Levyarvostelu: Lukuisista projekteista tutun jazzmuusikko Teppo Mäkysen 3TM-yhtye julkaisi uusimman albuminsa elokuussa. Seuraava ilmestyy jo marraskuun lopussa. Abyss (A Prelude to Lake) ei tunnu silti välityöltä.
3TM: Abyss (A Prelude To Lake) (We Jazz, 9.8.2019).
Teppo Mäkynen on monipuolinen muusikko, joka tunnettaneen parhaiten lukuisista erilaisista jazzprojekteistaan. Hänen johtamansa 3TM julkaisi elokuussa albumin Abyss (A Prelude To Lake), ja jo marraskuun lopulla sille on luvassa seuraaja, Lake.
Abyss (A Prelude To Lake) liikkuu lähinnä kokeellisen ja ambient-musiikin alueella. Jo edellisellä, kehutulla Form-levylläkin, piipahdettiin hetkittäin näissä sävyissä, mutta niin sillä vierailtiin monissa muissakin – kokonaisuus oli suorastaan mosaiikkimainen. Abyssilla jatsit, maailmanmusiikit sun muut on jätetty syrjään; sillä soljutaan tyylipuhtaasti niukkaeleisen elektronisen musiikin virrassa.
* *
Jos unohtaa levyn otsikon suluissa olevan järvi-viittauksen, saattaa Abyss johdatella nimellään ajatukset samannimiseen James Cameronin vuoden 1989 tieteiselokuvaan. Heti ensimmäisestä Dream of Crossing -kappaleesta lähtien levy tuokin mieleen soundtrackin. Enemmän rauhoittava kuin pelottava saati uhkaava raita tuntuu risteävän jossain Abyss- ja Blade Runner -elokuvien (Ridley Scott, 1982) tutkimattomissa, mystillisissä syvyyksissä.
Harmony in One ja pari kolme seuraavaa kappaletta vahvistavat dystooppisen tieteiselokuvan soundtrack-tunnelmaa. Tässä leijaillaan tyhjyyksissä avaruusromun seassa, kaukana poissa. Ehkä lähimpänä tieteiselokuvallista majesteetillisen uhkaavuuden tunnelmaa käydään kappaleilla Slow Fall ja Away. Ollaan jonkin määrittelemättömän suuren äärellä.
Enimmäkseen musiikki on kuitenkin melkoisen minimalistista. Se jatkuu elokuvallisena läpi levyn, mutta jossain kuudennen kappaleen Clermont Flutesin kohdalla tunnutaan siirryttävän astetta kokeellisemman rainan tunnelmiin. Musiikillisesti kuuntelijalle välittyvät maisemat säilyvät joka tapauksessa yhtä lailla vahvoina.
* *
Kuuntelen musiikkia harvoin kuulokkeilla. Se tuntuu yleensä etupäässä epämiellyttävältä. Abyss tuntuu kuitenkin toimivan parhaimmin nimenomaan kuulokkeiden kautta nautittuna. Siten ainakin itse pääsin syventymään musiikkiin kokonaisvaltaisimmin.
Hetken luulin jopa suljettujen kuulokkeiden läpi naapurin pihalta korviini vuotavan tasaisen moottorisahan pärinän olevan osa Abyssin äänimaisemaa. Mitään maukkaperusjätkää Abyss ei silti ole, enimmäkseen siinä sukelletaan seesteisessä virrassa.
Form oli kenties kattamansa tyylien kirjon suhteen monipuolisempi levy, mutta Abyss on yhtenäisempi, eheämpi, enemmän kokonaisuus. Se kelpaa kuunneltavaksi yhtä hyvin silmät suljettuina keskittyneesti kuin työskennellessä taustamusiikkinakin.
Jäämme odottamaan Lake-julkaisua, se on todennäköisesti taas jotain aivan muuta. Toivottavasti Abysskään ei kuitenkaan jää 3TM:llä ainoaksi kaltaisekseen, vaan kokeellisen elektroniseen ilmaisuun palataan vastakin. Mäkysen monipuolisuudesta säveltäjänä ja muusikkona ei joka tapauksessa ole epäilystä, tekipä hän mitä hyvänsä.
Eros Gomorralainen
