaisuus ja rauha luksusta, mutta keskittymiskykyni on erinomainen, ja uppoudun tekemiseeni melkein millaisissa oloissa tahansa.

5. Mikä on tähän asti ollut mieluisin kirjoittamispaikka?

Kyllä kirjoittaminen kotioloissa onnistuu parhaiten, mutta aikoinaan kirjoittelin kahvilassa, mikä sekin oli hyvin inspiroivaa. Olisihan se mahtavaa kirjoittaa jossakin meren äärellä lämpimässä tai vaikka metsän siimeksessä.

Nina

1. Mitä kirjoitat?

Kaunokirjallista tekstiä.

2. Missä pääsääntöisesti kirjoitat?

Kotona pääsääntöisesti, keittiön pöydän ääressä tai junamatkoilla (on oikein hyvä ympäristö kirjoittamiseen).

3. Mikä on tähän asti ollut mieluisin kirjoittamispaikka?

Koti, ja Espanja talvikaudella − ihan bueno!

4. Missä ja minkälaisessa ympäristössä kirjoittaminen on onnistunut parhaimmin?

Rauhallisessa ympäristössä ja toisen kirjoittajan kanssa samassa tilassa. Talvella mieluiten lämpimässä ja rauhallisessa ympäristössä. Luonto lähellä.

5. Millä tavoin kirjoitusympäristö vaikuttaa kirjoittamiseesi?

Kyllä se vaikuttaa. Pitää välttää keskeytyksiä eli puhelimet ja äänet pois. Eikä saa olla aikataulutettua menoa kirjoittamispäivänä eli kellovapaa tila. Rentouttavaa klassista musiikkia taustalle.

6. Millä tavoin kirjoitusympäristö näkyy teksteissäsi?

En osaa sanoa − oikeasti. Mutta kun tietyt elementit ovat kohdallaan, tekstiä syntyy helpommin. Kun on hiukan tylsä ympäristö, tulee tarvetta täyttää tylsyys vaikkapa mielikuvituksella.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua