Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Miia Lepola on nauttinut lounastreffeistä ja seurannut Jack Whitehallin ja tämän isän matkoja Netflixistä.
1
Musiikkia on käytetty hoitavana elementtinä läpi historian. Ihminen on täynnä rytmiä – sydämen syke, hengitys, puhe, kävely, liikkeet, kaikki. Jos oma luontainen rytmi jostain syystä häiriintyy, joutuu ”epätasapainoon” itsensä kanssa.
Olen musiikkiterapeutti, muusikko, laulaja ja lauluntekijä. Tämän myötä olen kiinnostunut musiikin terapeuttisista vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin.
Yhdistelen musiikin luovaa voimaa ja mahdollisuutta niin arjen ammatissani kuin omassa taiteellisessa ilmaisussani. Musiikin hoitavaa vaikutusta voi myös vahvistaa erilaisilla luovilla menetelmillä – kuten kuvataiteella sekä tanssilla. Myös kuvataideterapia sekä tanssi- ja liiketerapia ovat kiinnostavia terapiamuotoja, koska musiikin tavoin niissäkin tuodaan esille muun muassa ei-kielellistä kommunikaatiota.
On liikuttavaa havaita, kuinka ihminen voi ilmaista itseään, tulla kuulluksi, löytää itsestään onnistumisen kokemuksia ja saavuttaa vuorovaikutuksen toisen kanssa ilman sanojakin.
2
Kaikenlaista musiikkia tulee kuunneltua varsinkin ammatin puolesta, ja pyrinkin olemaan avoin kaikelle uudelle kuunneltavalle. Eri biisit herättävät erilaisia asioita eri ihmisissä ja se on hienoa.
Tarvitsen kuitenkin päivittäin myös omaa lempimusiikkiani, jotta pääsen omaan rauhaan. Silloin laitan jazzia soimaan. Se on omaa sielunmusiikkiani. Tulee olo, että olen jossain muualla tai että arkinen hetkikin on jotenkin erityisen kaunis.
Rakastan ja arvostan jazzia yli kaiken – tosin joitain tyylejä enemmän kuin muita. Erityisen ihana ja omaa jazzmakuani hivelevä albumi on John Coltranen Blue World (2019), joka tuo uudelleen esille Coltranen vuonna 1964 äänittämiä kappaleita.
3
Mortality on ystäväni, muusikko-tuottaja Tapio Ylisen sävellyksiin pohjautuva kollektiivinen teema-albumi, jolla soittavat suomalaisen jazzin huiput. Musiikin kautta levyllä käsitellään ihmiselämän rajallisuutta ja kuolevaisuutta.
Käsittelen näitä aiheita itsekin lyriikoiden ja sävellysten kautta. Ajattelen, että hyväksymällä oman ja läheistensä elämän rajallisuuden ja kuolevaisuuden voi vasta todella elää täysillä. Silloin arvostaa elämää ja näkee asioita oikeasta perspektiivistä. On liikuttavaa, kuinka rankoista elämänvaiheista voi syntyä kaunista taidetta.
Mortalityn levynjulkaisukeikka on G Livelabissa Tampereella keskiviikkona 13.11.2019. Sitä konserttia olen odottanut koko syksyn.
4
Osin käsikirjoitettu realitysarja Jack Whitehall: Matkalla isän kanssa (Jack Whitehall: Travels With My Father) kertoo kahden erilaisen persoonallisuuden ja arvomaailman omaavan perheenjäsenen (konservatiivisen vanhan liiton showbusinessagentti-isän ja vapaamielisemmän standup-koomikkopojan) matkustelusta kohteisiin, jotka aiheuttavat isälle henkisiä vilunväreitä ja pojalle haastetta saada isänsä suostumaan erilaisiin aktiviteetteihin.
Matkojen tarkoituksena on, että isä ja poika tutustuisivat toistensa intohimoihin ja kiinnostuksen kohteisiin. Toisin sanoen poika haluaa opettaa isälleen laajempaa maailmankatsomusta ja isä haluaa kasvattaa kolmekymppisen poikansa ”viimeinkin” aikuiseksi.
Sarja on tuottanut syksyyn kaivattua hyvää mieltä kepeydellään. Nautin piikittelevästä huumorista ja siitä, kun elitistiseen elämäntyyliin tottunut ihminen laitetaan pois mukavuusalueeltaan.
Sarjaa seuratessa alkaa myös huomata asioita menneisyydestä: isän takakireä yritys kasvattaa poikaansa ei enää tehoakaan aikuiseen manchildiin, jonka huvittavasti taantunut käytös muistuttaa ajoittain teini-ikäistä lasta. Piirre, minkä huomaan välillä itsestänikin omien vanhempieni seurassa.
Kaikesta piikittelystä ja riitelystä huolimatta ikääntyvä isä ja poika tajuavat matkansa syvemmän merkityksen keskinäiseen suhteeseensa.
Sarja on katsottavissa Netflixistä.
5
Asun Tampereella ja satunnaisesti minulla on aikaa käydä lounaalla keskustassa. Jos oikein hyvä tuuri käy, myös jollain ystävistäni on aikaa syömiseen. Silloin haluan nauttia hyvästä ruuasta ja varsinkin seurasta.
Opettelen edelleen yrittäjänä olemista, ja on myönnettävä, että lounastreffit toisen yrittäjäystävän kanssa ovat yksi homman parhaista puolista. Lounastreffeillä olen parhaimmillaan saanut sovittua yhteistyökuvioita, parannettua omaa ja toisen maailmaa taas hiukan paremmaksi, ajatellut hetken ajan jotain muuta kuin töitä ja saanut juuri siihen hetkeen tarvitsemani ystävällisen kohtaamisen.
Lounaspaikoista olen tällä hetkellä erityisen ihastunut melko uuteen ja tyylikkääseen mestaan, Rautatienkadulla sijaitsevaan välimerelliseen ravintolaan Onni ja Leo – ihanat maut!
Entisessä työssäni en päässyt ikinä kokemaan kaupungin arkipäiväistä vilinää lounasaikaan. Sen takia satunnaiset lounashetket ovat minulle nykyään kuin pieniä juhlahetkiä työpäivän keskellä.
Miia Lepola
