Gothic Modern Ateneumissa. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Antti Selkokari on intoillut muun muassa kuvataiteesta, elokuvamusiikista, sarjakuvasta ja David Fincherin klassikosta.
1
Ateneumin taidemuseossa esillä olevan Gothic Modern -näyttelyn meillä harvoin nähtyjä töitä ovat itävaltalaissyntyisen, Englantiin asettuneen ja siellä avioituneen Marianne Stokesin (1855–1927) maalaukset.
Stokesin maalauksista Nuori tyttö ja kuolema (n. 1900) on kuvataiteessa paljon käytetyn aiheen versio. Stokesin maalauksessa nuori nainen on saanut vuoteelleen vieraaksi mustan kuolonenkelin, eikä luurankoa, kuten yleensä kuolemantanssi-aiheisessa kuvataiteessa. Enkeli kuvastaa ideaa kuolemasta tervetulleena eikä suinkaan pelottavana. Maalauksen enkeli ei ole suinkaan heti viemässä naista mukanaan, mitä kuvastaa kuolonenkelin pystyyn kuin rajaksi nostettu käsi. Siten sen voi nähdä memento morina, muistutuksena kuolevaisuudesta.
Katoavaisuuden ilmaisijat muun muassa pääkallojen kuvina ovat runsain joukoin läsnä Ateneumin näyttelyssä.
Gothic Modern Helsingin Ateneumissa 26.1.2025 asti. Lue Seppo Metson kritiikki näyttelystä täältä.
2
Yle Areenasta löytyvä Giuseppe Tornatoren dokumenttielokuva Maestro Ennio Morricone (2021) on katsottavissa vappuaattoon 2025 saakka. Hienoa elokuvassa on perusteellisuus, jolla se käy läpi päähenkilön tavatonta monipuolisuutta; paitsi elokuvasäveltäjä hän oli hyvin ammattitaitoinen ja käytetty sovittaja, joka jätti jälkensä moniin 1960- ja 1970-luvun italialaisiin iskelmiin.
Ennio Morriconen kertomukset elokuvien ja musiikin suhteesta tulevat perustelluiksi dokumentin runsailla elokuvanäytteillä. Syvällisen musiikkikoulutuksen saanut Morricone oli tarkkana, kun kuuli opiskeluaikanaan John Cagen tavasta tehdä musiikkia.
Se rinnastuu valtavan hienosti Sergio Leonen ohjaaman Huuliharppukostajan (1968) seitsenminuuttiseen avauskohtaukseen, jossa luonnon, ihmisten ja ympäristön arkisina pidetyistä hälyäänistä rakentuu omanlaisensa sinfonia. Saappaiden kopinasta, ruosteisen tuulimyllyn kirskunasta, etäältä kantautuvasta junan äänestä, kärpäsen surahtelusta ja eloon heräävän lennättimen raksutuksesta syntyvän jännitteen purkaa Morriconen oivallus: kojootin ulvahduksena kajahtava huuliharpun ääni. Harvaa dokumenttielokuvaa tulee kuunnelleeksi yhtä tarkasti kuin tätä.
Maestro Ennio Morricone Yle Areenassa. Lue Marita Nyrhisen kritiikki elokuvasta täältä.
3
Lokakuun alussa kuollut ranskalaisen sarjakuvan mestari Pierre Christin laajensi käsikirjoituksillaan sarjakuvien aihepiiriä. Tunnetuin hänen töistään on Valérian-seikkailusarja, mutta Christin kirjoitti paljon myös entisestä Jugoslaviasta Ranskaan emigroituneelle piirtäjälle Enki Bilalille, muun muassa teoksen jota hän itse piti parhaanaan.
Koston veljeskunta (Tammi, 1990) on poliittisen trillerin piirteitä saava tarina Espanjan sisällissodassa taistelleiden veteraanien viimeiseksi jäävästä yhteenotosta. Yhdellä puolella on itseään Mustan järjestyksen falangiksi kutsuva francolaisten fasistien joukko, jonka jäsenissä on äärioikeistolaisia fanaatikkoja eri puolilta Eurooppaa. He ovat tehneet terrori-iskun aragonialaiseen kylään, joka jäi heiltä aikanaan niin sanotusti puhdistamatta vasemmistolaisista.
Yksi falangisteja vastaan taannoin 1930-luvulla taistelleen kansainvälisen prikaatin jäsenistä, brittijournalisti Pritchard, ottaa yhteyttä vanhoihin aate- ja taistelutovereihinsa ja kokoaa ikääntyneet ystävänsä kostoretkelle. Siitä sukeutuu ympäri Eurooppaa matkaavien vanhusten väkivaltaisten yhteenottojen sarja, jota sävyttävät muistot yhteisestä menneisyydestä ja henkilökohtaisesta elämästä.
Käsikirjoittaja Christinin ja piirtäjä Bilalin yhteistyö toimii upeasti heidän kuvatessaan toistensa peilikuvina toisiaan tappavia pakkomielteisiä vanhuksia.
4
Erään synkeän, sateisen ja tuulisen syysillan viihteekseni hain katsottavaksi David Fincherin elokuvan Seitsemän, joka on monin tavoin asetuksiltaan niin perus kuin rikoselokuva voi olla. Kahden etsivän, Brad Pittin esittämän nuoren intoilijan ja Morgan Freemanin esittämän eläköitymistään ennakoivan veteraanin, leppoisan jutustelevaa suhdetta koetellaan, kun eteen tulee ratkaisemattomalta vaikuttava murhasarja, joka etenee seitsemän kuolemansynnin mukaan. Kevin Spaceyn roolisuoritus elokuvan älykkäimpänä, ovelimpana ja pahantahtoisimpana hahmona saa muistamaan miten ammattitaitoisen hyytävä näyttelijä hän saattoi halutessaan olla.
Nykyään katsottuna huomaa miten paljon Seitsemän vaikutti sen jälkeen tulleisiin elokuviin. Eipä ole yhtä synkkää loppua nähty valtavirran Hollywood-elokuvissa, ei edes Batmaneissä. Verisiä, sisälmyksiä kääntäviä kauhuelokuvia alkoi tulla niin, että kidutuspornosta alettiin puhua jo omana lajityyppinään.
Sen, että tv-sarjoissa on toinen toistaan pakkomielteisempiä poliisihahmoja ja insnöörimäisen taidokkaasti mahdollisimman mutkikkaita murhiaan suunnittelevia rikollisia, voi nähdä olevan Fincherin elokuvan vaikutusta.
5
Italialaiskirjailija Elena Ferranten Napoli-sarjan romaaneista tehty tv-sarja Loistava ystäväni on pitänyt tasonsa ilahduttavan hyvin. Elena ”Lenù” Grecosta ja hänen parhaasta ystävästään Raffaella ”Lila” Cerullosta kertovan sarjan alkuosat nähtiin meillä Ylen ohjelmistossa 2020, mutta sarja on kaikkine kausineen nyt nähtävissä suoratoistopalvelu Maxissa.
Tuoreimmilla kausillaan sarja antaa 1970- ja 1980-lukujen muutosten Italiassa näkyä. Samoista Napolin laitakaupungin kortteleista lähtöisin olevien ystävysten suhteen kehittymisen tarina on samalla myös Italian yhteiskunnallista ja poliittista historiaa. Mukana kulkevat sekä napolilaiskortteleiden elämä Camorran alueella että opiskelijaliikehdintöjen heijastusvaikutukset muualle yhteiskuntaan.
Kehittyessään nuorten naisten ystävyys on kuin prisma, jonka läpi he näkevät niin itsensä kuin vanhempansa sekä sen mitä heiltä odotetaan. Huolellisesti tehty epookki viimeistelee sarjan katsomisen nautinnon.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.11.2024): Vaietut arktiset sodat, Pikku Kakkosen konsertti, Oro Jaska
Marja Mustakallio on katsellut Yle Areenaa ja viihtynyt pikkupoikien konserttiseuralaisena.
Parasta juuri nyt (15.11.2024): Polkom, Louhiteatteri, Judith Mok, Rokumentti, Yleisradio
Pasi Huttunen kaipaa lisää poliittista satiiria, intoilee Rokumentista ja suree Ylen heikentämistä.
Parasta juuri nyt (14.11.2024): Die Brücke, romantiikka, avaruus, Larissa Sansour, Tove Jansson
Tällä palstalla kulttuuritoimituksen väki kirjoitta ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Sirpa Pääkkönen on kiertänyt museoita Tukholmassa ja Helsingissä.
Parasta juuri nyt (12.11.2024): Kevään kirjat, Paris Paloma, Munch-museo, Forest Shuffle, The Devil’s Plan
Mikko Saari on lukenut kirjakatalogeja, kuunnellut uutta musiikkia ja käynyt katsomassa Munchin tauluja.