Duo Pauliina & Sara hurmaa Sirkus Finlandian syksyn viimeisissä näytöksissä

Duo Pauliina Koskinen ja Sara Myöhänen. Kuva: Miikka Varila

On kauden viimeisen paikkakunnan ensimmäinen näytös. Istun lähes täydessä teltassa Käpylän urheilupuistossa Helsingissä. Teltan ulkopuolella syksy tekee viimein tuloaan, sataa vettä, silmälasieni linssiin on pudonnut pisara. Valomiehet kiipeävät torneihinsa, orkesteri ryhtyy soittamaan, valot himmenevät, näytös alkaa.

Sirkus Finlandia on kiertänyt Suomea huhtikuusta lähtien 80 paikkakunnalla. Se aloitti toimintansa keväällä 1976 ja on nyt jo 48-vuotias. Omistajana on alusta lähtien ollut Jernströmin perhe.

Sirkus-termi juontaa juurensa kreikan kielen kirkos ja latinan kielen circus sanoista. Antiikin Roomassa Circus Maximuksen areenalla järjestettiin kilpa-ajoja hevosvaunuilla sekä gladiaattoritaisteluja. Varsinaisen sirkuksen keksijänä pidetään kuitenkin englantilaista ratsuväen vääpeliä Philip Astleya (1742–1814), joka järjesti Lontoossa ratsastusnäytöksiä. Näytösten väliin hän palkkasi esiintyjiä viihdyttämään yleisöä. Astleyn sirkuksen ensi-ilta pidettiin vuonna 1768.

* *

Sirkus Finlandian estradille laukkaa nyt ensimmäisenä Vikellys-hevonen bulgarialaisen ratsastajansa Sofia Ignatovan kanssa. Esiintyjäkaarti on muutenkin hyvin kansainvälinen. On nuorallatanssija ja jonglööri Espanjasta, miekannielijä Englannista, kuolemanpyörä-numero Argentiinasta, palloakrobatiaa Meksikosta, polkupyörä-numero Ukrainasta sekä klovni Ranskasta.

Ranskalainen oli sekin sirkusseurue, joka ensimmäisen kerran taitoratsastajineen vieraili Turussa kesällä 1802. Kaksi vuotta myöhemmiin Suomeen saapui ensimmäinen sirkusnorsu, jota ihmeteltiin Porvoossa. Myös Sirkus Finlandiassa esiintyi aikoinaan Vanni-niminen norsu. Se saapui Saksasta vuonna 1981 yhdessä Bulin kanssa, joka menehtyi pian Suomeen saapumisensa jälkeen. Vanni esiintyi kolme vuotta, kunnes se myytiin Zoolandiaan Lietoon ja sieltä Ukrainan eläintarhaan vuonna 2005. Vanni kuoli jo seuraavana vuonna 33-vuotiaana hammastulehduksesta lähteneisiin komplikaatioihin.

Sirkusnorsut kiellettiin Suomessa vuonna 1986. Muutenkin eläinten käyttö sirkusesityksissä on vähentynyt vuosi vuodelta. Viime vuonna astui myös voimaan eläinten hyvinvointilaki, jonka mukaan sirkuksessa voi esiintyä vain esimerkiksi koira, kissa, vuohi, sika, hevonen, aasi, rotta, hiiri, marsu, kani, gerbiili, kana, kalkkuna, hanhi, ankka, kyyhky, papukaija sekä selkärangattomia eläimiä. Sirkus Finlandian tämän vuoden näytöksessä ei esiinny muita eläimiä kuin hevonen, sekin vain yhden kerran.

* *

Kehollinen taide elää hetkessä ja liikkeessä. Kuva: Miikka Varila

Näytöksen puolen välin paikkeilla estradille saapuu duo Pauliina Koskinen ja Sara Myöhänen. He esittävät teltan katosta roikkuvien remmien varassa straps-ilma-akrobatiaa, johon on yhdistetty tanssia ja rullaluistelua. Molemmat ovat valmistuneet vuonna 2023 Sasakista (Salpauksen sirkusartistikoulutus Lahdessa). Lisäksi molempien taustalta löytyy sekä liikunnallisuutta että taiteellisuutta. Esimerkiksi Pauliina on ennen sirkuskoulua harrastanut taitoluistelua viisitoista vuotta, mikä näkyy näytöksessä upealla tavalla.

Sirkus Finlandiaan he päätyivät, kun sirkuksen johtaja Carl (Calle) Jernström Junior saapui sirkuskoululle katsomaan kyseisen vuosikurssin päättötöitä ja kiinnostui Pauliinan ja tämän parin esityksestä. Kun Pauliinan alkuperäinen pari ei päässyt mukaan sirkuskiertueelle, hiottiin numero Saran kanssa lopulliseen muotoonsa.

Heidän esityksenä vetää minut sanattomaksi. Se on kuin kehollista runoa, jonka tunnelmaa voimistavat kroatialaisen Magazin-yhtyeen kappaleet, etenkin Hrvatska Rapsodija -niminen laulu. Se osuu jonnekin tiedostamattomaan, jonka olemassaolo aukeaa vasta, kun sen kokee. Jokin minussa liikuttuu, jokin liikahtaa eri asentoon. Tunne on voimakas. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä esityksen kauneudesta. Esityksen päätyttyä en älyä edes taputtaa, niin lumoutunut olen. Tunnelma, äänet, liike, värit, ne jäävät soimaan mieleeni pitkäksi aikaa. Ihmiskeho taiteen tekemisen välineenä, miten kiehtova se voikaan olla yhdistettynä slaavilaisiin säveliin.

* *

Straps-ilma-akrobatiaa slaavilaisin sävelin. Kuva: Miikka Varila

Esitys saa minut pohtimaan, mitä kaikkea taide on tai voi olla. Suomessahan myös sirkustaide tunnustettiin taidemuodoksi 2000-luvun taitteessa. Minulle Pauliinan ja Saran akrobatia on ehdottomasti taidetta.

Taide liittyy usein jollakin tavalla kauneuteen, taide voi olla kaunista tai ruman kaunista. Se koskettaa tunteita. Tai sen tulisi koskettaa. Se kai on taiteen tarkoitus. Koskettaa. Liikuttaa. Paljastaa. Laittaa ajattelemaan. Mutta kertovatko taiteen äärellä koetut tunteet kuitenkin enemmän meistä itsestämme kuin itse teoksesta?

Kehollinen taide elää hetkessä ja liikkeessä. Sitä ei voi koskaan toistaa täysin samanlaisena, sillä jokainen esitys on hieman erilainen. Se on sanatonta kieltä, jossa keho toimii poeettisena instrumenttina, kommunikaation välineenä. Kehon, liikkeen, tilan, valon, äänen ja tunnelman avulla voi luoda yhteyden katsojiin, eräänlaisen luovan läsnäolon tunteen, jota on vaikea selittää. Ja kun esitys on ohi, siitä ei jää jäljelle muuta kuin kokemus, muisto. Valokuva tai video ei koskaan tallenna tunnelmaa samalla tavalla mitä se esityksen hetkellä oli.

Kati-Annika Ansas

Sirkus Finlandia Helsingissä Käpylän urheilupuistossa 27.10.2024 asti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua