Kuva: Courtesy of Film Nation Entertainment
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
”Robert Harris on kääräissyt kliseet ja stereotypiat skandaalinkäryltä tuoksahtavaan maukkaaseen pakettiin.”
ARVOSTELU

Conclave
- Ohjaus: Edward Berger
- Pääosissa: Ralph Fiennes, Stanley Tucci, John Lithgow, Sergio Castellitto
- Ensi-ilta: 20.12.2024
Uuden paavin valinnasta kertovat elokuvat ovat harvinaisia, sillä prosessista tiedetään niin vähän mitään varmaa, koska mediaa tai muitakaan ulkopuolisia ei päästetä vaalia seuraamaan. Tietoja on tihkunut sen verran, että niiden varassa on voitu tehdä joitain fiktiivisiä tv-sarjoja, elokuvia tai romaaneja.
Conclave-elokuva perustuu monia historiallisia tai jännitysromaaneja kirjoittaneen brittikirjailija Robert Harrisin toistaiseksi suomentamattomaan romaaniin.
* *
Uuden paavin valintakokouksen alussa osallistujien kännykät kerätään pois, rautaiset ikkunaverhot laskeutuvat ja kardinaalit sulkeutuvat maailmalta kokoukseensa Sikstiiniläiskappeliin. Piispojen ja kardinaalien sakki on kuin mikä tahansa jengikokoontuminen: joukossa on niitä, jotka haikailevat latinaksi luettua tridentiinistä messua, kuten niitäkin, joille paluu vanhoihin aikoihin olisi paluuta keskiaikaiseen pimeyteen.
Kardinaalien kerääntyessä konklaavia varten kuluu aikaa ja tupakkaa, kirjaimellisesti, sillä paavin kuurian pihalle kertyy mahtava kasa tupakannatsoja. Kun taas kirkonmiehistä ajassa mukana pysyneet vapettavat.
* *
Sikstiiniläiskappeliin kutsuttu kokous on kuin mitä tahansa politiikkaa, on taktikointia ja junttausta. Määrämuotoiseen seremoniaan mahtuu yllättävän paljon draamaa ja suuria tunteita: äkillisiä paljastuksia ja kovia kiistoja kirkon tulevasta suunnasta.
Kirjailija Robert Harrisin aiempia romaaneja ovat The Ghost Writer (2010) ja Upseeri ja vakooja (2020). Niistä kummastakin ohjasi elokuvaversion Roman Polanski, hyvin siististi ja viihdearvoja korostaen.
Conclaven on ohjannut varsin samantyyppisesti saksalais-itävaltalais-sveitsiläinen elokuvaohjaaja Edward Berger, jonka edellinen elokuva on Erich Maria Remarquen sodanvastaisesta romaanista elokuvaksi sovitettu All Quiet on the Western Front (2022). Se sai maailmalaajuisen levityksensä Netflix-suoratoistopalvelussa.
* *
Salaisuuksien ja skandaalien lisäksi Conclave-elokuvalla on muutakin tarjottavaa. Ensinnäkin se antaa tilaisuuden nähdä, mitä Vatikaanissa tapahtuu paavin kuoltua. Paavivainajan sormesta otetaan ns. kalastajansormus eli sinettisormus, joka tuhotaan, jotta paavin sinetillä vahvistettuja asiakirjoja ei voitaisi väärentää. Sormuksen murskaa paavin kamariherra. Murskaaminen päättää sekä symbolisesti että seremoniallisesti vanhan paavin vallan.
Conclave kiehtoo, koska se ottaa meidät mukaan harvojen näkemiin seremonioihin. Tämän kaiken näkeminen kutkuttaa uteliaisuuttamme.
Instituution ritualististen seremonioiden yhteydessä luetaan rukoukset latinaksi. Sormuksen murskaamisen jälkeen todetaan: ”Sede vacante”. Se tarkoittaa paavin istuimen olevan tyhjä eli vapaana uudelle paaville. Tästä elokuvan päähenkilö, kardinaalikollegion dekaani, kardinaali Lawrence (Ralph Fiennes) aloittaa varsinaisen työnsä, joka on konklaavin, paavin valintakokouksen järjestäminen.
Elokuva vahvistaa mielikuvaa Fiennesista yhtenä sukupolvensa suurimmista näyttelijöistä. Fiennesin kasvojen katsominen on kuin seuraisi vedenpintaa, joka ei koskaan pysy kauan samanlaisena.
Conclave on muutakin kuin pelkkä Fiennesin soolo, sillä muissa rooleissa on niin osaavia näyttelijöitä, etteivät he jää statisteiksi.

Vatikaanin marmoriseinät kuulevat tämänkin keskustelun, jota käyvät kardinaali Tremblay (John Lithgow) ja kardinaali Lawrence (Ralph Fiennes). Kuva: Philippe Antonello / FilmNation Entetainment
* *
Paikka, joka elokuvassa Sikstiiniläiskappelin lisäksi eniten näkyy, on Vatikaanissa sijaitseva asuinrakennus Casa di Santa Marta eli latinaksi Domus Sanctae Marthae. Se on paikka, jossa ainakin nykyinen paavi Franciscus asuu noin 50 papin ja kardinaalin kanssa. Siellä on yksiöitä ja kahden hengen huoneita.
Koska julkisesti paavi sanoo heidän kaikkien olevan kuin veljiä, yhteisyyteen kuuluu yhteisruokailu salissa, jossa paavi syö pappien ja kardinaalien kanssa samassa pöydässä, eikä halua erityistä, muista erillistä istumapaikkaa.
Katolista kirkoa on helppo arvostella konservatiivisen ukkovallan pönkittäjäksi. On siis täysin uskottavaa, että elokuvan paaviudesta kilpailevissa miehissä on toksisuutta, rasismia ja hanakkuutta vallan väärinkäyttöön. Kirjailija Harris, käsikirjoittaja Peter Straughan ja ohjaaja Edward Berger nostavat esiin paaviuden kytkeytymisen miessukupuoleen, mikä näkyy siinä, että elokuvaan on tuotu kuin muistutuksena Isabella Rossellinin esittämä kaiken näkevä ja kuuleva nunna Agnes, jonka kuuluisi periaatteessa vaieta ja joka silti avaa suunsa, kun on sen aika.
* *
Paavia valitsevat kardinaalit ovat jakautuneet neljään kuppikuntaan. Kulmikkaan amerikkalaiskardinaali Bellinin (Stanley Tucci) johtama edistyksellisten porukka ottaisi kirkon toimintaan mukaan enemmän LGTBQ-ihmisiä ja naisia. Sergio Castellitto herkuttelee roolillaan ääritaantumuksellisena konservatiivina, kardinaali Tedescona.
Kanadalaiskardinaali Tremblay (John Lithgow) kerää ympärilleen haalean maltillisuuden suosijat, kunnes kampittaa Afrikasta tulleen kardinaali Adeyemin (Lucian Msamati) homoliittojen vastustuksesta. Vastaavat ryhmäkunnat vaikuttavat todennäköisiltä miltei minkä tahansa paavinvaalin yhteydessä.

Ralph Fiennes ja Stanley Tucci. Kuva: Courtesy of Film Nation Entertainment
* *
Asiansa osaavan viihdekirjailijan tavoin Harris on kääräissyt kliseet ja stereotypiat skandaalinkäryltä tuoksahtavaan maukkaaseen pakettiin.
Kuvakulttuuriltaan rikkaana roomalaiskatolinen kirkko on aina osannut vedota ihmisten silmäkarkin kaipuuseen ja ohjaaja Berger marssittaa kardinaalit hehkuvan punaisissa silkkikasukoissaan kuvaaja Stéphane Fontainen kameran eteen. Väriloiston lisäksi elokuvassa kiinnittää huomiota likimain film noir -tyylinen valolla ja varjoilla tyylittely.
Elokuvan tapahtumapaikat näyttävät häkellyttävän aidosti Vatikaanilta, vaikka se onkin kuvattu enimmäkseen Cinecittàn studioilla Roomassa.
Conclave on erinomaisen sujuva viihde-elokuva, jonka parissa kaksituntinen kuluu niin, ettei huomaakaan.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Paluu yhteiselle leirinuotiolle – arviossa TTT:n Vuonna 85 Reunion
TEATTERI | Liian myöhään Tampereelle muuttanut Jussi Kareinen kävi seuraamassa Työviksen suosikkiesityksen jatko-osaa ja pyrki ymmärtämään fanikulttuuria sosiologisesta näkökulmasta.
Usvaa putkeen – Rock Siltanen Groupin Systeemi tarjoaa reteetä retro-hevirokkia
LEVYT | Onko Rock ’n’ Rollin voima ikuinen, kuten Rock Siltanen ryhmineen esikoislevyllään väitti? Onko tuo ikuisuus kestänyt juuri julkaistulle yhtyeen kolmannelle albumille?
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.




