Oslo. Kuva: Mikko Saari

1

Syksy alkaa kääntyä loppua kohden, joten on juuri oikea aika kääntää katse kohti kevättä ja kevään 2025 uutuuskirjoja! Into avasi tänä vuonna katalogikauden ja nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että valtaosa katalogeista on ilmestynyt.

Olen käynyt kaikki tähän mennessä ilmestyneet kuvastot läpi ja listannut kaikki niissä esiintyvät kirjat Kirjavinkkien uutuuskirjalistaan. Kulttuuritoimitukseenkin tulee omat uutuuskirjalistansa talvemmalla, mutta Kirjavinkkien listalla ovat mukana myös lastenkirjat.

Omia poimintojani olen nostanut esiin jo lokakuun lukupäiväkirjassani ja joulukuun alussa tulevassa marraskuun lukupäiväkirjassa on lisää. Tällä hetkellä varauslistallani on keväälle 43 kirjaa; se on ihan kohtuullinen määrä.

2

Paris Paloma on niukasti 1900-luvun puolella syntynyt englantilaisartisti (17.11.1999, eli ihan kohtahan Paris saa juhlia 25-vuotissynttäreitään), joka julkaisi elokuussa debyyttialbuminsa Cacophony.

Albumin isoin hitti on todella räväkkä feministinen raivoanthem Labour, joka on kyllä helposti vuoden kovimpien biisien listan kärjessä. Vaan eipä jää Cacophonyn anti tähän bängeriin, muitakin hyviä biisejä on ja kokonaisuus kaikkineen varsin hieno.

Youtubessa on huisin hieno liveversio Labourista, musiikkivideokin on katsomisen arvoinen.

3

Syyslomalla juhlistimme 20-vuotishääpäiväämme pienellä Oslon-matkalla. En ollut käynyt kaupungissa noin 30 vuoteen, enkä muistanut oikeastaan mitään muuta kuin Vigeland-puiston patsaat. Ne olivatkin edelleen aivan huikean hienoja. Hienoin yksittäinen elämys oli kuitenkin uusi Munch-museo. Rakennus on ulkoa aika ruma, mutta sisältä aukeaa hieno näköala ja ennen kaikkea Munchin teokset ovat hienosti esillä.

Aiemmin en Munchista juuri Huutoa enempää tiennyt – enkä siitäkään kovin paljon, kuten sitä, että niitä Huutoja on itse asiassa vaikka kuinka monta – mutta nyt on paljon laajempi käsitys Munchin taiteesta. Munch oli kyllä hieno ja äärimmäisen tuottelias taiteilija. Onneksi Munchia on tarjolla myös Ateneumissa Gothic Modern -näyttelyssä, jonne suuntaammekin sopivan tilaisuuden tullen.

Lue Seppo Metson juttu Gothic Modern -näyttelystä täältä.

4

Kirjoitin Forest Shuffle -korttipelistä tällä palstalla viime vuoden lokakuussa. Silloin olin alustavasti kiinnostunut, mutta huolestunut pelin strategioiden rikkinäisyydestä.

Huolet osoittautuivat onneksi liioitelluiksi. Olen nyt pelannut vähän yli 280 peliä Forest Shufflea, mikä tekee siitä lähes 25 vuoden ajalta kertyneissä tilastoissani pelatuimman pelin – vaikka tosiaan pelasin ensimmäisen pelini viime vuoden lokakuussa. On siis melkoinen understatement sanoa, että pidän pelistä. Forest Shuffle on noussut  aivan kärkisijoille kaikkien aikojen suosikkipelieni listalla.

Iso kiitos pelikertojen määrästä kuuluu Board Game Arenalle ja sen erinomaiselle toteutukselle pelistä. Pelaajia löytyy helposti ja valtaosa pelikerroistani onkin netissä kliksuteltuja. Netissä on myös päässyt pelaamaan pelin lisäosia nopeasti: peliin on ilmestynyt jo kaksi lisäosaa, joista varsinkin ensimmäinen, Alpine, on erittäin hyvä ja parantaa peliä selvästi.

Etenkin pelkällä peruspelillä Forest Shufflen tasapaino on hieman vinksallaan. Peurat ja sudet ovat vähän liian hyviä, ja jotkut toiset eläimet taas liian vaisuja. Lisäosat ovat fiksailleet joitain juttuja, mutta pelin olisi voinut tehdä vähän paremmin alun perinkin. Toisaalta, kuten tilastoni kertovat, peli on tällaisenaankin nautinnollinen.

Forest Shufflen arvostelu Lautapelioppaassa.

5

Korealaista The Devil’s Plan -realityä suositeltiin kovasti; suosittelija oli katsonut kaikki 12 jaksoa saman päivän aikana. Minä en ihan niin paljon ole innostunut, mutta kun sisäpyöräilyn seuraksi kaipasin jotain muutakin katseltavaa kuin virtuaalimaantiet, aloin katsoa sarjaa pyöräillessäni.

Tässä kilpailuohjelmassa kaksitoista korealaista julkkista suljetaan asuntolaan, jossa joka päivä pelataan kaksi peliä. Ensimmäisessä kilpaillaan toisia vastaan. Peleissä voitetaan ja hävitään ”palasia”: kaikki aloittavat yhdellä ja jos menettää kaikki palasensa, putoaa pois kisasta. Päivän toisessa kisassa kaikki kisaavat yhdessä ja kasvattavat voittopottia, jonka koko kisan voittaja sitten tienaa.

(Nyt tulin tarkastaneeksi, millaisista rahoista puhutaan: kisoissa kun potti voi kasvaa kerralla sadalla miljoonalla wonilla. Kuulostaa paljolta, mutta kun yhteen euroon woneja tarvitaan yli 1400, sata miljoonaa onkin vain 67 000 euroa. Kelpo summa, toki, mutta ei ihan sitä luokkaa, millaisia mielleyhtymiä sata miljoonaa herättää.)

Näin lautapeleistä kiinnostuneen näkökulmasta The Devil’s Planin tekee mielenkiintoiseksi se, että pelit ovat tosiaan pelejä: tässä kisassa ei mitellä fyysisissä voimissa tai näppäryydessä, vaan muistamisessa, päättelyssä, juonittelussa ja strategisessa ajattelussa. Kuten aina, erilaiset liittoumat ovat tärkeitä, ja pelaajien erilaiset motiivit vievät peliä eri suuntiin. Toiset ajattelevat itsekkäästi, kun taas yksi kilpailijoista yrittää pitää kaikki pelaajat mahdollisimman pitkään pelissä ja keskittyy auttamaan altavastaajia.

Kokonaisuus on varsin vetävä ja juonenkäänteet ovat jännittäviä. Koska korealaiset julkkikset eivät merkitse minulle yhtään mitään, luulin sarjaa itse asiassa aluksi käsikirjoitetuksi – sen verran sattuvia käänteitä peleissä oli.

The Devil’s Plan löytyy Netflixistä.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua