Kuvat: Otava / Jonne Räsänen
KIRJAT | Pohjois-Portugalissa asuva kirjailija Anu Patrakka jatkaa tarinointiaan rikoksia ratkovan poliisin Nelson Monteiron seurassa.
”Fadojen intohimoa ja baarien hälinää voisi lukijalle tarjoilla kunnon annokset, kun kerran on sille tielle lähdetty.”
ARVOSTELU
Anu Patrakka: Ihailija
- Otava, 2025.
- 281 sivua.
Jo yli kymmenen vuoden ajan Pohjois-Portugalissa asunut kirjailija Anu Patrakka jatkaa tarinointiaan rikoksia ratkovan poliisin Nelson Monteiron seurassa. Aiempien Rui Santos -dekkarien tilalle tulleet Monteiro-sarjan teokset Arvoton (Otava, 2023) ja Kiusaaja (Otava, 2024) saivat jatkokseen teoksen Ihailija (Otava, 2025).
Kirjailija on kertonut hylänneensä Rui Santosin, koska halusi tilalle entistä rosoisemman tyypin. Nelson Monteiro on avioliitostaan eronnut ja työpaikkaa vaihtanut poliisi, joka ei ratko rikoksia vain sormiaan napsauttamalla, mutta tarttuu töihin jopa lomallaan.
Monteiro on entinen lissabonilainen huumepoliisi, joka on muuttanut sairastelevaa isäänsä lähemmäksi Porton poliisin henkirikososaston pomoksi. Parin vuoden takainen Arvoton lähti tuosta tilanteesta. Nyt julkaistussa Ihailijassa Monteiro lomailee entisillä työkulmillaan Lissabonissa.
Lomailu suomalaisen ystävättären Emilia Karivaaran seurassa jää puolittaiseksi, kun oudot kuolemat vievät komisarion mennessään. Tapahtumat eivät jätä Monteiroa rauhaan, koska hänellä on mielessään muistoja ja hienoista hajua tilanteista. Hän järjestää itselleen aikaa selvittääkseen fado-muusikoiden ympärillä tapahtuvia outoja asioita.
* *
Lissabonia tuntevat lukijat ehkä nauttivat kaupungin katujen ja muiden kohteiden mainitsemisesta, mutta kannattaako pelkästään heitä varten kirjoittaa dekkarisarjoja? Moni suomalainen on käynyt Lissabonissa, mutta tuskin kaikki ovat painaneet mieleensä eri kohteiden osoitteita.
Kun tekstiin lisäksi heitellään portugalinkielisiä sanoja ja lausahduksia niitä liiemmin suomentamatta, putoaa ummikon mielenkiinto helposti heikoksi. Heitot ennemminkin häiritsevät kuin elävöittävät kerrontaa.
Fadojen intohimoa ja baarien hälinää voisi lukijalle tarjoilla kunnon annokset, kun kerran on sille tielle lähdetty. Kulttuuriin sukeltaminen on eri asia kuin yksittäisten portugalilaisten sanojen ripottelu tekstiin.
Patrakan suomen kieli on virheetöntä ja asiallista, mutta samalla turhan hengetöntä. Koukuttava imu valitettavasti uupuu. Tasapaksuudesta johtuen olennaista ei erota helposti epäolennaisista rönsyistä. Dramaattisiakin tilanteita todetaan vailla mukaan tempaavaa vetoa, esimerkkinä vaikkapa lopun traaginen ratkaisu.
Aila-Liisa Laurila
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eläköön kritiikki! Arviossa Maaria Ylikankaan Kritiikistä-teos
KIRJAT | Kritiikin parissa monella kulmalla työskennellyt Maaria Ylikangas käsittelee esikoiskirjassaan kritiikkiä ja kriitikoita laaja-alaisesti, hauskasti ja purevasti.
Henni Kitin romaanissa puolisukulaiset pohtivat taidetta, kosmosta ja munien hautomista – arviossa Majakka (työnimi)
KIRJAT | Henni Kitin Majakka (työnimi) on tarkkanäköinen ja monisyinen teos yrityksistä ymmärtää maailmaa.
On kiva tietää – arviossa Elise Pihlajaniemen tietokirja Linnaelämää keskiajan Suomessa
KIRJAT | Hyvin kirjoitettu tietokirja todistaa, että tutkittuihin lähteisiin nojaava teksti ei ole tuoppi tervaa täynnänsä.
Onko normaalia, että parivuotias huijaa pelissä? Hanna Lammen tietokirja tukee vanhemmuutta ja etsii vastauksia kiperiin kysymyksiin
KIRJAT | Psykoterapeutti ja väitöskirjatutkija Hanna Lampi keräsi sosiaalisessa mediassa kysymyksiä lapsiperheiltä ja etsi niihin vastauksia.