Barokkimusisointia Kaikki elämän aamut -elokuvassa. Kuva: Luc Roux / Corbis Sygma
KOLUMNI | Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui, Antti Selkokari kysyy kolumnissaan.
Kun pitkin syksyä mediassa, kouluissa ja kodeissa melskattiin ”barokkimusiikin kieltämisestä”, kuinkahan moni tarkkaan ottaen edes tiesi, mistä puhui?
Barokki on eräänlaisen tietosanakirjamääritelmän mukaan taidesuuntaus, jota määritti suurellisuus. Mahtipontisuutta ja koristeellisuutta käytettiin luomaan draamaa ja jännitettä maallisen ja kirkollisen vallan ilmaisukeinona kuvataiteissa, arkkitehtuurissa, kirjallisuudessa ja musiikissa.
Vaikutuksen tekemisen historiallista taustaa selittää vain osittain uskonto. Kyse oli taiteen käyttämisestä katolisen kirkon vastauskonpuhdistuksen propagandavälineenä.
* *
Tämä ei tarkoita, että kaikki barokin aikaan sävelletty musiikki olisi jotenkin uskonnon ”saastuttamaa”. Uskonnollisia vaikutteita voi oikein pikkutarkasti etsiessään löytää bluesista, rockmusiikista, kantrista ja lähes mistä tahansa. Musiikkia pitäisi voida kuunnella musiikkina sinänsä ilman siihen itse heijastettuja mielipiteitä.
Tietenkin ymmärrän, miksi on vanhempia, jotka eivät tahdo lastensa joutuvan minkäänlaisiin tekemisiin uskonnon kanssa. Uskonnon pitäminen pelkästään kristinuskona ja sen oletettua ydinsäteilyn tavoin saastuttavaa vaikutusta kavahtaminen on kylläkin yhdenlaista fundamentalismia.
* *
Barokkimusiikki on 1600-luvulta noin 1700-luvun puoliväliin länsimaista klassista musiikkia hallinnut tyyli. Se, että barokkimusiikin aikakaudella iso osa musiikista oli jotenkin sidoksissa kirkkoon tai muihin uskonnollisiin instituutioihin, johtuu ennen kaikkea siitä, että ne olivat varakkaimpia musiikin tilaajia eli maksajia.
Tunnetuinta ja yhä kuunnelluinta barokkimusiikkia ovat muun muassa Johann Sebastian Bachin, G. F. Händelin ja Marin Marais’n sävellykset. Niitä kaikkia on mahdollista kuunnella ilman uskonnollisia ajatuksia tai tarkoitusperiä, vain musiikin kauneuden tähden.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirja kerrallaan kohti jalkapalloyhteiskuntaa
KOLUMNI | Olli Sotamaa arvioi uuden sarjakauden kynnyksellä suomalaisen jalkapallokulttuurin kypsyyttä ja jakaa vinkkinsä parhaista suomenkielisistä jalkapallokirjoista.
Teatteri on leikkiä ja totta – Leea Klemola naurattaa ja viihdyttää vakavilla ja kipeillä asioilla
ESSEE | Ulla-Maija Svärd kirjoittaa Leea Klemolan näytelmien herättämistä ajatuksista ja siitä, ettei teatteritaiteen tarkoitus oli pitää arkea loitolla vaan tuoda siihen sisältöä.
Pyhän pihlajan varjot runoudessa – karjalaisen kulttuurin jättämät jäljet suomalaiseen lyriikkaan
RUNOUS | Karjalan kielen ja kulttuurin kaiut näkyvät suomenkielisessä modernissa ja nykyrunoudessa. Kieli on kulttuurin ytimessä, se heijastelee ajattelun universumia, ja siksi juuri lyriikka on mitä parhain näkymä karjalaisuuteen.
M.A. Castrénin wau: Suomen kielen aikakausi tieteen kielenä saattaa jäädä reilun sadan vuoden mittaiseksi
KOLUMNI | Autonomian ajan kielentutkijat työskentelivät itseään säästämättä kohottaakseen suomen laaja-alaisten sivistyskielten joukkoon.