Yksilöllistä kohtaamista ja musiikin iloa – soitonopettajien näkemyksiä opettamisesta

Silva Koskela ja Hanna-Leena Savolainen. Kuva: Maria Tuokko

Maria Tuokko, teksti

Musiikkiharrastuksen positiivisista vaikutuksista lasten aivojen kehitykselle puhutaan usein. Ylilääkäri Seppo Soinila toteaa Aivoliiton sivuilla, että musiikin harrastaminen voi lisätä aivojen massaa, parantaa tarkkaavaisuutta ja jopa helpottaa oppimista. Musiikki voi myös vähentää stressiä ja ahdistusta. Suomessa onkin kattava musiikkiopistoverkosto, joka tarjoaa lapsille ja aikuisille mahdollisuuden nauttia näistä musiikin upeista vaikutuksista.

Mutta miten musiikkiopistoissa tuetaan oppilaiden intoa jatkaa soitto- tai lauluharrastusta? Kolme soitonopettajaa kokoontui keskustelemaan omista pedagogisista näkökulmistaan ja opetustavoistaan. Keskustelussa mukana olivat Palmgren-konservatorion vs. apulaisrehtori, pianisti ja pedagogi Karla Suvanto, Pirkanmaan musiikkiopiston pianonsoiton opettaja ja TAMK:n säestäjä Hanna-Leena Savolainen sekä Tampereen konservatorion viulunsoiton lehtori Silva Koskela.

Yksilöllinen opetus – kohtaamista ja oppimisen tukemista

Karla Suvannon mukaan yksilöllinen kohtaaminen on yksi soitonopetuksen suurimpia vahvuuksia:

– Yksilöopetuksessa opettaja voi antaa oppilaalle ainutlaatuista huomiota ja aikaa. Musiikkiopistojen opettajat ovat saaneet pitkän koulutuksen paitsi oman instrumenttinsa hallinnassa, myös pedagogiikassa, mikä antaa heille mahdollisuuden tarjota joka viikko koko ammattitaitonsa kunkin oppilaan yksilöllisten vahvuuksien tukemiseen, Suvanto sanoo.

Silva Koskela täydentää näkemystä:

– Yksilöopetus on koko toiminnan sydän. Vaikka projekteja ja yhteissoittoa tarvitaan, viikoittainen henkilökohtainen opetus omassa luokassa on kaiken perusta.

Suvanto huomauttaa, että vaikka kotiharjoittelu saattaa välillä tuntua oppilaista haastavalta, tunneilla käyminen koetaan yleensä mukavana ja palkitsevana kokemuksena. Hanna-Leena Savolainen korostaa yksilöopetuksen vaikutusta oppimisen taitojen kehittymisessä:

– Soitonopetuksen kautta lapset pääsevät oppimaan arvokkaita taitoja, kuten pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Musiikkiopettajilla on upea mahdollisuus kohdata jokainen lapsi yksilöllisesti ja tukea heidän oppimaan oppimisen taitojaan – oppilas oppii tunnistamaan omia voimavarojaan ja kehittämään omaa tapaansa oppia.

Motivaatio ja oppilaan innostus keskiössä

Miten soitonopettajat pitävät yllä motivaatiota varsinkin harrastuksen alkuvaiheessa? Hanna-Leena painottaa hyväksynnän merkitystä:

– Toivon, että oppilaat voivat kokea olevansa hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin he ovat. Yksilötunneilla voimme tarjota heille turvallisen ympäristön, jossa virheet ja mokat eivät vähennä oppilaan arvoa. Soittoharrastus on aarreaitta itsetuntemuksen kehittymiselle – se auttaa oppilaita tutustumaan sekä omaan kehoonsa että tunteisiinsa, mikä voi kantaa elämässä pitkälle. Onnistumisten kautta oppilas voi löytää pystyvyyden tunnetta ja uskoa siihen, että pystyy oppimaan vaikeampiakin taitoja. Tämä tunne on keskeinen motivaatiota ylläpitävä tekijä, joka tukee sinnikkyyden kehittymistä.

Hanna-Leena korostaa myös yksilöllisten tavoitteiden merkitystä:

– Jokaisen oppilaan kanssa asetan yhdessä pieniä, saavutettavissa olevia tavoitteita, joiden saavuttaminen tuo onnistumisen tunteita. On tärkeää, että oppilas kokee edistyvänsä omassa tahdissaan, mikä lisää hänen uskoaan omiin kykyihinsä ja vahvistaa halua harjoitella lisää.

Opettajat lähestyvät motivaation tukemista myös oppilaan kiinnostusten kautta. Karla Suvanto kertoo:

– Pyrin kuuntelemaan jokaisen oppilaan omia kiinnostuksen kohteita. Jos oppilaat haluavat soittaa jotain muuta kuin klassista musiikkia, esimerkiksi poppia tai improvisoida, mukautan opetustani sen mukaan. Näin heille kehittyy laajempi työkalupakki ja he osaavat paremmin itsekin sanoa, mitä haluavat oppia.

Mukavan ja oppilasta motivoivan ohjelmiston valitseminen on yksi tärkeimmistä keinoista ylläpitää innostusta. Silva Koskela nostaa esiin, että nykyään alkeisohjelmistossa on erityisen mukavia ja oppilaita innostavia kappaleita:

– Nykyohjelmisto on kehittynyt ja oppilaat pääsevät soittamaan jo varhain kappaleita, jotka kuulostavat heidän mielestään hyvältä ja innostavat harjoittelemaan.

Lisäksi Koskela hyödyntää yhteismusisointia motivoivana tekijänä jo varhaisessa vaiheessa:

– Soitan oppilaitteni kanssa paljon pianoa heti ensimmäisistä viulutunneista alkaen. Yhteissoiton myötä oppilas saa välittömän kokemuksen musiikin harmoniasta ja kokonaisuudesta, mikä tekee oppimisesta heti elämyksellistä ja innostavaa.

Karla Suvanto on iloinen, että nykyinen opetussuunnitelma mahdollistaa sisällöllisesti monipuolisen opettamisen. Improvisoinnin opettamisen tueksi hän on kehittänyt improkortit. Kuva: Sakari Rantala

Yhteissoitto ja taiteiden välinen yhteistyö

Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, että yksilöopetuksen lisäksi myös ryhmässä soittaminen on tärkeää. Yhteissoitto tarjoaa paljon yhteisöllisyyttä ja oppimismahdollisuuksia, mutta kaikki oppilaat eivät välttämättä innostu ryhmäsoitosta samalla tavalla.

– Yhteissoitto ei ole kaikkien juttu, ja sekin on suotavaa, että oppilas saa soittaa yksin, jos se sopii hänelle paremmin, Hanna-Leena toteaa.

Silva Koskela huomauttaa, että nykyään vasta-alkajat pääsevät osallistumaan orkesteriin jo ensimmäisinä vuosinaan. Tämä luo positiivisia kokemuksia ja tuo oppimiseen iloa.

– Taiteiden välinen yhteistyö on lisääntynyt ilahduttavasti. Musiikkioppilaitokset tekevät nykyään paljon yhteistyötä muiden taiteen perusopetusta tarjoavien oppilaitosten, kuten Sara Hildénin-akatemian ja konservatorion tanssilinjan kanssa. Voimme yhdistää projekteihin musiikkia, kuvataidetta ja tanssia, ja luoda näin kokonaisvaltaisia taide-elämyksiä, Koskela sanoo.

Lisäksi opistoissa soitetaan pienemmissä kokoonpanoissa kamarimusiikkia ja järjestetään yhteissoittoa sisältäviä esiintymisiä esimerkiksi lähellä olevissa vanhainkodeissa.

Kohti laajempia oppimispolkuja

Opettajat ovat huomanneet paljon muutoksia soitonopetuksen kentällä viime vuosina. Opetussuunnitelman muutokset ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia, ja musiikkiopistot pyrkivät tukemaan oppilaan yksilöllisiä oppimispolkuja entistä monipuolisemmin.

– Nykyinen opetussuunnitelma mahdollistaa sen, että tunneilla voi keskittyä myös improvisointiin ja säveltämiseen. Aiemmin painotus oli enemmän esiintymisessä ja kotiharjoittelussa, Suvanto kertoo.

Savolainen nostaa esiin arvioinnin muutoksen:

– Nykyään useimmissa musiikkioppilaitoksissa on luovuttu lähes kokonaan numeroarvioinnista. Sen sijaan annetaan suullista palautetta, joka keskittyy prosessiin ja oppilaan onnistumisiin. Tämä tukee oppimaan oppimisen taitojen kehittymistä ja antaa oppilaille välineitä tunnistaa omia vahvuuksiaan.

Musiikkiopistot ja niiden opettajat ovat valmiita kehittämään toimintatapojaan ja vuorovaikutustaitojaan jatkuvasti. Suvanto korostaa, että sekä opettajilta että oppilaitoksilta vaaditaan itsereflektiota ja muuntautumista muuttuvan oppimisympäristön keskellä:

– Opettajilta odotetaan kykyä uudistua ja reflektoida omaa toimintaansa jatkuvasti. Tämä itsereflektio ei kuitenkaan ole vain yksilön, vaan koko oppilaitoksen tasolla tapahtuvaa toimintaa. Molempien on oltava valmiita tarkastelemaan omia käytäntöjään ja muokkaamaan niitä tarpeen mukaan, jotta oppilaille voidaan tarjota paras mahdollinen oppimiskokemus.

Musiikkiopistojen rooli lapsen kasvussa ja kulttuurissa

Lopuksi opettajat pohtivat, millainen vaikutus musiikkioppilaitoksilla on yhteiskunnassa. Heidän mukaansa musiikkiopistot tarjoavat lapsille ja nuorille turvallisen kasvuympäristön, jossa he voivat oppia tärkeitä elämäntaitoja.

– Musiikkiopistot ovat tärkeä osa suomalaista kulttuurikasvatusta. Ne auttavat nuoria kehittämään itseään, kasvamaan sinnikkyyteen ja löytämään omat vahvuutensa, Suvanto toteaa ja lisää:

– Soittotaidon oppiminen on taito, jota arvostetaan tulevaisuudessakin. Se vaatii aikaa ja sitoutumista, mutta juuri näistä taidoista lapset ja nuoret saavat työkaluja myös muihin elämän haasteisiin.

Silva Koskela painottaa myös musiikin itseisarvoa ja sen vaikutusta oppimisen iloon:

– Mielestäni taiteen itseisarvoa ja sen tuottamia välillisiä hyötyjä ei voi erottaa toisistaan. Musiikin opiskelu ei ole vain väline muiden taitojen oppimiseen, vaan jokaisella lapsella tulisi olla oikeus kokea taiteen ja musiikin ihme sellaisenaan. Musiikin kautta lapset oppivat ymmärtämään syvempiä merkityksiä, tunteita ja elämyksiä, joita on vaikea tavoittaa muilla tavoin.

Hanna-Leena Savolainen on samaa mieltä ja lisää vielä:

– Musiikkiopistot tarjoavat jokaiselle lapselle mahdollisuuden kokea musiikin riemua ja kasvaa itseilmaisun kautta. Tällaista oppimista ja kasvua ei korvaa mikään – se on arvokasta nyt ja tulevaisuudessa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua