SETI-lautapeli. Kuva: Mikko Saari

1

Kummoinenkaan uutuushirmu en lautapelien suhteen ole, mutta välillä innostun. Tämän hetken intoilun kohteena on tšekkiläisen Tomáš Holekin SETI: Search for Extraterrestrial Intelligence -lautapeli. Holek on kauden debytantti, jolta ilmestyi Essenin Spiel-messuilla kerralla kolme peliä. Niistä SETI on menestynein.

Kuten nimikin kertoo, pelin aiheena on maan ulkopuolisen älyn metsästäminen. Keinoina ovat avaruuteen laukaistavat luotaimet ja avaruuden signaalien skannaaminen. Jotta peli ei olisi ihan yhtä pettymyksellinen kuin tosielämän älynmetsästys, jokaisella pelikerralla avaruudesta löytyy takuuvarmasti kaksikin elämänmuotoa.

Luonteeltaan SETI on runsaalta näyttävä, mutta todellisuudessa varsin tiukka resurssipuljaus. Se tuo mieleen julkaisija Czech Games Editionin aikaisemman menestyspelin Lost Ruins of Arnakin: molemmissa on samanlainen niukan nyhjäämisen henki, jossa resursseja kaivetaan joka kivenkolosta, jotta saadaan suunnitelmat toteutumaan. Realistinen scifiasetelma ja runsas korttipakka tuovat puolestaan mieleen toisen suosikin, Terraforming Marsin. Jos näistä peleistä pitää, SETI onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Fantastisen hauska peli, ei voi muuta sanoa.

2

Otetaanpa toinen peliuutuus heti perään, eli John Cooperin ja pari viikkoa sitten edesmenneen Kory Heathin The Gang, joka on niinkin erikoinen ilmestys kuin yhteistyöpokeripeli. Siis mitä ihmettä?

Idea on kuitenkin yksinkertainen ja luonteva. Pelissä pelataan texas hold’em -pokeria, siis sitä televisiosta tuttua pokeripeliä, jossa pelaajat saavat kaksi korttia, pöytään tulee viisi korttia ja näistä seitsemästä muodostetaan paras mahdollinen viiden kortin pokerikäsi. The Gangissa ei bluffata tai panosteta, vaan tavoitteena on oivaltaa kollektiivisesti, missä arvojärjestyksessä pelaajien kädet ovat.

Omia käsikorttejaan ei tietysti saa paljastaa. Informaatiota välitetään esittämällä arvioita oman käden laadusta. Normaalien panostuskierrosten sijaan pelaajat ottavat pöydältä kätensä sijoitusta kuvaavan pokerichipin: jos kädessäsi on avauksessa taskuässät, otat tietysti parhaan merkin ja roskakädellä huonoimman. Jos se roskakäsi taas täydentyykin flopissa täyskädeksi – kuten minulle kerran kävi – nappaat seuraavalla kierroksella parhaan käden chipin salamana.

Tästä kaikesta pitää suoriutua täydellisesti kolme kertaa, jotta pelin voittaa. Kolme epäonnistumista johtaa tappioon. Testasin peliä peliporukallani, jonka pokerikokemus oli vähäistä. Hävisimme ensimmäiset kymmenisen jakoa, mutta sitten alkoi ajatus kulkea ja onnistumisiakin löytyä.

3

Sain suosituksen Fall of Civilizations -podcastista. Tämä Paul Cooperin vetämä podcast on yksi Britannian suosituimmista, eikä suotta. Jokaisessa jaksossa käydään läpi yhden historiallisen sivilisaation tuho. Jaksoja on ilmestynyt harvakseltaan, neljässä vuodessa 19, mutta se ei ole ihme: ne ovat perusteellisia ja huolella tehtyjä. Olen oppinut paljon uutta Britannian roomalaisista, Välimeren pronssikaudesta, mayoista, Grönlannin viikingeistä, khmereistä ja Pääsiäissaaren asukkaista.

Katselen itse podcastia Youtubesta, missä jaksoissa on puheen lisäksi kuvitusta. Mitään ihmeellisiä jaksojen elokuvallinen anti ei ole, mutta onpahan jotain katseltavaa ja vähän lisäinformaatiota puheen päälle. Itse katselen näitä kuntopyörän polkemisen ohessa; videopuoli on sen verran köykäistä, ettei näitä nyt ehkä elokuvaillanviettona katselisi.

Audio on kuitenkin kunnossa. Jaksot ovat huolella tutkittuja ja Cooper esittää asiat hyvin. Hän ei ole varsinaisesti historioitsija eikä väitäkään tekevänsä omaa tutkimustaan, mutta hän on perehtynyt hyvin tuoreimpaan historialliseen aineistoon.

Tähän mennessä kuuntelemistani jaksoista nousee kaksi yhteistä nimittäjää sivilisaatioiden tuhoille. Toinen on ilmastonmuutos, josta tarpeeksi monimutkaiselle tasolle noussut sivilisaatio ei selviä, ja toinen on eurooppalaisten saapuminen tauteineen. Jos jompikumpi näistä iskee sivilisaatioon, loppu on lähellä.

4

Jos on nörtti ja harrastaa urheilua, mittaa tietysti suorituksiaan monin tavoin. Kertyvää dataa pitää analysoida jollain tapaa. Strava on peruskauraa ja monien käytössä ja sieltä saakin jos jonkinlaista käppyrää esiin. Jos Stravan tarjonta ei kuitenkaan riitä, kannattaa vilkaista, mitä Intervals.icu tarjoaa. Se kaivelee tiedot Stravasta, joten ylimääräistä tiedonsyöttämisen vaivaa ei Stravan käyttäjille ole.

Intervalsin oletusnäkymä aktiviteetteihin tarjoaa runsaasti tietoa. Erityisen kiinnostavaa on tehonmittauksesta saatavat käppyrät. Ne antavat myös yksinäiselle pyöräilijälle hyvää näkemystä omasta suoriutumisesta ikäluokkaan verrattuna. Olen näemmä sprintterinä nelikymppisten miesten joukossa lähes keskitasoa ja pidemmän aikavälin suorituksissa vähän gaussin käyrän huipun alapuolella. Käppyrät antavat myös vähän osviittaa siitä, mitä osa-alueita voisi lähteä kehittämään. Intensiivisempään harjoitteluun voi saada potkua, kun näkee, missä on eniten kehittämisen tarvetta.

5

Kaikki ei tietenkään ole numeroita ja dataa, ihmissuhteet varsinkaan. Tantra on intialaiseen perinteeseen nojaava esoteerinen jooginen perinne, jonka päälle on rakentunut läntinen neotantra, seksuaalisuuden pyhyyttä ja henkisyyttä korostava perinne. En ole asiantuntija; jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa perehtyä kurssitarjontaan. Tampereella voin suositella tantrika Silja Helinän paritantrakursseja.

Jotain tantrasta on helppo omaksua kenen tahansa. Yksinkertainen harjoitus on keskittyä toviksi katsekontaktiin oman kullanmurun kanssa. Tantrassa on kyse avoimuudesta ja oman haavoittuvuuden näyttämisestä. Luokaa mukavat ja häiriöttömät olosuhteet, istukaa alas ja katsokaa toisianne silmiin. Katsekontaktin ylläpitäminen voi olla alkuun raskasta; jos siltä tuntuu, on täysin ok pistää silmät kiinni hetkeksi. Kaikki reaktiot ovat muutenkin oikeita: jos naurattaa tai itkettää, anna mennä.

Kolmen minuutin leikki on myös oiva harjoitus. Siihen tarvitset parin ja ajastimen. Harjoituksen voi tehdä monella intensiteetillä, joten sitä voi tehdä oman puolison kanssa tai täysin platonisestikin. Harjoituksessa on kyse selkeästä kommunikaatiosta, omien toiveiden esittämisestä, antamisesta ja ottamisesta. Suostumus ja selkeä kommunikaatio ovat tärkeitä suhteessa kuin suhteessa.

Kolmen minuutin leikissä toinen on kysyjä ja toinen vastaaja. Kysyjä kysyy ensin: ”miten haluat, että kosketan sinua kolmen minuutin ajan?” Vastaaja vastaa rehellisesti ja avoimesti, ilman mitään tarvetta miellyttää kysyjää. Kosketuksen on oltava molemmille ok, eli jos vastaaja haluaa jotain, mikä kysyjälle ei sovi, neuvotelkaa kunnes molemmat ovat tyytyväisiä. Sitten ajastin päälle ja toteuttamaan, keskittyneenä ja huomio täysin tekemisessä. Lopuksi vastaaja kiittää.

Sen jälkeen kysyjä kysyy: ”miten haluat koskettaa minua kolmen minuutin ajan?” Tämä kolme minuuttia on koskettajaa varten, ei kosketuksen vastaanottajaa, joten vastaajan on ajateltava vain sitä, mitä itse haluaa. Jälleen kysyjän on huolehdittava itse omista rajoistaan. Toteuttakaa, ja vastaaja jälleen kerran kiittää: kiitos, että sain koskettaa sinua haluamallani tavalla.

Sen jälkeen roolit vaihdetaan. Leikin keksi Harry Faddis ja siihen liittyy myös Betty Martinin konsepti ”The Wheel of Consent”. Näistä lisää Betty Martinin nettisivuilla.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua