Kuva: Janne Kulosaari

Bussimatkalla Valkeakoskelle mietin, miten saan unohdettua alkuperäisen Häräntappoase–televisiosarjan näyttelijät, jotka tekivät minuun aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen.

Huoleni osoittautui turhaksi. Pelkästään Valkeakosken kaupunginteatterin kaunis rakennus suuntaa ajatukset uuteen ja toisaalta myös ihanasti vanhaan. Henkilökunta on ystävällistä ja ilahdun myös ilmaisesta, paperisesta käsiohjelmasta, jossa on mainittu koko työryhmä sekä myös näytelmässä esitettävät kappaleet.

* *

Häräntappoase-näytelmä alkaa hyvin. Opettaja ohjeistaa yleisön laulamaan Suvivirttä koulun kevätjuhlassa ja sanat heijastetaan ajan tavan mukaisesti piirtoheittimeltä. Tarina etenee kirjaa kunnioittaen ja sitä ei ole onneksi modernisoitu.

Heino Pekkarisen ja Maria Viitalan ajanmukainen lavastus on huippuluokkaa. Näyttämökuvat vaihtuvat sukkelaan ja lavalla nähdään esimerkiksi sauna ja erityisen kekseliäästi toteutettu leirinuotio.

”Mä en pelkää kuin että kaljat loppuu.”

Näytelmän laulullisesti ylivoimainen tähti on Kerttua esittävä Senni Raappana. Hänen tulkintansa ikivanhoista hiteistä, Juicesta ja Epuista, käyvät suoraan sydämeen. Rasmus Koskinen tekee Rutasena upean roolin ja laulaa Dingoa todella taitavasti.

Myös muissa nuorissa on paljon lahjakkuutta ja ihanaa elämänenergiaa. He eivät näyttele, vaan he ovat todella sisäistäneet Anna-Leena Härkösen jo vuonna 1984 julkaistun kirjan henkilöiden sielunmaiseman. Tässä esityksessä ei myöskään törmää harrastajien usein heikoimpaan lenkkiin, puheilmaisuun. Nuoret ovat yksinkertaisesti valloittavia ja aseistariisuvia. Ennen kaikkea he ovat taitavia.

Ohjaaja Pyry Joen alkupuolen ohjaus on kekseliäs ja siinä hyödynnetään oivaltavasti koko teatteritilaa. Kuudentoista näyttelijän lisäksi lavalla nähdään myös kuusihenkinen orkesteri.

Kuva: Janne Kulosaari

* *

Palasin väliajalta täynnä intoa ja odotusta. Yleensä teos paranee toisella puoliajalla, mutta nyt kävi valitettavasti toisin. Tuntui kuin fokus olisi siirretty aikuisiin ja heidän elämäänsä. Halusiko ohjaaja tässä tehdä kontrastia eri sukupolvien välille, vai olisiko vain yksinkertaisesti harjoitusaika loppunut kesken.

Olisin itse lähettänyt aikuiset tuvanpöydän äärestä höpöttämästä kirkkokuoroon, lypsylle tai vaikka päiväunille ja jättänyt heidät sinne, vaikka ihan lopullisesti.

”Oon iloinen ettei isäs ollut steriili.”

Mielestäni Häräntappoase kertoo ennen kaikkea näkökulmahenkilö Allun kesästä, jolloin kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa; tupakat, kännit, ihastumiset, rakastumiset ja erot. Odotin, koska nuoret pääsevät taas ääneen ja vauhtiin.

Olisin myös mielelläni kuullut vaikkapa koko poikaporukan yhteisbiisin ja tyttötrio olisi myös ansainnut oman soolohetkensä. Nyt tytöt jäivät ikävästi statisteiksi, vaikka sellaistahan se kyllä siihen aikaan olikin.

En ole koskaan ollut mikään Dingo-fani, mutta tässä teoksessa laulut saivat aivan uuden elämän. Tulee myös mieleen muutamakin iki-ihana Pelle Miljoonan ja Tumppi Varosen kappale, jotka olisivat mielestäni tehneet esitykselle terää.

Niin tai näin, pitää muistaa, että Valkeakosken kaupunginteatteri on ammattijohtoinen harrastajateatteri. Jätän siis esityksen haasteet omaan arvoonsa ja jään nauttimaan Häräntappoaseen nuorten lahjakkaiden teatterilupausten vastustamattomasta energiasta ja monitaitoisesta lahjakkuudesta.

Kati Eskola

Häräntappoase

• Ohjaus: Pyry Joki
• Ohjaajan assistentti: Mette Paloniemi
• Lavastus: Heino Pekkarinen ja Maria Viitala
• Puvustus: Sanni Tamminen
• Valosuunnittelu: Oiva Suonio
• Äänisuunnittelu: Markku Tuomala
• Tekninen avustaja: Jesse Soini
• Maskeeraus: Heidi Tourunen
• Näyttelijät: Aaro Joki, Santeri Töyry, Jenni Nerg, Kirsti Elo, Ulla Huoviala-Kääpä, Juhani Fredrikson, Anton Hård, Rasmus Koskinen, Senni Raappana, Pyry Vihlman, Aapeli Nyrhilä, Kerttu Ojutkangas, Ville Kinnunen, Susanna Lahtinen, Toni Maula, Jesse Sipovaara (understudy) ja Elmo Joki.

Ensi-ilta Valkeakosken kaupunginteatterissa 15.2.2025. Esityksiä 12.4. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua