Barokkimusisointia Kaikki elämän aamut -elokuvassa. Kuva: Luc Roux / Corbis Sygma
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui, Antti Selkokari kysyy kolumnissaan.
Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Barokki on eräänlaisen tietosanakirjamääritelmän mukaan taidesuuntaus, jota määritti suurellisuus. Mahtipontisuutta ja koristeellisuutta käytettiin luomaan draamaa ja jännitettä maallisen ja kirkollisen vallan ilmaisukeinona kuvataiteissa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja musiikissa.
Vaikutuksen tekemisen historiallista taustaa selittää vain osittain uskonto. Kyse oli taiteen käyttämisestä katolisen kirkon vastauskonpuhdistuksen propagandavälineenä.
* *
Tämä ei tarkoita, että kaikki barokin aikaan sävelletty musiikki olisi jotenkin uskonnon ”saastuttamaa”. Uskonnollisia vaikutteita voi oikein pikkutarkasti etsiessään löytää bluesista, rockmusiikista, kantrista ja lähes mistä tahansa. Musiikkia pitäisi voida kuunnella musiikkina sinänsä ilman siihen itse heijastettuja mielipiteitä.
Tietenkin ymmärrän, miksi on vanhempia, jotka eivät tahdo lastensa joutuvan minkäänlaisiin tekemisiin uskonnon kanssa. Uskonnon pitäminen pelkästään kristinuskona ja sen oletettua ydinsäteilyn tavoin saastuttavaa vaikutusta kavahtaminen on kylläkin yhdenlaista fundamentalismia.
* *
Barokkimusiikki on 1600-luvulta noin 1700-luvun puoliväliin länsimaista klassista musiikkia hallinnut tyyli. Se, että barokkimusiikin aikakaudella iso osa musiikista oli jotenkin sidoksissa kirkkoon tai muihin uskonnollisiin instituutioihin, johtuu ennen kaikkea siitä, että ne olivat varakkaimpia musiikin tilaajia eli maksajia.
Tunnetuinta ja yhä kuunnelluinta barokkimusiikkia ovat muun muassa Johann Sebastian Bachin, G. F. Händelin ja Marin Marais’n sävellykset. Niitä kaikkia on mahdollista kuunnella ilman uskonnollisia ajatuksia tai tarkoitusperiä, vain musiikin kauneuden tähden.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.