Markus Krunegård. Kuva: Sina Östlund

1

Pääsiäismusiikki on parasta pääsiäisenä. Tänä vuonna kuuntelin jo livenä Brahmsin Ein deutsches Requiemin Pori Sinfonietta esityksen runkona, ja tänään on vuorossa tallenteena Mozartin Requiem d-molli (KV 626). Ensinmainitun nimi tulee siitä, että se ei perustu latinankielisiin teksteihin vaan Lutherin saksannoksiin. Silkan musiikin lisäksi pidän teoksen luomiseen vaikuttaneesta ajatusmaailmasta. Brahmsin Saksalainen on hänen itsensä kertoman mukaan tarkoitettu enemmänkin elävien lohduksi kuin kuolleiden muistoksi. Lisäksi mestari väitti vältelleensä suoraan kristinuskoon viittaavia jakeita, vaikka tekstin Raamatusta kaivoikin.

Mozartin Requiem puolestaan on se hänen kuuluisa viimeisensä, joka jäi muiden (muun) loppuunsaatettavaksi. Keiden tai kenen, siitä ollaan edelleen montaa mieltä. Teoksesta siis joka tapauksessa tuli ikään kuin Mozartin oma sielunmessu, vaikka tilaustyöstä kyse onkin. Säveltäjä ehti jopa saada kipaleesta 60 dukaatin etumaksun.

Jos en saa edellisistä tarpeekseni, kaivan esiin Zbigniew Preisnerin Requiem for My Friendin. Hän on omistanut teoksen ensimmäisen osan vuonna 1996 kuolleelle ystävälleen, elokuvaohjaaja Krzysztof Kieslowskille. Preisner on tunnettu erityisesti juuri elokuvamusiikistaan, jota hän on säveltänyt Kieslowskin tuttujen taideteosten ohella esimerkiksi Agnieszka Hollandin töihin.

Vinkki tamperelaisille! Mozartin Requiem Tampereen tuomiokirkossa pitkäperjantaina 29.3. kello 18.

Riikan Pyhän vapahtajan kirkko. Kuva: Marita Wahlroos

2

Markus Krunegård ja musiikkinsa kuuluvat hieman eri genreen kuin yllämainittujen herrojen tuotanto. Nyt puhutaan lähinnä setämiestä kutkuttavasta naapuri-ilmiöstä.

Krunegård on kotoisin Norrköpingistä, mutta äidinpuolen juurensa ulottuvat aina Suomen Pelhoon Tornionjokivarteen. Miehen sujuvasti soljuva meänkielensävytteinen suomi sen paljastaa: lapsuuden kesät kuluivat Pellon mummolassa.

Mutta nyt Krunegård on tähti. Suomessa hänen musiikkiaan on voinut kuulla jo jonkin aikaa sattumaltakin ainakin YLE Vegalla ja tietämättäni varmasti myös muilla niin suomen- kuin ruotsinkielisillä asemilla. Musiikkia hän on joka tapauksessa tehnyt koko 2000-luvun esiintyen niin ruotsiksi kuin suomeksi. Viime vuodet hän on kuitenkin antanut suomen viedä, on tehnyt osan keikoistaan pelkällä suomella, joskus välispiikkejä myöten.

Tällä puolella Pohjanlahtea media taisi herätä kunnolla vasta viime syksynä, kun Krunegård julkaisi albumin Nokia & Ericsson (All That Plazz, 2023). Ikään kuin Suomi & Ruotti. Lähtemättömissä toisistaan, ainakin noiden väylänvartisten sielussa ja sydämessä.

Vinkki tamperelaisille! Krunegård Tampereen Olympiassa ke 10.4.2024 kello 21 alkaen.

3

On ilo huomata, että kirjaklassikot käyvät kaupaksi. Viime viikkojen tärppejäni ovat olleet Boethiuksen Filosofian lohdutus, jonka suomennoksesta Vastapaino on ottanut uuden eli toisen painoksen, sekä Ray Bradburyn Fahrenheit 451, jonka suomenkielisen laitoksen uudesta painoksesta huolehti Sammakko.

Molemmat teokset tunsin entuudestaan, mutta niin vain luin ne taas kerran. Liekö yksi klassikon tunnusmerkki tuo tyhjentymättömyys. Kierros kierrokselta löytyy jotain uutta, vähintään uusi tulkintamahdollisuus. Mene ja tiedä.

Tätä klassikoiden – miten tuon termin ja sen käyttöalan nyt sitten kukin määrittelee – ystävä joka tapauksessa toivoo: uusia suomennoksia silloin tällöin kielen ja aikojen muuttuessa sekä uusia painoksia ikään kuin muistin virkistämiseksi.

4

Ilahduttavaa on ollut havaita, kuinka vahva rintama on noussut puolustamaan journalismin totuudellisuuden välttämättömyyttä. Viittaan tietysti Case Kuuselaan.

Olen tehnyt töitä useammassakin Alma Median aikoinaan omistamassa lehdessä ja ollut siinä mielessä ainakin nimellisesti Kuuselan työtoveri. Samalla kuuluin niihin, jotka arvostivat kerrasta toiseen hänen aikaansaannoksiaan.

Nyt olen kuitenkin harmissani ja pettynyt, tosin ensisijaisesti Aamulehden entisiin, Kuuselan fiktiivistä kirjoittamista puolusteleviin päätoimittajiin. Ikään kuin maailmassa ei jo muutenkin olisi tarpeeksi ihmisiä, jotka katsovat toimittajien kirjoittelevan ”mitä saattuu” ja ”omiaan”. Herrojen näkemykset ovat kuin syöttö demokratian yhden kannatinpylvään, uskottavan journalismin, nakertajien lapaan. Ja vielä: etteikö muka olisi mahdollista kirjoittaa mielenkiintoisesti ja syvällisesti fantasioimatta!

5

Ne palaavat taas juuri nyt, muuttolinnut. Kiikarit esiin! Vai oletko jo nähnyt kaikki ne hanhet ja joutsenet, peltojen vierille ilmestyneet töyhtöhyypät, ensimmäiset kottaraiset?

Ettäkö et ole mikään tipustelija? Sitten vaan pällistelemään kevään tulon muita merkkejä.

Kari Heino

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua