Marcos Morau ja Ylpeys. Kuva: Jeanette Bak
TANSSI | Seitsemän kuolemansyntiä ei jättänyt Gauthier Dancen taiteellista johtajaa Eric Gauthieria rauhaan, vaan hän kutsui seitsemän koreografia käsittelemään niitä samaan teosiltaan. Ryhmä vierailee Helsingissä ja Tampereella.
”Jokainen kohtaus ja koreografi on omanlaisensa, mutta erinomaisista tanssijoista huolimatta soljuvaa kokonaisuutta tai jännitteistä draaman kaarta ei synny.”
Gauthier Dance / Dance Company Theaterhaus Stuttgart: The Seven Sins. Tanssin talo, Helsinki 10.10.2024.
Seitsemän kuolemansyntiä ovat hengittäneet ihmisten niskaan siitä lähtien, kun niitä on määritelty. Lista kristinuskon seitsemästä vakavimmasta synnistä vakiintui keskiajalla Tuomas Akvinolaisen muotoilemana. Synnit ovat innoittaneet niin opetuksellisessa kuin taiteellisessa mielessä eri vuosisadoilla ja niiden pohjalta on syntynyt etenkin kuvataidetta, teatteria, elokuvaa, musiikkia – ja tanssia.
Gauthier Dancen taiteellinen johtaja Eric Gauthier kertoo teeman kiehtoneen häntä vuodesta 1995, jolloin hän näki David Fincherin elokuvan Seitsemän. The Seven Sins -teosta varten hän pyysi seitsemää arvostamaansa koreografia kutakin valmistamaan ryhmälleen lyhyen koreografian yhdestä synnistä.
En tiedä, saivatko koreografit valita heitä kiinnostavan synnin, tuliko synneistä kiistaa vai päättikö Gauthier jaosta. Joka tapauksessa teos tuli valmiiksi koreografiseitsikon muiden töiden lomassa vuonna 2022.
The Seven Sins vierailee nyt Suomessa Tanssin talossa Helsingissä sekä Tampere-talossa Tampereella.
* *
Teoksen alku on vahva. Sidi Larbi Cherkaoui vyöryttää näyttämölle ahneuden nimissä bisnespukeutuneen joukon, jonka taskut pursuavat seteleitä. Joustavasti, pehmeästi, mutta äärimmäisen terävästi tanssivaa ryhmää seuraa mielellään.
Seuraavaksi Aszure Barton käsittelee laiskuutta kahden näennäisen rennosti liikkuvan miehen dueton kautta. Laiskuutta seuraa Marcos Moraun koreografia ylpeyden teemalla. Viiden naisen yhtenäinen rivi tekee raskaan ja viiltävän tarkan suorituksen.
Marco Goecke tulkitsee ylensyönnin riippuvuutena, ja on tehnyt aiheesta teokseen tiukan soolon.
Hofesh Shechter käyttää kymmentä valkoisiin pukeutunutta tanssijaa, itse säveltämäänsä musiikkia sekä ajoittain äärimmilleen hidastettua liikettä koreografiassaan himosta. Sasha Waltzin vihan olemus muuttunee aina hieman riippuen sitä esittävästä duettoparista. Näkemässäni esityksessä huutoon ja toisteiseen liikkeeseen perustuvan dueton uskottavuus kärsi kahdesta liian eritasoisesta tulkinnasta.
Syntien katselmus päättyy Sharon Eyalin kolmen naisen ballerinajoutsenet mieleen tuovaan liiketutkielmaan kateudesta.
Teos on onnistunut tapa tuoda yhteen iltaan seitsemän koreografia. Kohtaukset ja synnit on järjestetty sopivasti, esimerkiksi kahden suuremman ryhmäkoreografian peräkkäisyys ei olisi toiminut.
Jatkuvuuden intensiteetti kuitenkin katkeaa hämmentävästi perinteiseen kiitosriviin, aplodeihin ja hetken odotteluun jokaisen synnin jälkeen. Toki jokainen kohtaus ja koreografi on omanlaisensa, mutta tuntuu siltä, että aina lähdetään uudestaan liikkeelle, soljuvaa kokonaisuutta tai jännitteistä draaman kaarta ei synny.
* *
Tanssijat ovat teknisesti erinomaisia ja heittäytyvät kukin rohkeasti koreografien toivomaan ilmaisuun. Yksittäisissä ”synneissä” on paljon hyvää ja kiinnostavaa, ja niiden tulkinta synnyttää jälkikäteen ystäväkeskustelussa erilaisia näkemyksiä, mutta jostakin syystä teoksen alku nostattaa odotuksia, jotka eivät sitten täyty. Kun huomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin – jonkun erilaiseen meikkiin, kynsilakkaan, tatuointiin – tai ajatus karkaa muualle, koreografia ei onnistu pitämään otteessaan.
Gauthier Dancen The Seven Sins antaa kuitenkin pikakatsauksen teoksen kautta löyhään yhteistyöhön heittäytyneisiin kansainvälisiin koreografeihin, ja melkein kotiovelle tuotuna.
Merja Koskiniemi
The Seven Sins Tanssin talossa 12.10. klo 19 ja Tampere-talossa 15.10. klo 19.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Joenzoo on arvorakennukseen perustettu ihmiseläintarha, joka upottaa maailmaansa, ilahduttaa ja haastaa
TAPAHTUMA | Joenzoo on pohjoiskarjalainen suurteos, jonka perusrungon muodostaa tanssi, mutta tarjolla on ties mitä. Historiallinen rakennus on arvoisessaan käytössä.
Duo Pauliina & Sara hurmaa Sirkus Finlandian syksyn viimeisissä näytöksissä
KOLUMNI | Esitys saa minut pohtimaan, mitä kaikkea taide on tai voi olla. Suomessahan myös sirkustaide tunnustettiin taidemuodoksi 2000-luvun taitteessa.
Pelottavan ajankohtainen Macbeth kysyy onko meidän jokaisen sisällä pahuuden siemen? Arviossa TTT:n ensi-ilta
TEATTERI | Sodat eivät lopu sotimalla, eikä koston kierre katkea ilman halua rauhaan. Shakespearen ikiklassikko liukuu katsojan sieluun kuin varkain.
Pääsenkö täältä pois? Mistä nuo varjot tulevat? Kuka minua jahtaa? Tunnel ja Ding Mukamas-festivaalilla
TEATTERI | Slovenialainen esineteatteriesitys Tunnel on tarina tunnelista ja tunnelimaisista tunnelmista. Saksalainen Ding saa Karoline Hoffmannin leikittelemään kultaisella palopeitolla.