Kulttuuritoimitus sukelsi kesällä paikallisia helmiä – lue tästä Tampere-liitteemme parhaita juttuja!

Santeri Urhosen yrttitarha sijaitsee Tampereen kattojen yllä. Kuva: Anitta Vuorisola

Eli Harju, teksti

Miksi on ihanaa olla Tampereella? Kulttuuritoimituksen Tampere-liite kysyi sitä kesän aikana ihmisiltä, jotka tuntevat kaupungin eri puolia. Kaiken kaikkiaan Ihanaa olla Tampereella -juttusarjassa ilmestyi 12 juttua.

Kesäkuussa vierailimme muun muassa Finlaysonin tehdaspuutarhassa Santeri Urhosen kanssa. Urhonen on koko tehdaspuutarhan ideoija, ja kun hän aloitti työnsä siellä, Finlaysonilla kasvoi vain kaksi monivuotista kasvia. Nyt lajejakin on jo yli 200, ja yksittäisten kasvien laskuissa ei kukaan pysyisi mukana.

Urhonen rakentaa vanhan tehtaan ympäristöön monimuotoista, luonnonmukaista puutarhaa, ja on jo itsekin tavallaan osa alueen luontoa. Hän tietää, missä siellä elää leppäkerttuja ja heinäsirkkoja, eivätkä tehdasalueen linnut juuri säiky häntä.

Santeri Urhonen aloitti Finlaysonin alueen vehreyttämisen vuonna 2020. Kuva: Anitta Vuorisola

– Kun on lähtenyt siihen ekosysteemin kehittämiseen, se on loputon opinahjo ja loputon lahja. Pakko sanoa, että en mä koe, että sellanen peruspuutarha on ihan hirveen kiinnostava. Täällä ei pääjuttu oo se, että on upeesti kukkivia pioneja tai yksittäisiä hienoja kukkia, vaan panostetaan siihen, että se ekosysteemi voi hyvin, Urhonen kertoi.

Hänelle on tärkeää myös levittää luonnonmukaisen puutarhan sanomaa: luonnollinen on hyödyllistä ja kaunista.

Lue lisää Samuli Urhosen puutarhafilosofiasta täältä.

* * 

Tampereen historian tummia sävyjä meille avasi Stefan Smirnov, joka pitää Tampereen kummituskierroksia. Kierroksilla käydään paikoissa, joissa tarinoiden mukaan kummittelee. Esimerkiksi Pyynikin kirkkopuistossa, missä sanotaan nähdyn morsiuspukuinen aave ja pimeässä hohtavia ristejä.

Stefan Smirnov on kerännyt kierroksillaan kertomansa kummitustarinat esimerkiksi sanomalehdistä ja antologioista. Kuva: Mikko Vattulainen

Smirnov kertoi myös Tampereen ainoasta Hollywood-tason tarinasta: tehtaanjohtajan pojan Ernst von Nottbeckin väkivaltaisesta kuolemasta, joka mahdollisesti liittyi lähistöllä tapahtuneeseen väitettyyn riivaukseen. Monet Tampereen kummitustarinoista eivät kuitenkaan ole erityisen lennokkaita. Usein niiden taustalla ovat sodan tai teollistumisen ajan uhrit. Smirnov ei itse ole koskaan kokenut mitään yliluonnollista, mutta hän näkee kertomusten arvon olevan siinä, miten ne tallentavat historian tavallisten ihmisten kokemuksina.

– Vaikka tarinat itsessään olisivat keksittyjä, ne kokemukset, joista tarinat kumpuavat, eivät ole fiktiota. Ne ovat totta. Ja vaikka tarinat olisivat sepitettä, se ei tee niistä arvottomia tai huuhaata, koska tavallaan se kokemus taustalla on aito, Smirnov kertoi.

Lisää Stefan Smirnovin eri lähteistä kokoamia kummitusjuttuja täällä.

* *

Tampereen nykypäivän kulttuurielämän helmistä poimimme myös vapaan matalan kynnyksen kulttuuritilan Pispalassa. Entisen lemmikkikaupan tiloissa toimiva Pethaus aloitti vuonna 2023 ja järjestää kokonaan vapaaehtoispohjalta musiikkikeikkoja ja taidenäyttelyitä. Lisäksi siellä toimii levy- ja kirjamyymälä, ja osan viikosta Martin Jäger pyörittää paikalla Purmeli Café -nimistä kahvilaa.

– Olen kuullut useammin kuin kerran, että Martinin kahvi on Suomen parasta, kertoi yksi taustalla toimivan Pethaus ry:n jäsenistä, Tarja Kansanaho.

Tarja Kansanaholle Pethausin toiminnassa mukana oleminen on hyvää vastapainoa päivätyölle. Martin Jägerin piti tulla tekemään kahvia vain yhteen tapahtumaan, mutta hän jäikin vapaaseen kulttuuriolohuoneeseen pysyvästi. Kuva: Mikko Vattulainen

Koska Pethausilla ei ole isoja kuluja katettavakseen eikä se tavoittele voittoa, toiminnassa on omanlaistaan vapautta. Keikalle saattaa tulla kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen ihmistä, ja tunnelma on usein hyvin keskittynyt.

– Tämä on kuin olohuone, kaikki ovat hyvin lähellä toisiaan. Täällä voi kokea jotain sellaista, mitä ei ole ikinä ennen kokenut. Meillä on esimerkiksi paljon improvisaatiomusiikin keikkoja, missä muusikot ovat syvästi keskittyneitä omaan improvisaatioonsa, ja silti jotenkin löytävät musiikin kautta yhteyden toisiinsa ja yleisöön, Kansanaho kuvaili haastattelussa.

Pethausissa saa vierailla myös ostamatta mitään, vaikka vain juttelemassa Jägerin kanssa. Kansanaho ja Jäger luonnehtivat paikkaa solidaarisuuden ja inklusiivisuuden kodiksi ja toivoivat, että tulevaisuudessa siellä voitaisiin järjestää monenlaisia muitakin kulttuuritapahtumia.

Tutustu Pethausiin täällä!

* *

Henriika Tulivirran työpaikka sijaitsee virallisesti Helsingissä, mutta hän ei aio muuttaa Tampereelta enää ikinä minnekään. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Tampereelle paluumuuttanut kirjastoalan ja lukuinnostamisen ammattilainen Henriika Tulivirta luonnehtii Tamperetta kuin kyläksi, joka on naamioitunut kaupungiksi.

Tulivirran erikoisalaa on lasten- ja nuortenkirjallisuus, jota hänen mielestään varsinkaan aikuisten ei pitäisi ikinä väheksiä. Tulivirta antoikin kesälukemiseen vinkin, joka pätee ikään katsomatta ja vuoden ympäri: aina kannattaa lukea juuri sitä, mikä innostaa.

– Toivoisin toisaalta, että ihmiset löytäisivät lukuharrastuksen ilon, mutta toisaalta lukutaito on elintärkeä yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta. Jos ei ole lukutaitoa ja kykyä erottaa erilaisia tekstityyppejä, on aika pulassa jossain vaiheessa. Mutta tarvitaan ensin se lukuinto, joka synnyttää lukutaidon, Tulivirta sanoi.

Lue Tulivirran haastattelu täältä.

* *

Simo Frangén on asunut jo vuosikymmeniä Tammelassa. Kulttuuritoimituksen Tampere-liitteen pyynnöstä hän kirjoitti myös sinne sijoittuvia palindromeja. Kuva: Mikko Vattulainen

Oli tietenkin väistämätöntä, että Kulttuuritoimituksen Tampere-liite tapasi Simo Frangénin, joka on tiettävästi maailman ainoana saanut tittelin Ikitamperelainen. Tamperelaisuuden lisäksi Frangén tunnetaan myös palindromrunoista, eli sanataiteen muodosta, jossa kehitellään etu- ja takaperin samoin luettavia tekstejä.

Haastattelussa Frangén kertoi, miten hän innostui palindromeista ja miten uudet palindromirunot käytännössä syntyvät. Hänen mielestään Tampereelta puuttuu vain yksi asia.

– Tampere on muuten täydellinen, mutta yliopistossa voisi olla palindromioppituoli. Se olisi hienoa, että jossain otettaisiin se vakavasti. Se kehittää kielitajua. Palindromilinjalle pyrkijöitä varmaan olisi paljon! Voisin tulla pitämään pääsykokeita sinne.

Lue taiteenlajin salat ja Frangénin uusia Tampere-aiheisia palindromeja täältä! Kaikki Ihanaa olla Tampereella -sarjan jutut löydät täältä!

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua