Matkalla pohjoiseen – Polkupyöräseikkailu Sodankylän elokuvajuhlille, osa 10

Pikajalka on matkannut Meltauksen komeisiin maisemiin. Kuvat: Juho Hakkarainen

Pääset sarjan ensimmäiseen osaan tästä ja edelliseen osaan tästä. Seuraavaan osaan pääset tästä.

* *

Juho Hakkarainen, teksti

11.6.2024 – Rovaniemi–Meltaus, 56 km.

Aamupalapöytään istui seurakseni samainen mies, joka minulle eilen opasti huoneeni. Puheista ymmärsin hänen olevan vakaumuksellinen kristitty ja kotoisin Balilta. Jalka tuntui paremmalta. Uskoin suoriutuvani päivän kilometreistä pyörän päällä.

Majatalosta lähdettyäni ajoin markettiin, josta ostin matkaeväitä: vihiksiä, pähkinöitä, vissyä ja sen semmoisia. Jonkin matkaa ensin väärillä teillä ja silloilla harhailtuani löysin oikealle reitille. Ajoin pohjoiseen Ounasjoen itäpuolta, tietä numero 934, joka myös Ounasjoen Itäpuolentienä tunnetaan. Asvalttipintaa se oli koko pituudeltaan, mutta joiltakin osin huonokuntoista, eikä pyöräilijälle kovin turvallista. Pariin kertaan, kun sattui tulemaan rekkoja edestä ja takaa, hyppäsin pusikon puolelle antamaan tietä ja odottamaan tilavampaa väylää.

Ounasjoen Itäpuolentien maisemia.

Ensimmäiset porot näin tien päällä hieman ennen Tapionkylää. Sarvipäät katsoivat pitkään outoa kulkijaa, eivätkä suostuneet kunnollisiin kuviin. Tapionkylän kohdilla tuli vastaan Tapion silta, josta olisi päässyt Ounasjoen yli Kittiläntielle. Siinä pysähdyin hetkeksi, muuten posottelin aika tavalla yhtä kyytiä kohti Meltausta.

Maisemia Tapion sillalta.

Salmilampi Tapionkylän jälkeen.

Säätiedotukset povasivat ukkosmyräkkää puolen päivän tietämille, mutta sellaista ei saatu. Sadekuuroja kylläkin tuli sen verran, että kastuin ennen kuin ehdin pukeutua vedenpitäviin. Hassua oli pyöräillä kirkkaan taivaan alla, aurinkoisessa säässä, kun jostakin kuitenkin tiputteli vettä niskaan. Ja jossakin tienpätkällä työmiehet katkoivat puita sähkölinjojen lähettyviltä, myrskynkö edeltä, varmuuden vuoksi? Taivaalla pilvimuodostelmat muuttuivat tiuhaan, ja väliin näkyi vaarojen takana kehittyvän tummia möykkyjä, jotka kuitenkin painuivat pois.

Kun saavuin Poro-Pekan Pirtin risteykseen, näin useita poroja tien molemmin puolin. Samalla pohjoisesta ajeli Rovaniemelle päin pari matkapyöräilijää.

Pihapiirissä oltiin remonttihommissa: maalasivat ja vasaroivat ulkorakennuksia. Minulle oli tehty huone valmiiksi vierastalon alakertaan, jossa nyt palaudun kilometreistä. Erinomainen huone tämä onkin kaikkine mukavuuksineen. Jopa sauna löytyy, mutta sitä en ensin saanut lämpimäksi. Kävi ilmi, että siinä on ulkoapäin ohjailtava aikalukko, joka kytkettiin pois päältä, ja nyt kiuas lämpenee.

Napautin television näyttämään miesten keihäskarsintaa, jossa Oliver Helander heitti ensimmäisellä kiskaisulla itsensä jatkoon. Sen kunniaksi ryhdyin kokinhommiin: pilkoin nakkipata-ainespussin sekaan kasvisnakkeja. Hyvä tuli. Päälle pari kupposta pikakahvia. Telkkarissa keihäs vaihtui seipääseen. Kun istahdin kuistille ihailemaan maisemia, kävi talon koira tekemässä tuttavuutta.

Porot viihtyivät rinteen pienellä peltotilkulla.

Ja kertakaikkisen koreaa täällä onkin: kulttuurihistoriallista perinnemaisemaa Ounasjoen rannalla Patokoskella. Katsoin että nimi tulee lohen patokalastuksesta, joka uiton yleistyessä mukautui verkkopyynniksi. Isohaaran voimalaitoksen rakentaminen vuonna 1948 teki lopun lohenpyynnistä. Joen toisella puolella näkyy Kittiläntien puolella eräs maamerkki, pallolatvainen kuusi, Tuulenpesäpuu, sekä laajemmin upea Patovaara.

Pihapiiri alhaalta joenrannasta nähtynä.

Illalla talon toiseen päähän majoittui tietyömaaporukkaa. Kävin rannassa katsomassa veden virtaa. Porot olivat häipyneet jonnekin. Oli taivaallisen kaunista: lempeä, laaja taivas kuvastui veteen. Ohuita pehmeitä kesäillan pilviä lipui korkealla. Valoa piisasi yllin kyllin, vaikka ilta oli pitkällä. Kiipesin rinteen takaisin väliaikaishuoneeseeni, suoritin iltatoimet ja kävin maate. Iltapalaksi luin Pentti Haanpään novellin Äiti ja poika.

Ounasjoen komeita maisemia Patosuvannon liepeillä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua