Kolme kaunista rikosmysteeriä ratkaistavaksi – arvosteltavana Perspectives

Kuva: Space Cowboys

Pelaamisessa on kyse toiminnasta keinotekoisten rajoitusten puitteissa. Golf, esimerkiksi, olisi aika tylsä peli, jos pallon saattamista reikään ei olisi rajattu tapahtuvaksi lyömällä sitä mailalla. Nämä rajoitukset ovat sinänsä mielivaltaisia ja pelistä nauttiakseen on kyettävä hyväksymään rajoitusten mielekkyys.

Yhteistyölautapeleissä kohtaa usein jonkinlaisia kommunikoinnin rajoituksia. Jokaisella pelaajalla voi esimerkiksi olla omat kortit, joista saa kyllä kertoa vapaasti, mutta niitä ei saa näyttää muille pelaajille. Tämä on vähän tympeä rajoitus, etenkin jos kortit ovat melko yksinkertaisia ja helposti selitettävissä. Monet heittävätkin tällaisella rajoituksella vesilintua ja pelaavat suosiolla avoimin kortein. Yhteistyöpelissä ei kuitenkaan sinänsä ole mitään syytä pantata tietoa omista korteistaan.

Perspectives-pelissä on sama rajoitus, mutta tällä kertaa sitä ei parane kiertää. Perspectivesin ytimessä on nimittäin pelaajien välinen keskusteleminen ja neuvonpito tilanteessa, jossa jokaisella on omaa, ainutlaatuista tietoa, joka pitää saada välitettyä muille puhumalla. Kortit ovat sen verran monimutkaisia ja niissä on yksityiskohtia, joiden merkitystä ei välttämättä edes oivalla, ellei tiedä, millaisia kortteja muilla on. Niinpä huolellinen selvitystyö on tarpeen, jotta tiedetään, mikä ylipäänsä on omissa korteissa tärkeää muille välitettäväksi.

Kolme rikosmysteeriä

Menen kuitenkin asian edelle. Mistä on kyse? Perspectives on rikosmysteeri, jossa lähdetään tutkimaan jotain rikostapausta. Alussa on tiedossa rikos ja ensimmäinen kysymys on tietysti klassikko: kuka sen teki? Kun tekijä selviää, päästään sukeltamaan syvemmälle rikoksen tekotapaan ja motiiveihin. Pelissä on kolme tapausta, joista jokaisessa on nelinäytöksinen rakenne: on kolme isompaa tapausta vähän kerrassaan syventävää näytöstä ja lopuksi viimeinen koko tapauksen yhteen kokoava näytös, jossa on saatava ote rikoksen lopullisista motiiveista.

Kaikki perustuu todistusaineistokortteihin. Jokaisessa näytöksessä on 12 korttia, jotka jaetaan tasan pelaajien kesken. Isokokoisten korttien kuvissa on valokuvia rikospaikalta, valvontakamerakuvia, arkistomateriaalia, labratutkimusten tuloksia ja sen sellaista. Korttien jakauma on mietitty sillä tavalla fiksusti, että pelaajamäärästä riippumatta samaa aihetta käsittelevät kortit jakautuvat eri pelaajille. Keskusteltava siis on. Jokaisessa näytöksessä pelaajat saavat paljastaa yhden kortin kaikkien nähtäville ja jos tutkinta ajautuu umpikujaan, lisääkin saa, mutta se on sitten pisteitä pois.

Pelin pisteenlasku perustuu jokaisen näytöksen lopussa tuleviin kysymyksiin. Näytöksen alussa annetaan yksi kysymys, jota pelaajien on lähdettävä selvittämään, mutta lopussa kysymyksiä tuleekin neljä. Jokainen oikea vastaus on yksi piste ja mitä lähempänä pelaajat ovat 16 pistettä neljän näytöksen jälkeen, sen parempi on suoritus. Yhteistyöpelissä on toki hyvä kysymys, minkä verran lopputuloksella lopulta on väliä. Tärkeintä on päästä jyvälle jutusta ja saada se ratkaistua.

Pelin tekijät ovat kokeneita ja taitavia. Matthew Dunstan on pari vuotta sitten täyspäiväiseksi ammattilaiseksi ryhtynyt lautapelisuunnittelija, joka on kehitellyt monenlaisia pelejä, myös monia Perspectivesin kaltaisia tarinallisia pulmapelejä. Dave Nealella on kokemusta skenaarioiden kirjoittamisesta Unlock!– ja Sherlock Holmes Consulting Detective -pulmapeleihin. Tutkittavat rikosjutut ovat kiinnostavia ja enimmäkseen oikein hyvin laadittuja. Rikokset ovat pääsääntöisesti järkeviä ja motiivit pääteltävissä. Vaikka ihan jokaista nyanssia ei oivaltaisikaan, tarpeeksi lähelle päästään, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että edetäkseen pitäisi pystyä lukemaan pulmanlaatijan ajatuksia.

Kaunista pohdittavaa

Koska pelatessa lähinnä katsellaan kortteja, niiden kuvitus on tietysti tärkeää. Jokaiseen skenaarioon on palkattu oma kuvittajansa: Vincent Dutrait, Looky ja Ann & Seb ovat kaikki tehneet hienoa työtä. Isokokoiset kortit antavat kuvituksen loistaa. Peli on muutenkin miellyttävä käsitellä, skenaariot on pakattu käteviin ja tyylikkäisiin kansioihin. Laatikkoon on tehty pieni demoskenaario, jolla voi kokeilla pelin ideaa. Se ei anna kovin hyvää kuvaa itse pelistä, mutta ainakin perusidea tulee tutuksi.

Perspectives on kuitenkin säännöiltään niin yksinkertainen peli, ettei sen kanssa erityisemmin harjoittelua tarvita. Sen puolesta peliseuraksi voi ottaa kenet tahansa, joka mysteerien ratkomisesta pitää. Aiheet ovat aikuisille suunnattuja, mutta seksiä tai väkivaltaa ei pelissä näytetä. Kaikkien pelaajien on kuitenkin osattava riittävästi englantia, mikä käytännössä rajaa pienemmät lapset pois pelaajista.

Pelaajamäärässä on lavea skaala kahdesta kuuteen. Itse nautin pakohuonepeleistä eniten kahdestaan ratkottuina, sillä silloin saa toiset silmät avuksi, mutta saa kuitenkin ratkoa asioita paljon itse. Perspectivesin kohdalla nelinpeli oli kuitenkin parempi: kaksinpelissä kumpikin saa kuusi korttia ja nelinpelissä kolme, joten sitä kiinnostavaa korttien sisällön jakamista ja keskustelua korteista tulee nelinpelissä väkisinkin enemmän. Viisi tai kuusi pelaajaa kuulostaa jo vähän isolta porukalta. Uskoisin, että kolme tai neljä on useimpien makuun paras pelaajamäärä, mutta toimii tämä kahdestaankin ratkottuna hyvin.

Jos Perspectives miellyttää, sen pahin vika on siinä, miten nopeasti se on pelattu. Paketissa on kolme skenaariota, jotka ovat kertakäyttöisiä. Yhteen skenaarioon saa menemään aikaa noin tunnin, rauhallisella pohdiskelemisella ehkä pari tuntia. Sitten kun kaikki kolme skenaariota on pelattu, niihin ei voi enää samoilla pelaajilla palata. Perspectives on toki palautettavissa täysin alkutilaansa palauttamalla kortit kansioihinsa oikeaan järjestykseen, jonka jälkeen pelin voi antaa jonkun toisen porukan pelattavaksi tai myydä eteenpäin uutta vastaavana. Sikäli skenaariomäärän ei kannata antaa liiaksi rajoittaa.

Ilmeinen vertailukohta Perspectivesille on jo mainittu Unlock!-pakohuonepelisarja; molemmat ovat Space Cowboysin tuotteita ja suunnattu samalle kohderyhmälle. Molemmissa on sama skenaariorakenne ja suunnilleen sama hintaluokkakin. Jos pitää Unlock!-peleistä, Perspectives on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Unlock! on pelisarjana mielestäni parempi, sillä avoimet kortit ja puhelinsovelluksen käyttäminen mahdollistaa kekseliäämmät ja monipuolisemmat pulmat. Perspectives on kuitenkin omanlainen kokemuksensa, jossa keskustelemisen ja tiedonvälityksen nostaminen keskiöön kompensoi mukavasti vähän yksinkertaisempia pulmia. Molemmille peleille on paikkansa ja kunhan Perspectives-sarja saa jatkoa, aion kyllä tuleviinkin mysteereihin perehtyä.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua