Hevosen kuolema ja muita tärkeitä asioita nähtäväksi – Tove Kjellmark Seinäjoen taidehallissa

Kuva: Krista Luoma

Tove Kjellmark: Hevonen, robotti & mittaamaton. Seinäjoen taidehallilla 4.1.2025 asti.

Harvoin olen kokenut taidenäyttelyssä sellaista syvää, samanmielistä surua kuin katsellessani Tove Kjellmarkin Hevonen, robotti & mittaamaton -näyttelyn töitä Seinäjoen taidehallissa. Mietin, liittyvätkö suuret tunteeni siihen, että minulla on henkilökohtainen suhde hevoseen ja hevosiin – vai kokevatko muutkin tämä näin voimakkaasti? Taiteilija tuntui katsoneen suoraan elämääni ja hevoshistoriani onnenhetkiin ja kipukohtiin ja tehneen niistä veistoksia, videoteoksia ja piirustuksia.

Voimakkaimpia teoksia näyttelyssä on videoteos They Shoot Horses, Don’t They (Ammutaanhan hevosiakin?). Siinä näytetään lämpökameralla kuvattu hevosen kuolema. Terveen ja ehjän oloinen hevonen talutetaan estradille, ihminen injektoi siihen tappavaa ainetta, hevonen kaatuu, ihminen poistuu. Kamera kuvaa hevosen ruumiin kylmenemistä, kunnes valkokankaalla näkyy vain mustaa.

Kuva video teoksesta They Shoot Horses, Don’t They. Kuva: Kirsi Haapamatti

Tukholmalaisella kuvataiteilija Tove Kjellmarkilla on hevostaustaa, hevonen ei ole näyttelyn päätähti sattumalta. Taiteilija on kasvanut hevosten parissa lapsesta asti.

– Minulla oli onni saada viettää hevosten kanssa aikaa päivittäin. Ratsastin Ruotsin metsissä, leikin hevosten kanssa. Tunsin suurta luottamusta niihin ja koin syvää yhteyttä hevosten kanssa ensikohtaamisesta alkaen, Kjellmark kertoo.

Hevosista tuli myöhemmin yhä tärkeämpi osa Kjellmarkin elämää. Hän kuvailee lapsuudenperhettään epävakaaksi, jolloin hevostalleista tuli kuin toinen koti, jossa hevoset tarjosivat vakautta ja turvaa.

– Hevosilta myös opin läsnäolon taitoa. Arvostan nonverbaalista kommunikaatiota hevosten kanssa. Kyky luoda yhteys ilman sanoja, sitä olen kantanut mukanani myös taiteilijana.

Nyt Seinäjoella nähtävän näyttelyn Kjellmark toivoo kannustavan ihmisiä pohtimaan omaan paikkaansa universumissa. Onko ihminen todella kaiken keskipiste?

– Ihmisen ja hevosen suhde tarjoaa ainutlaatuisen tavan lähestyä tätä kysymystä. Hevosten voima ja vapaus, haavoittuvuuskin, muistuttavat meitä luonnon voimista, jotka ovat ihmisen kontrollin ulottumattomissa. Hevosten olemassaolo on syvästi yhteydessä maahan, silti jollain tapaa käsityskykymme ulkopuolella. Kuin yksi universumin mysteereistä.

Kuva: Krista Luoma

Hevosen eutanasiaa kuvaava teos on varmasti vavahduttava eutanasiaa tai kuolemaa koskaan kohtaamattomalle näyttelykävijälle, ja kuten tämän jutun kirjoittajan tapauksessa, sellaista aikaisemmin todistaneelle. Teoksen tekeminen oli tunnemyrsky myös Tove Kjellmarkille. Hän oli aiemmin kohdannut hevosen hätälopetuksen, kun hänen tyttärensä Noir-hevonen oli onnettomuuden vuoksi jouduttu lopettamaan. Tapaus jätti vuosien mittaiset jäljet mieleen.

– Noirin kuoleman jälkeen aloin pohtia, miksi hevosen menettäminen herätti niin suuria tunteita, jopa suurempia kuin menettäessäni isoäitini. Ymmärsin sen liittyvän vastuuseen. On valtava vastuu huolehtia majesteettisen vaikuttavasta hevosesta. Kun näen hevosen juoksevan vapaana laitumella, liikutun kyyneliin. Halusin tutkia asiaa lisää taiteen keinoin. Minua kiinnosti liike, siirtymä, elämän ja kuoleman välillä.

Harva hevosenomistaja antaa kuvata hevosensa eutanasiaa, vaikka hevosten lopettaminen sairauksien ja vammojen vuoksi arkipäivää onkin. Lopulta Kjellmarkin tuttu eläinlääkäri ilmoitti saaneensa kuvausluvan, kun ravihevonen lopetettaisiin.

– Sen seuraaminen oli vaikeimpia asioita, mitä olen tehnyt. Seurasin hevosen kylmenemistä yli viiden tunnin ajan. Se oli surullista ja vähän runollistakin. Lämpö hävisi hiljalleen, ja kaikki muuttui ympäröivien betoniseinien väriseksi. Tämä elämän, kuoleman ja muutoksen tutkiminen on hevosaiheisten töideni ytimessä.

Tove Kjellmark. Kuva: Carl-Michael Herlöfsson

Näyttelyssä on kaiken kaikkiaan hieman surumielinen tunnelma, mikä saattaa johtua siitä, että katsoin ensimmäisenä juuri tuon eutanasiavideon. Jos sen jättää viimeiseksi, näyttely saattaisi heijastaa toisenlaisia tunteita. Hevonen on komea eläin, ja suurin osa näyttelyn teoksista on objektiivisesti kauniita, niin kauniita kuin vain upea hevonen voi olla. Valloittava on esimerkiksi videoteos The Vanguard, jossa yliluonnollisen kaunis hevonen käppäilee menemään tyhjässä, valkoisessa museosalissa. Videon äänimaailma kaikuu näyttelytilassa kaikkialla.

Jälleen kerran on todettava, että Seinäjoen taidehalli tarjoaa sykähdyttävät puitteet tällekin upealle näyttelylle. Kuten romaanikirjallisuudesta joskus sanotaan, että tapahtumapaikka on yksi tarinan päähenkilöistä, voi Seinäjoen taidehallin sanoa olevan yksi teoksista. Karunkova teollisuusmiljöö tuo Kjellmarkin herkät ja dramaattiset teokset lähelle katsojaa.

Kirsi Haapamatti, teksti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua