1

Tampere sai nauttia viime viikolla poikkeuksellisesta herkusta, kun maailmanmusiikkiin erikoistunut festivaali WOMEX (World Music Expo) järjestettiin täällä. Muutamaksi päiväksi kaupunki täyttyi maailman eri kolkkien kiehtovista musiikkityyleistä ja artistien edustajista.

Itse ehdin kolmen päivän aikana nähdä parikymmentä keikkaa, jotka edustivat laajaa tyylikirjoa tansanialaisesta singelistä (muistuttaa hieman räppiä pikakelauksella) unkarilaiseen romanimusiikkiin, kapverdeläisestä tunnelmoinnista kanadalaisiin viuluvirtuooseihin ja korealaistyylisestä dubreggaesta ghanalaiseen highlifeen.

YLE taltioi suurimman osan Tampere-talolla tapahtuneista konserteista, joten sieltä voi ja kannattaa väijyä lisää.

Itseeni suurimman vaikutuksen teki 80-vuotias ”carimbon kuningatar” Dona Onete. Onete on siitä poikkeuksellinen taiteilija, että aloitti levytysuransa vasta jäätyään eläkkeelle opettajan työstään. Musiikki oli älyttömän tarttuvaa ja laulusolisti sydämellinen ja vilpittömän innoissaan esiintymisestään Suomessa.

2

Tätä kirjoittaessa nautiskelen kuitenkin ihan toisenlaisesta ikäihmisten musiikista, sillä suosikkiyhtyeisiini lukeutuva Neil Young & Crazy Horse on julkaissut uuden albumin, joka kantaa nimeä Colorado.

Jurnuttavan komppikitaroinnin aatelisiin kuuluvaa Frank ”Poncho” Sampedroa ei harmillisesti tällä levyllä kuulla ja levyn biisimateriaalikin kuulostaa näin ensimmäisillä pyöräytyksillä heppoisalta, mutta tiettyjen artistien suhteen olen kärsivällisempi kuin toisten ja Young lukeutuu tähän joukkoon.

3

Kansainvälisten poikkeuslahjakkuuksien ilotulitus Tampereella ei tokikaan pysähdy WOMEXiin, sillä kuluvalla viikolla järjestetään Tampere Jazz Happening.

Torstaina suosittelen jengille ranskalaisen jazzin katselmusta Klubilla, sillä sinne on täysin ilmainen sisäänpääsy, joten korvien avaaminen ei lompakkoakaan rasita. Itse odotan innolla myös perjantain myöhäisiltaa, kun Klubilla soittaa jo 55 vuotta toiminut Jamaikan legendaarinen The Skatalites!

4

Oliver Sacks on neurologi, joka tunnetaan muun muassa kirjastaan Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi ja romaanistaan Heräämisiä, josta tehtiin myös samanniminen Hollywood-elokuva.

Olen lueskellut Sacksin muistelmia, ja mies paljastuu aika paljon monisyisemmäksi hahmoksi kuin kirjojen takakannessa hymyilevä harmaa partasuu antaisi ymmärtää.

Nuoruus sodan varjossa, juutalaisen lääkärisuvun vesana kasvaminen, homoseksuaalisuus 1950-luvun Englannissa, painonnosto, harrastelijavalokuvaus, intohimoinen moottoripyöräharrastus ja monet muut asiat käsitellään mutkattoman rehellisesti. Sacks muun muassa paljastaa kirjoittaneensa ensimmäisen, migreeniä käsitelleen kirjansa vahvassa amfetamiinikoukussa.

Koska kirjan on kirjoittanut ”kohde itse”, sen sävy on jopa toteava, ja Sacksin maailmanluokan menestyskin ikään kuin vain tapahtuu kirjan sivuilla.

Kirjan takakannessa Sacksia tituleerataan ”ihmismielen David Attenborough’ksi” ja kieltämättä hänen kliininen, mutta empaattinen tapansa kuvata ihmisten ajatuksenjuoksua saa miettimään myös omia tapoja, tottumuksia ja tapaa olla maailmassa. Kaiken kaikkiaan siis hyvä kirja tämä Oliver Sacks On The Move: A Life.

5

Syksy on kuluttavaa aikaa, kun valo vähenee ja ilma viilenee, mutta varsinkin minun alallani työtahti vain kiihtyy. Hyvä tapa järjestää ajatuksiaan, palautua, energisoitua ja nauttia lehtikasoista on käydä pitkillä kävelyillä. Tähän olisi ehkä muuten haastavaa ryhtyä tuosta noin vaan, mutta onnekseni hankimme perheeseemme koiran keväällä.

Koiran inspiroimana tulee lähdettyä pari kertaa päivässä pihalle, samalla voi kuunnella esimerkiksi radio-ohjelmia tai vaikkapa syksyn loistavia uutuuslevyjä (Konsta, Kusti & Faarao, Maustetytöt, The Hearing…) korvanapeilla samalla kun noukkii kikkareita tienposkesta. Pysyy nöyränäkin.

Janne Laurila