Kuva: Murray Close / A24films
KOLUMNI | Jos Civil War -elokuva saa jotain ajattelemaan, niin maailmanloppuelokuvia, draamoja kuvitellusta ydinsodasta. Niille oli kylmän sodan aikoina kysyntää.
Amerikkalaiset ja brittiläiset tv-yhtiöt tekivät Seuraava päivä -elokuvan (1983) kaltaisia ydintuhon jälkeisellä yhteiskunnan romahduksella hekumoineita elokuvia.
Monia näistä elokuvista tehtiin tarkoitushakuisesti, vaikuttamaan ihmisiin ja päättäjiin ydinasevarustelun hillitsemiseksi. Ne olivat elokuviksi muotoiltuja varoituksia, joilla ihmisiä yritetään estää toimimasta niin tyhmästi, että kaikki loppuisi. Dystooppisilla tulevaisuuden uhkakuvilla on järkevä funktio, auttaa käsittelemään pelkoja.
* *
Yhteiskunnan romahtamisesta kertoneista dystooppisista elokuvista karmeimpiin kuuluu John Hillcoatin ohjaama Cormac McCarthy -filmatisointi Tie (2009). Sekään ei tarjoa syytä maapalloa kohdanneelle katastrofille, kuten ei Alex Garlandin Civil War -elokuvakaan (2024) sisällissodallensa.
Selittämättömyys voimistaa elokuvien outoa kiehtovuutta, joskin myös ahdistavuutta. Kirjailija ja ohjaaja Alex Garland on osannut olla aavemaisen tarkasti kiinni jossain zeitgeistiksi tai ajan hengeksi kutsuttavassa, joskus jopa ennenaikaisesti.
* *
Garland käsikirjoitti Kazuo Ishiguron Never Let Me Go -romaanista ohjaaja Mark Romanekille samannimisen surumielisen elokuvan Ole luonani aina (2011). Elokuva kosketteli tieteen väärinkäytöksiä ihmisten kasvatuksessa yläluokan varaosiksi. Elokuvan voi nähdä sivunneen elinkauppaa ennen kuin siitä alettiin puhua laajemmin.
Garland kirjoitti auki tuntemuksiaan tekoälystä kymmenen vuoden takaiseen elokuvaansa Ex Machina (2014). Danny Boylen ohjaamassa ja Garlandin käsikirjoittamassa kauhuelokuvassa 28 päivää myöhemmin (2002) maalailtiin post-apokalyptisia näkyjä pandemiaksi repeävästä taudista, joka levitessään uhkaa autioittaa koko planeetan. Elokuva tuli teattereihin juuri ennen havaintoja SARS-viruksesta.
Lue Antti Selkokarin arvio Civil War -elokuvasta täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Rakkautta ja kuolemaa juhlitaan yksin ja yhdessä – arviossa Kahden auringonlaskun välissä
ELOKUVA | Islantilaisen Rúnar Rúnarsson elokuva Kahden auringonlaskun välissä
kertoo kauniisti ja hellästi vakavista asioista.
Mustan kissan road-movie-seikkailu halki tulvivan maailman on kaunis ja salaa filosofinen – arviossa Flow
ELOKUVA | Oscar-palkittu latvialaisanimaatio vei kissanhännän hujauksella Baltian elokuvan maailmankartalle.
Sahti virtaa vauhdikkaasti Sysmässä – arviossa Teemu Nikin ensi-iltaelokuva 100 litraa sahtia
ELOKUVA | Ohjaaja-käsikirjoittaja Teemu Nikin oivallus on ollut tehdä perinteisten kesäteatterinäytelmien koomisista miespäähenkilöistä naisia.
Pappi, joka uskalsi uhmata natsidiktatuuria sen voiman päivinä – arviossa ensi-iltaelokuva Bonhoeffer
ELOKUVA | 80 vuotta sitten kuolleen saksalaisteologin elämä pitkänä sekaisena takaumana nostaa esiin unohdetun merkkihenkilön.