Monilahjakkaan Lloyd Millerin uskomattoman tarinan kertova dokumenttielokuva Sufi, Saint & Swinger sai maailmanensi-iltansa Arthouse Cinema Niagarassa osana maailmanmusiikin WOMEX-festivaalia.
Terhi Skaniakos
Tampereella järjestetyn WOMEX-festivaalin filmiohjelmassa esitetyn Sufi, Saint & Swinger -dokumenttielokuvan (2019) maailmanensi-ilta oli torstaina 25.10.2019 Arthouse Cinema Niagarassa. Elokuva kertoo amerikkalaisen muusikko Lloyd Millerin elämästä ja musiikista. Miller tunnetaan amerikkalaisena jazzmuusikkona ja erityisesti persialaisen ja afganistanilaisen musiikin tuntijana, myös aiheesta väitelleenä tohtorina. Elokuva kertoo uskomattoman tarinan monilahjakkaasta Milleristä, jonka elämä on monin paikoin ollut taruakin ihmeellisempää.
Sufi, Saint & Swingerin ensiesitys Niagarassa oli erityislaatuinen. Paikalla olivat lähes 81-vuotias Miller ja hänen vaimonsa Katherine, joka on tehnyt tutkimustyötä elokuvaa varten, sekä toinen elokuvan ohjaajista Andrés Borda ja tuottaja Abbas Nokhasteh. Esityksen jälkeen seurasi vielä Q&A-sessio, jossa saimme kuulla nelikon ajatuksia elokuvasta sekä pienen pätkän Millerin soitantaa. Sain kunnian tutustua seurueeseen, ja tässä kirjoittamani pohjautuu sekä dokumenttielokuvaan että niihin keskusteluihin, joita kävimme useaan otteeseen kahden WOMEXissa viettämäni päivien aikana.
Dokumenttielokuva ja sen päähenkilö poikkeavat molemmat tavanomaisesta. Lloyd Miller on hyvin erityislaatuinen persoona. Mikään tavanomainen ei sovi kuvaamaan häntä ihmisenä tai muusikkona, eikä häntä ole mahdollista asettaa mihinkään muottiin tai stereotypiaan. Hänen osaamisensa niin musiikin kuin esimerkiksi kielten alueella on uskomattoman laajaa ja monipuolista: hän soittaa yli 100 instrumenttia, tuntee 15 musiikkikulttuuria ja puhuu lukuisia kieliä (suomea heikosti siksi, että vietti 1970-luvulla Tukholmassa vain vuoden asuen suomalaisen perheen kanssa).
Lloyd Miller tunnetaan parhaiten siitä, että hän työskenteli ja asui pitkään Teheranissa, Iranissa. Hän muutti sinne ensimmäistä kertaa teini-ikäisenä vanhempiensa kanssa 1950-luvulla vietettyään sitä ennen vuosia tiukassa kasvatuslaitoksessa, jossa hoitokeinoina käytettiin sähköshokkeja ja insuliinikoomaa, jopa lobotomialeikkauksia, jollaiselta Miller omien sanojensa mukaan välttyi ainoastaan karkaamalla laitoksesta.
Musiikista oli jo lapsena tullut hänelle pakopaikka, ja ahkera harjoittelu mahdollistui päiviä kestäneiden arestien aikana. Iranissa ollessaan Miller tunsi yhteenkuuluvuutta paikallisen musiikin kanssa ja myöhemmin vuonna 1969, luotuaan uraa kansainvälisesti aktiivisena jazzmuusikkona ja tutkijana, hän palasi Iraniin Fulbright-professoriksi seitsemäksi vuodeksi. Hän matkusteli paljon myös muualla Lähi-idässä, Etelä-Aasiassa ja Euroopassa.
Miller opetteli soittamaan iranilaista musiikkia ja paikallisia instrumentteja, teki yhteistyötä paikallisten jazzmuusikoiden kanssa ja loi oman jazztyylin ”oriental jazzin” yhdessä Preston Kiesin ja muutamien iranilaisten muusikkojen kanssa, jotka he opettivat soittamaan länsimaista jazzia. Tässä itämaisessa jazzissa iranilainen musiikki ja länsimainen jazz soivat tasavertaisesti rinnakkain, eivät vain toistensa ”etnisinä vaikutteina”. Millerillä oli Iranin televisiossa jopa oma musiikkiohjelma, jota hän isännöi nimellä Kurosh Ali Khan. Tuohon aikaan Iranissa asui tuhansia amerikkalaisia ja heidän toimintaansa siellä tuettiin myös poliittisin tarkoitusperin. Millerin perhe oli kuulunut muun muassa Shaahin lähipiiriin.
Vuosia Iranissa kestänyt ajanjakso päättyi yllättäen alkaneeseen vallankumoukseen, jonka seurauksena amerikkalaisten oli poistuttava maasta välittömästi. Miller palasi Yhdysvaltoihin pettyneenä, sillä hän oli ajatellut viettävänsä Iranissa loppuelämänsä. Paluulla oli traagiset seuraukset. Yhdysvalloissa poliittinen ilmapiiri oli kiristynyt, ja hän sai syytteen ja tuomion salaliitosta valtiota vastaan. Tuomio kumottiin myöhemmin, mutta sillä oli joka tapauksessa lähtemättömiä vaikutuksia hänen elämäänsä, ja nämä arvet ovat näkyvissä edelleen.
* *
Sufi, Saint & Swinger –dokumenttielokuva on kerrontatyyliltään valtavirrasta poikkeava. Siinä ei noudateta ”show, don’t tell” -ajatusta, jonka mukaan katsojalle annetaan mahdollisimman paljon tilaa tulkita teosta itse. Täysin mahdollistahan tämä ei ole koskaan, sillä elokuvan tekeminen sisältää lukuisia valintoja, joilla kertomusta rakennetaan johonkin tiettyyn kontekstiin ja suuntaan. Tämän omaelämänkerrallisen elokuvan kertojana toimii Miller itse. Pohjana ja koko idean taustalla on Lloyd Millerin itsensä kirjoittama, omaelämänkerrallinen teos Sufi, Saint and Swinger.
Teoksen tapahtumat kuvataan kolmannessa persoonassa Millerin iranilaisen alter egon, Kurosh Ali Khanin kautta. Tämä on Lloyd Millerin itsensä mukaan ollut keino käsitellä hankaliakin teemoja, etäännyttää itsensä niistä ja kertojana katsella niitä ulkoapäin. Sama ajatus on siis tuotu elokuvaan niin, että sen ”kertojan äänenä” toimii Lloyd Miller itse, mutta kolmannessa persoonassa. Elokuvan päähenkilön itsensä kolmannessa persoonassa kertoma ja kuljettama tarina tuntuu aluksi oudolta, mutta loppujen lopuksi se antaa katsojalle enemmän tilaa käsitellä vaikeaa ja monitasoista tarinaa.
Elokuvassa on kolme kantavaa teemaa: Millerin vaikea lapsuus ja erityisen hankala äitisuhde, hänen monipuolinen lahjakkuutensa muusikkona ja hänen kohtaamansa poliittiset vaikeudet.
Suurin osa elokuvan materiaalista perustuu omaelämänkerralliseen dokumentointiin. Mukana on runsaasti filmimateriaalia Millerin lapsuudesta alkaen, eli 1930- ja 1940-luvuilta. On sinänsä jo harvinaista, että perheestä on löytynyt näin vanhaa filmimateriaalia.
Myös Millerin Teheranin vuosina tehdyt tv-ohjelmat saavat elokuvassa suuren roolin. Lisäksi Millerin äidin kuoltua hänen jäämistöstään löytyi suuri määrä kirjeitä ja muita dokumentteja ajalta, jolloin Miller oli kasvatuslaitoksessa ja hänen saamastaan hoidosta raportoitiin viikoittain hänen vanhemmilleen. Lisäksi mukana on oikeudenkäyntiin liittyvää arkistomateriaalia.
* *
Sufi, Saint & Swinger jättää vahvan tunnekokemuksen, mutta myös lievästi sekavan tunteen. Tarina itse on kuin suoraan tuhannen ja yhden yön tarinoista. Elokuvaan on kuitenkin suhteellisen hyvin saatu rakennettua kokonainen kehyskertomus. Elokuvan nähtyään voi vain arvailla, millaisiin lukemattomiin ja toinen toistaan uskomattomiin juonteisiin se voisi meidät johdattaa. Niistä sain kuulla välähdyksiä keskusteluissani Millerin kanssa.
Millerin elämää tuntuu leimanneen eräänlainen vääräaikaisuus ja -paikkaisuus. Tämän lisäksi vaikea äitisuhde ja kaltoinkohtelu ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä ja uraansa lähtemättömästi. Persoonana Lloyd Miller on uskomattoman avoin ja helposti lähestyttävä, ja olen kiitollinen sekä hänelle että hänen vaimolleen siitä, että he näin lyhyessäkin ajassa ottivat minut, meidät ja WOMEXin niin avoimesti vastaan.
Joskus elämä on taruakin ihmeellisempää.
Sufi, Saint & Swinger -elokuva ei ole vielä nähtävillä. Millerin kirjoittama omaelämänkerta on avoimesti luettavissa täällä.