Siitonen & Wirtavuori. Kuvat: Otto Virtanen / WSOY
KIRJAT | Eva-Riitta Siitonen kertoo Sanna Wirtawuoren kanssa kirjoittamassaan elämäkerrassa omat ja rakkaimpiensa tarinat.
”Baarimikko Eva-Riitta ja laulaja Fredi tapaavat toisensa Kulosaaren Casinolla, jossa Fredi kävi viihtymässä.”
ARVOSTELU

Eva-Riitta Siitonen & Sanna Wirtavuori: Perheeni tarina
- WSOY, 2024.
- 277 sivua.
Perheeni tarina -kirjassa (WSOY, 2024) poliitikko, kaupunginjohtaja ja maaherra Eva-Riitta Siitonen kertoo elämästään, miehensä säveltäjä, sanoittaja ja laulaja Fredin eli Matti Siitosen elämästä sekä heidän yhteisestä lapsestaan, laulaja-näyttelijä Hanna-Riikka Siitosesta. Avustavina muistelijoina ovat poika Petri Siitonen, Hanna-Riikan mies, näyttelijä Janne Virtanen sekä Hanna-Riikan hyvä ystävä ja lauluyhtye Taikapeilin toinen osapuoli Nina Tapio.
Eva-Riitan ja Matin taustat olivat hyvin erilaiset. Eva-Riitta syntyi Helsingin Kalliossa, vähävaraisen yksinhuoltajan Vienon tyttäreksi. Lapsena ja nuorena hän siirtyi sukulaiselta toiselle, välillä Pohjanmaalle ja välillä äidin ja tätien luo Helsinkiin. Lopulta äidin mennessä naimisiin pohjalaisen miehen kanssa, Eva-Riitta joutui tämän maatilalle ”työvoimaksi”, kuten hän itse kertoo.
16-vuotiaana Eva-Riitta lähti Helsinkiin oppikouluun, jonka kävi tädin luota Puistolasta.
Sitä seurasi monenlaisia töitä ja opiskelua, kesken jäänyttä iltalukiota, avioliitto, äitiys 19-vuotiaana ja parin vuoden kuluttua yksinhuoltajuus.
Matti Siitonen syntyi Mikkelissä, viipurilaisen myyjän Lauran ja Anttolan saaresta kotoisin oleva kauppakoululaisen ja baritonin Upin perheeseen. Sotilaan ammatti kuljetti perhettä Lylystä Riihimäelle ja edelleen Hämeenlinnaan. Koulunkäynti ei Mattia innostanut, mutta lopulta hän pääsi ylioppilaaksi Hämeenlinnassa. Matti elätti itsensä ensin ravintolamuusikkona, kontrabasistina ja laulajana.
* *
Baarimikko Eva-Riitta ja laulaja Fredi tapaavat toisensa Kulosaaren Casinolla, jossa Fredi kävi viihtymässä. Ujo mies yritti tehdä vaikutuksen kauniiseen tarjoilijaan ja lopulta onnistui siinä seisomalla vaatteet päällä meressä.
Eva-Riitan ja Matin tarinoissa on epätavallista heidän taitonsa ja sinnikkyytensä päästä elämässä eteenpäin, niin musiikissa kuin politiikassa.
Heidän yhteinen tyttärensä Hanna-Riikka syntyi vuonna 1970 ja kuoli traagisesti syöpään vuonna 2018.
Sanna Wirtavuoren tarkasti Eva-Riitta Siitosen kertomusten mukaan kirjoittamassa tarinassa on surumielinen vire. Eva-Riitan lapsuus ei ollut helppoa ja oman lapsen kuolema on traagisinta mitä ihmiselle saattaa tapahtua. Eivätkä aviomiehenkään ongelmat jää vähäisiksi.
* *
Eva-Riitta Siitonen kertoo Perheeni tarina -kirjassa rohkeasti siitä minkälaista elämä oli myös myöhemmin, kun asuttiin suuremmissa ja paremmissa asunnoissa. Aviomiehen alkoholismi ei ollut aivan tyypillisintä; Matti ei kaivannut huomiota mies ja kärsi ongelmastaan yksin. Harva hänen musiikkinsa kuuntelija osasi arvata asioita.
Eva-Riitta Siitonen osasi koko elämänsä ajan kysyä itseltään, ja poliitikkona muiltakin, elämään ja elämiseen kuuluviin tärkeisiin asiohin liittyvistä mahdollisuuksista.
Tyttären sairastuminen ja hoitaminen kuului äidin tehtäviin ja antoi mahdollisuuden ymmärtää surua paremmin – ja nauttia jokaisesta hetkestä niin kauan kuin tytär oli elossa. Eva-Riitta Siitosta ja Matti Siitosta yhdistää näiden tarinoiden perusteella yksi asia. He eivät ole jättäneet taakseen ihmisiä, joita olisivat loukanneet. Taustalta ei löydy skandaaleja eikä mitään mikä olisi aiheuttanut toisille pahaa mieltä.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mihin tarvitaan kirjallisuutta, kysyy Mihail Šiškin esseekokoelmassaan – arviossa Viha ja kauneus
KIRJAT | Mihail Šiškin etsii kysymykseen vastausta venäläisten klassikkojen kirjoista, joita hän analysoi poikkeuksellisen oivaltavasti.
Taitavia runoja kipeästä aiheesta – arviossa Karla Löfgrenin Seitsemän vuoden tulva
KIRJAT | Tamperelaisen Karla Löfgrenin esikoisrunokokoelma käsittelee traumasidosta ja kaltoinkohtelua. Löfgrenin aiemmat teokset ovat uskonnonfilosofisia tietokirjoja.
Kuvitettua historiaa Suomen pohjoisimmasta linnasta – arviossa Ilpo Koskelan Oulun linna
KIRJAT | Sarjakuvamainen kerronta yhdistyy lastenkirjallisuudesta tuttuihin näyttäviin kuviin ja tietoteksteihin Ilpo Koskelan teoksessa.
Kaunis romaani pohjoisen murteella – arviossa Mattias Timanderin Metsä ei sinusta lähde
KIRJAT | Hieno romaani kodin ja oman itsensä etsimisestä ja rohkeudesta tehdä sen mukaan, mikä parhaalta tuntuu.







